Apu

Ellinoora kertoo, miten menestys on muuttanut häntä: "Olen entistä ahdistuneempi"

Ellinoora kertoo, miten menestys on muuttanut häntä: "Olen entistä ahdistuneempi"
Miljoonia striimauksia ja listaykkösiä. Tylliunelmia, pinkkiä ja röyhelömekkoja. Se ei ole koko totuus Ellinoorasta. Hän sanoo olevansa ihmisenä aivan muuta kuin julkisuudessa esiintyvä pop-prinsessa. – Toinen osa minua haluaisi mennä ahdistuneena nurkkaan piiloon, ja toinen osa ajattelee, että I’m fucking here!
Julkaistu: 3.11.2021

Ellinoora kaivaa laukustaan puhelimen ja osoittaa näytölle ilmestyvää kuvaa. Kuvassa on pieni tyttö vaaleanpunainen collegepaita yllään. Tytön paidassa on kuva Esmeraldasta, Disneyn Notre Damen kellonsoittaja -animaatioelokuvan tutusta naishahmosta.

27-vuotiasta artistia prinsessakuva huvittaa.

– Enhän mä ihmisenä mikään prinsessa ole!

Kuvan tyttö on hän, Ellinoora Leikas, vuosikymmeniä sitten.

Prinsessalookissa olemme tottuneet häntä myöhemminkin näkemään.

Televisiossa ja lehtikuvissa hän on sonnustautunut vaalean­punaisiin tylliunelmiin ja yliampuviin röyhelömekkoihin. Niissä hän vaikuttaa pop-prinsessalta, jollaiseen voisi kuvitella törmäävänsä kaninkolon kautta avautuvassa fantasiamaailmassa.

– Ajattelen, että luovalla alalla ja varsinkin omassa ammatissani ihmisen täytyy olla jollain tavalla herkkä. Muutoin et aisti ympäristöäsi, etkä osaa kirjoittaa. Mutta joskus se on too much. Se raja on tosi häilyvä, Ellinoora sanoo.

Tänään hän on nillkkoihin asti ulottuvassa toppatakissa ja harmaassa villapipossa oululaisen järven rannalla.

Ellinoora kiskoo kaulaliinaa kasvojensa suojaksi, ja vilkaisee sumuvaippaan verhoutunutta järvimaisemaa. Lokakuisena keskiviikkoaamuna Oulussa on koleaa.

Kaikki on lähtenyt liikkeelle täältä, vajaan viiden kilometrin päässä keskustasta. Näissä luonnonkauniissa maisemissa Ellinoora vietti lapsuutensa ja nuoruutensa.

Juuri tuota metsäpolkua pitkin hän käveli kouluun, ja näissä varvikoissa he leikkivät kavereidensa kanssa piilosta.

Pienessä omakotitalolähiössä elämä oli turvallista ja tasaista. Lapsiperheitä oli paljon, ja tekemistä riitti. Mummi ja muita sukulaisia asui lähellä.

Viikonloppuisin käytiin isän ja äidin kanssa läheisellä grillikioskilla herkuttelemassa.

Hän oli perheen ainut lapsi. Ellinoora kuvailee itseään kiltiksi, mutta vilkkaaksi tytöksi, joka viihtyi kaveriporukoissa, mutta tykkäsi leikkiä myös yksin. Pelata Playstationia ja haaveilla tulevaisuudessa kajastavasta laulajanurasta.

Oli hänessä rämäpäänkin vikaa.

Hän osoittaa parin sadan metrin päässä näkyvää alikulkutunnelia.

Elettiin vuotta 2011. Hän oli lukion ensimmäisellä luokalla, ja päässyt paikalliseen muuttofirmaan kesätöihin. Tunnelin kohdalle hän oli sopinut tällit ystävänsä kanssa.

Ellinoora muistaa edelleen heinäkuisen tiistai-illan kihelmöivän tunnelman. Polkupyörän ja palavan tupakan.

Hän oli matkalla kotibileisiin, jotka venähtivät seuraavaan aamuun.

Työpaikalle hoiperteli aamulla väsynyt ja pöllämystynyt naisenalku.

– Makoilin vain nurmikolla ja ajattelin, ettei enää kertaakaan näin, Ellinoora kertoo.

