Kuoleman porteilta takaisin elämään – Tarmo Mattilan rinnassa on sykkinyt uusi sydän yli kuuden vuoden ajan: ”Enempää ei voi kukaan saada”

Artikkelin kuunneltava versio on tehty tekoälyn avulla. Anna palautetta audiosta sähköpostilla apu360@a-lehdet.fi tai artikkelin lopussa olevalla lomakkeella.

Illalla helmikuun alussa 2019 Tarmo Mattila sai hartaasti odotetun puhelun. Hänelle oli löytynyt uusi sydän. Uutinen tuli viime tingassa, sillä Tarmo sairasti vaarallisia rytmihäiriöitä aiheuttavaa sydäntautia. Hän oli ehtinyt hyvästellä rakkaat ihmisensä mielessään jo moneen otteeseen.

– Olin viettänyt koko odotusajan, kaksi ja puoli kuukautta, Turun yliopistollisessa sairaalassa. Minulla oli useita tunteja kestäviä tiheälyöntisyyskohtauksia toistuvasti, eikä lääkitystä voitu enää lisätä. Oli vain toivottava, että syke kääntyisi sydämen normaaliksi sinusrytmiksi, Tarmo, 73, kertoo.

Suomen sydämensiirrot tehdään Meilahden sairaalassa Helsingissä, jonne Tarmo kiidätettiin ambulanssilla. Hän oli luottavaisella mielellä.

– Muuta selviytymisen mahdollisuutta ei yksinkertaisesti ollut. Olin katsonut aiemmin samalla viikolla tv-ohjelman, jossa suoritettiin sydämensiirto. Siten tiesin, mitä tuleman pitää.

Siirto aloitettiin aamukymmeneltä. Kahdentoista tunnin kuluttua kirurgi soitti Tarmon tyttärelle ja kertoi, että operaatio oli onnistunut suunnitelmien mukaan.

– Omat muistikuvani ovat kaoottisia. Minulta tentattiin muun muassa presidenteistä, eikä minulla ollut heistä harmainta aavistustakaan.

Ensiaskeleet piti ottaa pian teholta vuodeosastolle siirtymisen jälkeen. Ne olivat todella raskaat. Liikkumisen apuna Tarmo käytti rollaattoria. Otti aikansa, että reviiri laajeni oman huoneen ulkopuolelle, sairaalaan käytävään ja portaisiin.

– Toipuminen kesti paljon pitempään kuin olin kuvitellut. Olin ajatellut, että lähden vuoden kuluttua siirrosta Espanjaan, jossa olin asunut vuosia. Putosin kuitenkin maan pinnalle, sillä matkassa oli mutkia.

Paraneminen ei sujunut ongelmitta. Tarmon rintalasta piti avata, koska sydänpussiin oli kertynyt nestettä. Sitä poistettiin myös keuhkoista. Veriarvoja korjattiin verensiirroilla.

– Aluksi munuaiset eivät toimineet, joten kävin dialyysihoidossa. Sen vuoksi uusi sydän meni eteisvärinään, ja rytmiä piti kääntää useita kertoja.

Siirron jälkeen hylkimisenestolääkitystä täytyi antaa isoja annoksia, mikä aiheutti haittavaikutuksia, kuten tuntoaistin häiriöitä jalkapohjissa.

– Kardiologi totesi, että tämä on se hinta, joka on maksettava. Myöhemmin tilanne korjaantui, kun lääkitystä voitiin vähentää.

Vasta maaliskuun lopussa Tarmo sai luvan palata Turun-kotiinsa. Aluksi pärjääminen jännitti, mutta arki alkoi rullata omalla painollaan. Kävelylenkit pitenivät päivä päivältä.

Varsinaisia rajoituksia ei ollut, mutta haava piti suojata auringolta. Kesän kynnyksellä Tarmo kuitenkin päätti, että aurinkoa oli saatava edes vähän, koska hän oli kalpea kuin haamu. Niinpä hän peitti leikkausarven solmiolla ja istahti hetkeksi parvekkeelle rinta muutoin paljaana.

– Naapurit ehkä naureskelivat, että siellä herrasmies ottaa aurinkoa solmio kaulassaan.

Ensimmäisen sydämen vuositarkastuksen jälkeen Tarmolle tuli horkkamainen olo. Sitä oli edeltänyt hammaslääkärissä käynti. Hän mainitsi asiasta lääkärikaverilleen. Tämän mielestä oireet viittasivat verenmyrkytykseen, ja hoitoon oli lähdettävä välittömästi.

Tyksissä Tarmo sai kuulla, että verenmyrkytyksen aiheuttanut bakteeri viihtyy nimenomaan sydänläpissä. Muutaman päivän kuluttua sydänsiirre olisi menetetty.

