Apu

Elisabet II:n kuninkaalliset vuosikymmenet

3


Elisabet II:n kuninkaalliset vuosikymmenet

Kuningatar Elisabetilla on pitkä pesti ja kunnioitettava määrä velvollisuudentunnetta ja ikää. Hän on matriarkka, yhtenäisyyden symboli ja korvaamattomalta tuntuva maan äiti.
Teksti Apu-toimitus
Kuvat All Over Press, MVphotos, Lehtikuva

Kuningatar Elisabet II on ollut aina. Täytyy olla yli seitsemänkymppinen muistaakseen ajan, jolloin hän ei ollut hallitsija. Hän täyttää huhtikuun 21. päivä 90 vuotta, monarkiksi hän nousi 1952.

David Cameron on kahdestoista Britannian pääministeri, joka saapuu jokaviikkoiseen tapaamiseen kuningattaren luokse – Tony Blair oli ensimmäinen Elisabetin valtakaudella syntynyt pääministeri. Tiistai-iltapäivän teetuokiot ovat kahdenkeskisiä, luottamuksellisia, ne saattavat kestää tunteja. Kukaan ei tiedä Ison-Britannian asioista yhtä paljon kuin Elisabet: hän on viettänyt 65 vuoden ajan joka aamupäivä kolme tuntia hallituksen papereihin tutustuen.

Elisabet oli 25-vuotias monarkki, jo neljää hallitsijaa palvellut Winston Churchill, 78, hänen ensimmäinen pääministerinsä.  Sotasankari totesi, ettei hän tunne uutta majesteettia lainkaan, tämä on vasta lapsi. Jäädessään eläkkeelle pari vuotta myöhemmin Churchill varoitti seuraajiaan: tapaamisiin ei auta mennä valmistautumatta, kotiläksyt kannattaa tehdä hyvin.

Kuningattarella on pääministereiden joukossa selvät suosikkinsa: Churchill, Harold Macmillan ja Harold Wilson. Margaret Thatcheria hän piti koppavana ja syytti tätä köyhien hylkäämisestä. 

Elisabet oli pitkään lähes ainoa nainen miesten maailmassa: valtioiden päämiehet, poliitikot, armeijan ja kirkon edustajat olivat kaikki miehiä, kuningatar nuori nainen, kahden pienen lapsen äiti, pituutta 163 senttiä.

Sitkeä optimismi ja järkkymätön velvollisuudentunto – niillä Elisabet on pärjännyt. Todelliselle koetukselle ne eivät ilmeisesti ole joutuneet koskaan, vaikka muut näkevät hänen elämässään selviä taitekohtia ja draamanpaikkoja.

Ensimmäinen oli päätyminen kruununperilliseksi 10-vuotiaana, kun setä, kuningas Edward VIII hylkäsi valtaistuimen ja valitsi Wallis Simpsonin. Kuninkaaksi nousi arka, änkytyksestä kärsivä pikkuveli Albert, hallitsijanimeltään Yrjö VI, jolla oli topakka puoliso ja kaksi tytärtä.

Mielikuvat perheestä tuskin ovat kovin vääristyneitä, vaikka ne pohjaisivatkin Tom Hooperin elokuvaan Kuninkaan puhe. Yhtä lailla osuva lienee mielikuva Elisabetista, vaikka hän siinä näyttäisikin kovasti Helen Mirreniltä Stephen Frearsin The Queen -elokuvan mukaan.

Prinsessa Elisabet oli 13-vuotias, kun hän näki ensimmäisen kerran filmitähdenkomean neljännen serkkunsa, viisi vuotta vanhemman Kreikan prinssi Philipin. Prinsessa rakastui suinpäin, ja pysyi päätöksessään, vaikka isä neuvoi sentään vilkaisemaan muitakin poikia.

Häät vietettiin marraskuussa 1947, prinssi Charles syntyi 1948, Anne 1950, kuningattarena Elisabet synnytti Andrew’n vuonna 1960, Edwardin 1964.

Julkisuus pysyi mittasuhteissaan, kuninkaallista perhettä kuvattiin sovitun mukaisesti. Vuonna 1970 kuningatar päästi ensi kerran tv-kamerat taltioimaan perheen yksityiselämää, siinä aukesi Pandoran lipas, ennakoivat monet.

Marraskuussa 1972 samalle sohvalle vanhempien hopeahääpäivää viettämään istahtivat prinssi Charles, prinssi Edward, prinssi Andrew ja prinsessa Anne. 50-vuotishääpäivänä kuningatar piti puolisolleen puheen, jossa hän sanoi moniselitteisesti, että tuska on hinta, joka rakkaudesta on maksettava.

Ajat ja tavat muuttuivat. Niinpä kameramiehet pääsivät ikuistamaan jo Walesin prinssin karaisuyrityksiä isän runopojalle valitsemassa Gordonstounin karussa sisäoppilaitoksessa. Siellä teutonisen terve prinssi Philipkin oli viihtynyt mainiosti.

Fundeeraamiseen suuntautunut Charles epäviihtyi, häntä kiusattiin epäinhimillisesti. Noilta ajoilta ovat peräisin isän ja pojan kireät välit, ja kansan näkemys siitä, että vaikka Elisabet hallitsi maata ja Kansainyhteisöä, kotona noudatettiin aviopuolison ja vanhoja asenteita puolustavan kuningataräidin oppeja.

Kuningatar vältteli toraa Philipin kanssa viimeiseen asti.

Kuningas Yrjö VI kruunattiin 2.5.1937, vierellä kuningatar Elisabet ja tyttäret, prinsessat Elisabet ja Margaret. Yrjön kausi kesti vain 15 vuotta.

Julkisuudesta kuningatar oppi kertasukelluksella paljon vuonna 1997, kun prinsessa Diana sai surmansa paparazzien jahtaamana auto-onnettomuudessa pariisilaisessa alikulkutunnelissa. 

Kuningatar oli täysin kyvytön lukemaan kansan surua ja vihaa, sitä, että monarkia on vaarassa, jollei hän ymmärrä tunnustaa menetyksen suuruutta ja kunnioita Dianan muistoa.

Tony Blair ja kuningataräiti taivuttelivat hänet pitämään televisioidun hellän muistopuheen Dianalle, kumartamaan tämä arkulle.

Prinssi Philipiä pidetään epädiplomaattisena, äreänä, lähes julmana miehenä. Mutta Dianan hautajaisissa hän ylipuhui prinssi Williamin, 15, ja prinssi Harryn, 12, vaeltamaan saattomatkan verran Dianan arkun perässä.

Isoisä sanoi, että kadutte jälkeenpäin, jollette tee niin – minä kävelen siinä vieressä, painamme yhdessä mieleen Lontoon maamerkit, siitä tulee kokemus, jota ette unohda ikinä.

Ja niin he kulkivat miljoonien katujen varsilla hiljaisina surevien ihmisten ohitse, viisi kolmen eri sukupolven edustajaa surun ja katumuksen lyöminä, pojat, isoisä, prinssi Charles ja Dianan veli Charles Spencer.

Catherine Middletonin työhönottohaastattelu – seurustelu prinssi Williamin kanssa – kesti kahdeksan vuotta. Cambridgen herttuaparin hääkuvassa Cornwallin herttuatar Camilla, Walesin prinssi Charles, prinssi Harry, hääpari, Michael ja Carole Middleton, James Middleton ja Pippa Middleton, ynnä morsiustytöt ja sulhaspojat.

Perinteistä ei luovuta, mutta aikaa on kyettävä lukemaan – tämän ovat kuningatar Elisabet ja hovi sisäistäneet.

Kirkkaimmin se näkyy Cambridgen herttuaparin tavassa kohdata ihmiset, julkisuus ja asemansa. Ruotsalainen teräväkielinen kolumnisti Lena Andersson kirjoittaa hovin – tässä tapauksessa tosin Ruotsin – tavasta harrastaa emotionaalista kiristystä. Se tarkoittaa: esitellään ihanien naperoiden toimia tiuhaan, näytetään koskettavat häät ja ristiäiset kaikelle kansalle. Ei tällaista tunnevyöryä vastaan kehtaa hyökätä kukaan.

Jos näin ajattelee, brittihovin valtteja ovat ponteva taapero prinssi George ja hänen suloinen pikkusiskonsa Charlotte. Jostain saamme tietää, että George kutsuu isänsä isoäitiä nimellä Gan-Gan, koska grand grandmother on kerta kaikkiaan liian vaikea parivuotiaalle.

Mutta vain pahansuopa kyynikko luulee leuhkaa isoveljeä ohjelmoiduksi, kun tämä ilmoittaa sisarensa ristiäisten jälkeen yorkilaisen linnankirkon hiekkatien laidalla taputtavalle väelle, että nyt me mennään Gan-Ganin luo kakulle!

Britit ovat ehtineet jo toistakymmentä vuotta tottua Camillaan Charlesin rinnalla. Camillasta ei tule kuningatarta, vaan prinsessapuoliso.

On kaksi vuosilukua, jotka muuttivat kuningatar Elisabetin maailmaa – 1992 ja 2002.

Vuotta 1992 hän kutsui uudenvuodenpuheessaan nimellä annus horribilis – kauhea vuosi.

Windsorin linnassa riehui tuhoisa tulipalo, ja kaikki kuningattaren kolme naimisissa olevaa lasta ilmoittivat avioliittojensa olevan päättymässä.

Prinsessa Anne ja Mark Phillips löysivät kumpainenkin pian uudet kumppanit – Phillips ilmeisesti jo avioliiton aikana. Prinssi Andrew ja Sarah Ferguson eivät ole avioituneet uudelleen, mutta he vaikuttavat välillä sydänystäviltä.

Walesin prinssiparin liitto päättyi virallisesti vasta 1996. Rumasti, kun molemmat olivat jo puuhastelleet muiden kanssa tahoillaan, ja Diana kertonut syrjähypyistä julkisesti televisio-ohjelmassa. Häpäissyt poikansa Williamin mielestä heidät kaikki. Runsas vuosi myöhemmin Diana kuoli.

Elisabetin sanotaan pitäneen Dianasta, vaikkei tämän toimia ja motivaatioita ymmärtänytkään. Kuningattaren kerrotaan sanoneen miniästään, että siinä oli ihminen, joka vahingoitti monarkiaa enemmän kuin kukaan muu.

Jälkikäteen hän on kiittänyt Dianaa siitä, että tämä opetti poikansa rakastamaan ja ymmärtämään maailmaa, kunnioittamaan tavallisia ihmisiä ja luontoa. Diana myös piti huolen siitä, että hänen pojillaan kehittyi läheiset välit isoäitiinsä.

Elisabet on erityisen kiintynyt Williamiin ja prinsessa Annen Zara-tyttäreen, joka on rämäkkä ja älykäs hevostyttö. Etonissa opiskellessaan William piipahti usein iltapäiväteellä grannyn luona läheisessä Windsorin linnassa. Kuningatar uskoo Williamiin, oikea-aikaisesti aikuistuneeseen rasavilliin, tulevaisuuteensa sitoutuneeseen hyväsydämiseen nuorukaiseen.

Prinsessa Annen tytär Zara on voittanut kenttäratsastuksen EM- ja MM-kultaa. Puoliso Mike Tindall on brittien kunnioittama rugbyn ammattilainen.

Kun Elisabet palasi joskus 1950-luvulla kuukausienkin mittaisilta valtiovierailuilta alusmaihinsa ja astui maihin Britannia-jahdilta, vastassa olivat Charles ja Anne, joita äiti kätteli samalla tavalla kuin palveluskuntaansa. Kaiken kertova, surullinen näky on jäänyt monen mieleen uutisfilmeistä.

Hänen majesteettiaan ei saa koskea. Kun joku välittömämpi vieras, kuten Michelle Obama, kietaisee kuvaustilanteessa käsivartensa kuningattaren harteille, skandaali on valmis – tosin Elisabet ei näyttänyt panevan pahakseen.

Viime vuosina hän on saattanut julkisesti suikata suukon Charlesille tämän syntymäpäivänä, taputtaa Williamia tai Catherinea käsivarrelle. Ei oikeastaan ihme, että kuninkaalliset haalivat lähelleen lauman koiria tai tallillisen hevosia: niitä saa helliä ja kupsutella.

Brittejä tuntuu eritoten riemastuttaneen kuningattaren 90-vuotispäivädokumentissa kohta, jossa kuningatar juttelee hevoselleen lempeitä ja tunkee sen turpaan porkkanoita rouskuteltaviksi.

Äiti ja pikkusisar olivat kuningattaren läheisimmät ystävät, ainoat, jotka tiesivät kaiken, olivat tunteneet monarkin aina. Hänen suurin pelkonsa oli, että vanha kuningataräiti ja paljon sairastellut prinsessa Margaret jättävät hänet peräjälkeen. Niin tapahtui 2002, ensin menehtyi 71-vuotias sisar ja pari viikkoa myöhemmin 101-vuotias äiti.

Kuningataräiti varjeli vanhoja perinteitä ja vastusti ehdottomasti Charlesin ja Camilla Parker Bowlesin avioitumista. Elisabet ei halunnut loukata äitiään, mutta tämän kuoltua kuri hölleni ja tapoja muutettiin, hovi siirtyi 1800-luvulta 2000-luvulle.

Ja Charles ja Camillakin saivat avioitua 2005.

Kuningattaren sanotaan viihtyvän mainiosti Wessexin herttuattaren Sophien seurassa. Aikuinen liitto prinssi Edwardin kanssa vaikuttaa onnelliselta, vanhempien vierellä tytär Louise Windsor.

Upseeri, muttei aina herrasmies. Sellainen tuntuu olevan kesäkuussa 95 vuotta täyttävä Edinburghin herttua prinssi Philip. 

Hänen tölväisynsä ovat ikimuistoisia. Hän sanoo aasialaisia vinosilmiksi, ilmoittaa 13-vuotiaalle avaruussukkulaa ihailleelle pojalle, että et koskaan pääse lentämään sillä, olet liian lihava. Tyttärestään Annesta hän tuumaa, että tämä kiinnostuu vain sellaisesta, joka piereksii ja pureksii heinää. Siis hevosista.

BBC:tä kaupallisemmat kanavat ovat kertoneet Philipin mahdollisista syrjähypyistä ja remakoista illoista suljetulla miestenklubilla Sohossa vähäpukeisten naisten ja Peter Ustinovin ja David Nivenin seurassa – tästä on aikaa viitisenkymmentä vuotta. 

Zara Tindallin tytär Mia on kavunnut enonsa Peter Philipsin syliin.

Ja vielä muuta vallan triviaalia. Kuningattarella on brittipassi, jossa lukee Her Majesty, kuvaa siinä ei ole.

Hän ratsastaa nummilla yhä ja ajaa autoa mielellään, nykyään tosin vain omilla maillaan – autoista hän ymmärtää paljonkin, sodan aikana hän sai mekaanikon koulutuksen.

Kuuluisassa käsilaukussa, joka kulkee tiukasti vasemmassa kyynärtaipeessa ja joita hankitaan erivärisinä samalta valmistajalta, on tiettävästi lukulasit, minttupastilleja, pikkupeili, huulipuna, mustekynä. Rahaa vain sunnuntaisin kolehtihaaviin pantavaksi, neliöksi silitettyjä 5 ja 10 punnan seteleitä.

Kengissä on viiden sentin korot, paitsi jos pitää mennä maastoon. Kengät sisäänajaa yksi hovineidoista. Vaatteet ovat väreiltään kirkkaita ja hatut kookkaita – siten erottuu joukosta ja lapset tykkäävät. Olkapäillä on pienet toppaukset ryhtiä antamassa, vaatteiden huoltoa helpottaa se, että niiden kantaja ei hikoile edes trooppisissa olosuhteissa.

Kuningatar ei ole kovin kultturelli. Hänelle maittavat brittikomediat kuten Vielä virtaa, vaudeville-musikaalit, pasianssin peluu, imitaatioleikit perheen kesken illallispöydässä ja tietovisat. 

Ruokamakukaan ei poikkea alamaisten linjasta. Aamiaisella kananmunia, mieluiten ruskeakuorisia, muroja, jotka säilytetään Tupperware-purkeissa. Irlantilaista lihapataa, lihapyöryköitä, puddingeja, valtiovierailuilla kulkee mukana englantilaista manteli-rusinakakkua. Aamujen väitetään alkavan oman säkkipillinsoittajan herätystöräytyksellä – ainakin illallisille kutsutaan säkkipillin ulinalla. Prinssi Philip on innokas ja taitava grillaaja, jonka kokeilut maistuvat kuningattarellekin.

Reppu selkään ja opintielle. Prinssi George käy samaa montessorikoulua kuin William aikoinaan.

Elisabet II on yhä viidentoista maan monarkki, Kansainyhteisöön kuuluu 32 tasavaltaa ja viisi muiden hallitsijoiden monarkiaa. Väkeä on 2 250 miljardia, kolmannes maapallon asukkaista. Aurinko ei koskaan laske Kansainyhteisön mailla.

Kuningatar Elisabet ja prinssi Philip viettävät 69-vuotishääpäivää syksyllä. Prinssipuolison on toisinaan ollut vaikea astella pari askelta puolisonsa takana – käsikynkkää he eivät vielä kulje.

Kuningatar on koko tätä joukkoa yhdistävä symboli. Kansallislaulussa ei pyydetä Jumalaa suojelemaan maata, vaan kuningatarta, yhtenäisyyden takaajaa: God save the Queen.

Jonain päivänä sanoitus vaihtuu: God save the King. Kestää varmaan vuosia, ennen kuin kaikki muistavat laulaa oikein. Mutta kuningatar Elisabet on tehnyt parhaansa taatakseen, että kaikki haluavat yhä yhtyä lauluun.

Jos ei muuten, niin kunnioituksesta hänen vuosikymmenien urakkaansa kohtaan ja silkasta uteliaisuudesta: miten seuraaja mahtaa pärjätä? ●

Teksti Raila Kinnunen, kuvat All Over Press, Lehtikuva ja MVPhotos

Julkaistu: 6.5.2016