Vain vuoden päästä koko elämä meni selälleen.

Takataskussa poltteli tuore levysopimus.

Hän oli 17-vuotias.

Ellinooran artistiuraa tarkastellessa voi huoletta todeta, että asiat ovat menneet aika kivasti, itseasiassa aivan helvetin kivasti.

Hänen kaksi ensimmäistä albumiaan, vuonna 2016 julkaistu Villi lapsi ja 2019 ilmestynyt Vaaleanpunainen vallankumous, ovat olleet molemmat menestyksiä.

Hänen kappaleitaan on striimattu Spotifyssa yli 150 miljoonaa kertaa, ja helmikuussa 2020 hänet valittiin Emma-gaalassa vuoden naissolistiksi.

Sen lisäksi Musiikkikustantajat ovat palkinneet Ellinooran Vuoden kevyen musiikin tekijänä vuosina 2017 ja 2019, ja hänen hittikappaleensa Elefantin paino ja Bäng bäng typerä sydän on molemmat valittu vuoden biiseiksi.

Eikä menestysputkelle näy loppua. Syyskuun lopulla julkaistu kolmas albumi Viimeinen romantikko meni suoraan albumilistan ykköseksi. Levyn kappaleet ovat syntyneet yhdessä muusikkopuoliso Samuli Sirviön kanssa.

Ellinoora sanoo, että haluaisi olla Suomen paras popmuusikko.

Oletko?

– No, kyllä mä ajattelen, että olen omassa tekemisessäni aika hyvä.

– Mutta onneksi musiikki ei ole kilpaurheilua.

Kun Ellinooralta kysyy, mitä menestys hänelle merkitsee, vastaa hän sen tuntuvan toki hienolta ja mairittelevalta. Mutta ei se ole koko totuus.

Menestys luo myös odotuksia, ja onnistumisia seuraa aina uusi projekti ja uusi deadline. Siihen, että asiat menevät hyvin, ei ehdi koskaan tottua. Osaako hän nauttia menestyksestä?

– Hyvin vähän. Se on mun rehellinen vastaus, Ellinoora vastaa.

''Ajattelen, että kaikkeen intohimoon liittyy ahdistus. Jos musiikin tekeminen olisi pelkästään ihanaa, niin eihän se olisi mulle oikeasti tärkeääkään. Totta vitussa se on välillä ahdistavaa, epäreilua ja kaikkea. Mutta niin on elämäkin.''

Ellinoora

Laulajaksi hän sanoo halunneensa aina. Ala-asteikäisenä Ellinoora soitti pianoa ja saksofonia, ja perusti kolmannella luokalla tyttöbändi Girls Starsin, joka esitti coverversioita popyhtye Gimmelin kappaleista. Esiintymään he pääsivät myötämielisten sukulaisten kekkereissä.

Lahjakkuus oli silti ilmeistä. Oulun konservatorioon Ellinoora hyväksyttiin 12-vuotiaana. Pääsykokeessa hän tulkitsi Jonna Tervomaan tunnetuksi tekemän kappaleen Rakkauden haudalla. Muut opiskelijoiksi valitut olivat parikymppisiä aikuisia.

Ei esiintyminen silti pelkkää ihanuutta ollut. Ellinoora kertoo vuosituhannen vaihteessa otetusta valokuvasta, joka otettiin hänen ensimmäisessä julkisessa esiintymisessään.

Kuvassa viisivuotias Ellinoora laulaa yleisön edessä, kämmentä toisen silmänsä päällä pidellen.

– Olen miettinyt jälkikäteen, että tuossahan on mun persoona. Toinen osa haluaisi mennä ahdistuneena nurkkaan piiloon, ja toinen osa ajattelee, että I’m fucking here, hän sanoo ja nauraa.

Miksi laulaminen on niin tärkeää?

– Se on ihmisen puhtain ilmaisuvoima. Vaikka yrittäisin kuinka sanoin selittää asioita, en silti kokisi onnistuvani siinä yhtä hyvin kuin laulaessani. Laulu on tavallaan ihmisen sielun syvin olemus. Se on intiimi ja henkilökohtainen asia, mun oma identiteetti.