– Bakteeri pääsi verenkiertoon todennäköisesti hammashoitajan käsittelyssä, kun hän rapsutti ikenen pinnan vähän rikki. Normaalisti elimistö tuhoaa tällaiset bakteerit, mutta vastustuskykyni oli hyljinnänestolääkityksen vuoksi alhainen. Lisäksi lukuisat sairaalajaksot olivat heikentäneet yleiskuntoani vuosien mittaan.

Tarmon sydänongelmat alkoivat jo syksyllä 2003 eli kuusitoista vuotta ennen sydämensiirtoa. Tuolloin hän menetti yhtäkkiä tajuntansa kotonaan. Tutkimuksissa selvisi, että syynä olivat kammioperäiset rytmihäiriöt. Tarmo tarvitsi pikavauhdilla iskevän rytmihäiriötahdistimen.

– Kysyin vähätellen, onko sellaisen asentaminen aivan välttämätöntä. Vastaus oli, että kyllä on. Rytmihäiriöni voisivat johtaa sydämen pysähdykseen. Tahdistimen tehtävänä oli palauttaa sydämeen sinusrytmi ja pelastaa minut mahdolliselta äkkikuolemalta.

Tämä oli itseään terveenä pitäneelle miehelle järkytys. Toisaalta hän koki olonsa turvalliseksi, sillä tahdistin oli samalla hänen henkivakuutuksensa. Kuukausi asennuksen jälkeen se antoi ensimmäisen elvyttävän iskun, kun Tarmo oli iltakävelyllä.

– Minulle tuli kävellessä outo olo, ja sitten vintti pimeni. Ohikulkijat hälyttivät ambulanssin.

Sama toistui uudenvuodenaattona, kun hän lähti parturiin. Matka tyssäsi jälleen lyyhistymiseen kadulle. Seuraavat kolme kuukautta Tarmo vietti sairaalassa. Siellä hänelle tehtiin ablaatiohoito, jolla pyritään ylläpitämään sydämen sinusrytmiä. Toimenpiteestä oli vain lyhytaikaista apua.

– Kammiotakykardioita tuli ja meni. Niihin liittyi läheltä piti -tilanteita, kun rytmiä ei saatu heti käännettyä. Olin lähes koko vuoden sairauslomalla.

Tarmolle ehdotettiin työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistä. Hän ei halunnut edes keskustella asiasta, sillä hän oli vasta 54-vuotias ja nautti vaihtelevasta työstään lehtialan yhtiön toimitusjohtajana. Hän varasi ajan helsinkiläiselle sydänspesialistille, joka oli ollut mukana hänen sydänoperaatiossaan Turussa.

– Toivoin, että hänellä olisi taskussaan jokin valttikortti. Hän kuitenkin sanoi, että on nähnyt sydämeni sisältäpäin ja kyseessä on sairas sydän. Hänkin suositteli eläkkeelle jäämistä.

Eläkehakemus lähti eteenpäin elokuussa. Joululahjana tuli tieto, että se oli hyväksytty.

– Olin jo tottunut ajatukseen. Aluksi tuntui kuitenkin siltä, että olin menettänyt osan identiteettiäni. Työ oli ollut suuri osa elämääni ja päivittäisiä rutiinejani.

Kolme vuotta myöhemmin Tarmo osallistui Meilahden sairaalassa sydäntutkimukseen, jonka yhteydessä tehtiin hyvin onnistunut ablaatiohoito sydämen oikeaan kammioon. Se oli nuorelle eläkeläiselle erinomainen uutinen, joka antoi uskoa huomiseen.

– Minua houkutti ajatus talvien vietosta Espanjan Aurinkorannikolla. En ollut koskaan käynyt siellä, mutta tiesin, että siellä toimi paikallinen Lions-klubi. Lions-toiminta oli ollut minulle tärkeä harrastus jo 15 vuoden ajan. Siirtojäsenenä olisi helppo verkostoitua uusien samanhenkisten tuttavuuksien kanssa.

Tarmo lähti matkaan poikansa ja pojanpoikansa kanssa. Hän oli rohkeasti tehnyt ennakkoon muuttoilmoituksen, jonka oli jättänyt Turun-kotinsa pöydälle.

– Kotiin palaajat olivat luvanneet toimittaa sen maistraattiin, mikäli päättäisin jäädä Espanjaan. Niin myös tapahtui. Siirryin Espanjan sosiaaliturvan piiriin helmikuussa 2008.

Tarmolle nimettiin omalääkäri Fuengirolan terveyskeskuksesta. Sydänkontrolleissa hän kävi Malagan yliopistollisessa sairaalassa. Siellä häntä hoidettiin myös silloin, kun tahdistin oli antanut elvyttäviä iskuja. Ennen sydämensiirtoa hänelle vaihdettiin kolme tahdistinta, ja ne tekivät yhteensä 20 elvyttävää iskua.

– Kun muutin Aurinkorannikolle, en osannut espanjaa, mutta menin kursseille ja pääsin jyvälle kielestä. Pärjäsin arjessa ja sairaalajaksojen aikana hyvin. Tulkki oli silti lähes poikkeuksetta mukana seurantakäynneillä sairaalassa, koska siellä ei ollut varaa minkäänlaisiin tulkintavirheisiin.

Kerran kontrollikäynnillä Tarmolta kysyttiin, oliko häneltä tutkittu tiettyä perinnöllistä sydänsairautta geenitestillä. Hän kertoi, että oli, mutta tulos oli ollut negatiivinen. Espanjalaiset lääkärit kertoivat dna-tutkimusten kehittyneen valtavasti ja ehdottivat uutta laajempaa testausta. Se tehtiin, ja tulos oli positiivinen.

– Diagnoosi oli oikean kammion arytmogeeninen kardiomyopatia, Tarmo kertoo.

Kyseessä on harvinainen sairaus, jossa pääasiassa sydämen oikea kammio korvautuu rasva- ja sidekudoksella. Alttius tautiin on nuoresta lähtien, mutta se voi aktivoitua ja oireilla vasta viisikymppisenä.

Diagnoosin ansiosta Tarmon oudot tuntemukset nuoruudessa saivat selityksen. Hän oli aika ajoin valahtanut lakananvalkoiseksi, ja häntä oli pyörryttänyt. Myös äidin isän kuolinsyy vahvistui. Tämä oli menehtynyt vain 28-vuotiaana ”sydänkouristukseen”.

– Ilmoitin saamastani diagnoosista Suomeen. Sain Meilahden sairaalasta viestin, että sitä epäiltiin jo aiemmin, mutta tulosta ei pystytty vahvistamaan.

Muutama vuosi sujui suuremmitta ongelmitta, mutta keväällä 2018 Tarmon vointi heikkeni. Hänelle tehtiin Malagassa haastava ablaatiohoito, joka kohdistui sydämen pinnalle. Sen jälkeen hän tunsi olonsa hetken aikaa paremmaksi.

– Kesäkuun alussa matkustin Suomeen kesänviettoon. Saman päivän iltana matka jatkui ambulanssilla Tyksiin, koska vointi huononi rajusti.

Tarmo sukkuloi koko kesän Turun kotinsa ja sairaalan väliä. Syyskuun alussa hänen piti lentää takaisin Espanjaan, mutta sen sijaan hän makasi Tyksin vuodeosastolla. Seuraavana päivänä Tarmo sai kuulla, että siirtyisi Helsinkiin sydämensiirtoarviota varten. Muita tehokkaita hoitoja ei enää ollut.

Sydämensiirto edellytti paluuta Suomen sosiaaliturvan piiriin. Se tapahtui pikaisesti, kun Tarmo pääsi tekemään muutoksen maistraatissa. Marraskuussa hän oli jo sydämensiirtojonossa.

– En kertaakaan luopunut toivosta paremmasta, vaikka tiedossa oli myös se vaihtoehto, ettei apu ehtisi ajoissa. En voi sanoin kuvailla tunnetta, joka valtasi minut, kun sain kuulla, että sopiva sydän oli löytynyt. Sairaalan henkilökunta aplodeerasi kanssani.

Siirron jälkeen Tarmo on ajatellut tuntematonta luovuttajaa lämmöllä. Hän sanoo tiedostavansa saamansa sydänlahjan arvon. Se on antanut hänelle mahdollisuuden jatkaa elämää ja kokea vielä uusia asioita.

– Luovuttaja teki jalon päätöksen lahjoittamalla sydämensä ja muut elimensä niitä tarvitseville. Tämä ajatus saa minut tuntemaan suurta kiitollisuutta ja nöyryyttä. Tiedän vain faktan, että sydämen luovuttaja on aina nuorehko henkilö, jolla oli terve sydän.

Tarmo oli itsekin täyttänyt aikoinaan elinsiirtokortin. Tuolloin hänellä ei ollut aavistustakaan, että olisi jonain päivänä saajan roolissa.

– Vastavuoroisuus toimii! Olen itse osallistunut tutkimukseen, jossa sydämestäni otettiin ylimääräinen koepala. Tutkimuksella selvitetään, voidaanko hylkimisreaktio todeta pelkällä verikokeella. Olin ilman muuta halukas osallistumaan. Minulla on tänään helpompaa, koska monet ovat aiemmin menneet vastaaviin tutkimuksiin.

Tarmo sanoo voivansa tällä hetkellä erinomaisesti. Elämänmeno on palautunut normaaliksi. Tosin asuinpaikka on vaihtunut Espanjasta pysyvästi takaisin Turkuun. Tarmo on sopeutunut muutokseen hyvin, sillä kotimaalla on puolensa, etenkin lapset ja lastenlapset.

– