Apu

Elokuva: Joskus mestaritkin tekevät huteja – Mika Kaurismäen Mestari Cheng on jälkeenjäänyt ajankuva

Elokuva: Joskus mestaritkin tekevät huteja – Mika Kaurismäen Mestari Cheng on jälkeenjäänyt ajankuva
Arvostelu: Mika Kaurismäen uusi elokuva Mestari Cheng kertoo kiinalaismiehestä, joka päätyy Lappiin kokiksi. Elokuva on kokonaisuudessaan ontuva ja harmillisen kliseinen vertaus muukalaispelolle. Kotimaisen uutuusdraaman ensi-ilta on perjantaina 27. syyskuuta.
Julkaistu: 26.9.2019

Mika Kaurismäki on tehnyt uran yhtenä suomalaisen elokuvan merkittävimmistä tekijöistä ja kehittäjistä. Tämä on hyvä mainita erikseen heti aluksi, sillä monelle, joka on nähnyt ainoastaan hänen viimeisimpiä töitään, asia voi olla varsin epäselvä.

Uutuuselokuva Mestari Cheng ei valitettavasti ainakaan yllä lähellekään sitä tasoa, jolle ohjaajan filmografian parhaimmisto kuuluu. Se on kuin pastissia jostain kaukaa menneisyydestä mutta ilman niitä ironian keinoja, joilla vanhoillisuuden voisi uskottavasti oikeuttaa.

Mestari Cheng kertoo tarinan Chu Pak Hongin näyttelemästä kiinalaismiehestä, joka päätyy sattuman kaupalla kokiksi lappilaiseen kyläkievariin keskellä jänkää. Kari Väänäsen esittämä Romppainen ja Vesa-Matti Loirin Vilppula suhtautuvat muukalaiseen aluksi leikkimielisen vierastaen, mutta pian Chengin tie heidän sydämeensä kulkee vatsan kautta. Samalla tarinan toisena juonenlankana kuljetetaan Chengin ja Anna-Maija Tuokon tulkitseman ravintoloitsija Sirkan vihjaillen orastavaa romanssinalkua.

Lyhyesti sanottuna tarinan opetus on, että vaikka kieltä puhumattomalla muukalaisella on erilainen ulkonäkö ja kummalliset tavat, kannattaa silti maistaa hänen ruokaansa. Elokuvan kaikki kerronnalliset symbolit tälle todellisuudessa hyvin traagiselle toiseuttamisen ilmiölle ovat joko kulinaarisia – makkarat vastaan kananuudelit – tai sitten niinkin kuluneita kuin saunomista ja juopunutta runonlausuntaa tunturimaisemissa. Virtuoosimuusikoiden Anssi, Eemil ja Eljas Tikanmäen kaunis musiikkikin tuntuu toistuvan päättymättömällä kasetilla ilman, että se kytkeytyy tukevalla tavalla elokuvan dramaturgiaan.

Vilppula (Vesa-Matti Loiri) ja Romppainen (Kari Väänänen) suhtautuvat kiinalaiseen ruokaan epäilevästi. Kuvat: Jouko Piipponen / Marianna Films

Naivistinen tyyli on kyllä ennenkin kuulunut Kaurismäen repertuaariin. Hänen uransa alkuvaiheiden teoksissa – loistavassa Arvottomissa sekä varsin erinomaisissa Klaanissa, Rossossa ja Zombie ja kummitusjunassa – koko tyylisuunta oli kuitenkin erilainen.

Siinä oli samaa satiirista ja etäännyttävää ilmaisua kuin mitä pikkuveli Aki Kaurismäki on jatkanut näihin päiviin asti ja sen ansiosta loistanut maailmalla suoranaisen neron viitta harteillaan.

Mestari Chengin realismiin päin kallellaan oleva ulkoasu kuitenkin sotii pahasti tätä naivistista sisältöä vastaan. Hyväntahtoisen hölmö viesti ei iske vaan lähinnä vaivaannuttaa, koska sitä ympäröi kuvasto, joka antaa ymmärtää, että elokuva on täysin vakavissaan.

Mestari Cheng on ilmaisukeinoiltaan kuin peruskoululuokassa esitetty opetusvideo, mutta sillä erolla, että sen kohderyhmä on ilmiselvästi lasten sijasta suomalaiset ikäihmiset.

Nykypäivän nuoriin tai työikäisiin sitä on todella vaikeaa saada uppoamaan, koska kiinalainen ruoka muukalaispelon symbolina on nyky-Euroopan kulttuurifuusiossa syntyneelle ja kasvaneelle ihmiselle yhtä vieras ajatus kuin Chengin soppa Romppaiselle ja Vilppulalle.

Kommentoi »