– Toinen osa minusta haluaisi mennä ahdistuneena nurkkaan piiloon, ja toinen osa ajattelee, että I’m fucking here, Ellinoora sanoo.

Ellinooralla on pissahätä. Parkkeeraamme auton Madetojan musiikkilukion pihaan. Oululaisen säveltäjän Leevi Madetojan mukaan nimetty, 1960-luvun lopulla rakennettu koulurakennus on valtava betonimöhkäle keskellä Oulun keskustaa.

Se on Ellinooran entinen opinahjo.

– Ai kamala, hän tuskailee lähestyessämme koulurakennusta.

Ellinooraa jännittää. Hän pyytää, että yrittäisimme välttää muita ihmisiä sisälle mennessämme. Vaikeaa se on. Koulussa on meneillään ruokatunti, ja koko eteisaula on pullollaan lukioikäisiä teinejä.

Katseet kääntyvät Ellinooran pujahtaessa ovesta sisään.

On näillä käytävillä poptähtiä toisaalta ennenkin nähty. Täällä ovat valkolakin päähänsä painaneet muun muassa Suvi Teräsniska, Saara Aalto ja Johanna Kurkela.

Myös Euroviisumenestystä keväällä niittäneen Blind Chanelin jäsenet ovat entisiä madetojalaisia. Yhtyeen laulaja Joel Hokka on Ellinooran entinen luokkakaveri.

Pinkit kuoret puhelimessa. Totta kai.

Vessasta palatessaan Ellinoora törmää käytävällä vanhaan opinto-ohjaajaansa. Kohtaaminen tuntuu ujostuttavan häntä, ja vaihdettuaan pikaiset kohteliaat kuulumiset livahtaa hän suorinta reittiä takaisin ulos.

Auton oven sulkeuduttua hän huokaa.

– Tuntuu vähän hassulta, että menen vanhaan kouluuni, ja sitten haluankin sieltä äkkiä pois. Enkä pysty olemaan silleen, että ihana nähdä. Olen tietysti ylpeä kaikesta mitä olen tehnyt, mutta tiedätkö, siviilissä olen kuitenkin sellainen, että yritän vain selviytyä ja hiihdellä elämässä eteenpäin.

Ellinoora kävi Oulussa Madetojan koulua, musiikin erikoislukiota. – Tuntuu vähän hassulta, että menen vanhaan kouluuni, ja sitten haluankin sieltä äkkiä pois. Enkä pysty olemaan silleen, että ihana nähdä.

Lukioaikoihin hän sanoo suhtautuvansa hieman ristiriitaisin tuntein. Tavallaan hän muistelee niitä kaiholla – tavallaan ei kuitenkaan.

Ellinoora sanoo olleensa jokin aika sitten Radio Suomipopin vieraana. Kesken suoraa lähetystä kerrottiin yllätys: hänen lukionaikainen musiikinopettajansa liittyisi haastatteluun mukaan.

Opettaja oli tuonut lähetykseen Ellinooran lukioaikaisia demoäänityksiä, ja julisti kappaleiden soidessa, kuinka kaikki olivat kyllä tienneet, että tästä tytöstä tullaan vielä kuulemaan.

Ellinoora kertoo tunteneensa itsensä kiusaantuneeksi. Eivät asiat hänen muistikuviensa mukaan ihan niin menneet. Ei kukaan vielä lukioaikana odottanut, että hänestä voisi joku päivä tulla juhlittu poplaulaja.

Ei välttämättä hän itsekään.

"Mitä näkyvämmäksi tulet, sitä enemmän ihmiset alkavat pelkäämään… tai jotenkin varomaan, etteivät vain tulisi loukanneeksi sua."

Hän sanoo huomanneensa, että monen muunkin entisen kaverin ja puolitutun suhtautuminen häneen on muuttunut menestyksen myötä.

Vuosi sitten Ellinooraan otti yhteyttä hänen vanha ”lukioaikainen säätönsä”. Mies oli kirjoittanut anteeksipyynnön, ja pahoitellut, miten huonosti oli entistä ihastustaan kohdellut.

– Se oli tosi hassua, Ellinoora sanoo.

– Musta tuntuu, että mitä näkyvämmäksi tulet, sitä enemmän ihmiset alkavat pelkäämään… tai jotenkin silleen varomaan, etteivät vain tulisi loukanneeksi sua. Mun mielestä se on ihan älytöntä. Ihmisiä pitäisi kohdella ihan yhtä hyvin, ovat he missä asemassa tahansa.

Onko hän omasta mielestään sama ihminen kuin ennen? Kyllä olen, Ellinoora vastaa. Korkeintaan häneen on tullut muutama uusi kerros lisää.

Onko hän omasta mielestään sama ihminen kuin ennen? Kyllä olen, Ellinoora vastaa. Korkeintaan häneen on tullut muutama uusi kerros lisää.

Ja mitä tähteyteen tulee – ei hän itseään sellaiseksi osaa edelleenkään mieltää.

Jokin sentään on muuttunut. Julkisuus on aiheuttanut sen, ettei hän tunne itseään enää yhtä avoimeksi ihmiseksi kuin ennen. Ellinooraa asia tuntuu harmittavan.

– Huomaan monesti, että olen niin paljon huolestuneempi, neuroottisempi ja ahdistuneempi kuin aiemmin. Se on se kolikon kääntöpuoli, kun saa tehdä jotain sellaista, jota rakastaa.

''Välillä toivon, että mussa olisi sellaista röyhkeyttä vähän enemmän. Varsinkin kun ajattelee, miten kivasti mun asiat on menneet.''

Ellinoora

Istumme kahvilapöytään. Kolmituntinen kierroksemme Oulussa on päättymässä. Ellinoora sanoo, että entisessä kotikaupungissa on aina mukava piipahtaa. Mutta ei hän Oulua enää kodikseen kutsuisi. Hänen elämänsä on ollut Helsingissä yli kahdeksan vuoden ajan.

Voisiko hän vielä palata? Ellinoora naurahtaa. Sitä ennen saisi paljon vettä virrata Oulujoessa, hän muotoilee.

Se ei silti tarkoita, etteikö hän olisi edelleen sydämeltään oululainen. Pohjanmaalaiset luonteenpiirteet puskevat esiin erityisesti sosiaalisissa tilanteissa. Ellinoora sanoo, että oululaiset osaavat kyllä olla ystävällisiä ja korrekteja, mutta tietty suoraviivaisuus luonteenlaadussa paistaa läpi.

Ellinoora kertoo, että Oulussa hänet tunnistetaan. – On ollut positiivista silti huomata, etteivät ihmiset ole ollenkaan niin pahoja kuin olen ajatellut. Kohtaamiset ovat yleensä tosi ihania. Mutta sellainen kuiskailu ahdistaa aina.

Hän ei voi sietää small talkia.

Hän kertoo esimerkin. Syyskuussa hän oli käymässä Tukholmassa yhdessä puolisonsa kanssa. Matkan aikana he osallistuivat keskusteluun, jonka aikana Ellinoora tunsi ikävystyvänsä. Hän ei kuitenkaan antanut tylsistymisen näkyä kasvoilta.

Ellinoora sanoo, että haluaisi olla Suomen paras popmuusikko. Oletko? – No, kyllä mä ajattelen, että olen omassa tekemisessäni aika hyvä. Mutta onneksi musiikki ei ole kilpaurheilua.

Niin hän ainakin ajatteli.

– Kysyin jälkeenpäin mun puolisoltani, että näkyikö musta, että mua ei kiinnosta vittuakaan, mitä siinä ympärillä puhuttiin. Hän sanoi, että kyllä sen kaikki huomasi.

Sitten hän nauraa.

Ellinoora Leikas

● Syntyi: 26. tammikuuta 1994 Oulussa.

● Asuu: Asuu Helsingissä avomiehensä säveltäjä-tuottaja Samuli Sirviön kanssa.

● Ura: Musiikkikustantajien valinta vuoden kevyen musiikin tekijäksi 2017 ja 2019. Emma-gaalassa 2020 vuoden naissolisti.

● Ajankohtaista: Uusi albumi Viimeinen romantikko (2021).

Kirjaudu ja lue
Haluatko lukea koko jutun?
Voit jatkaa lukemista kirjautumalla palveluun. Lukeminen on maksutonta.
1 kommentti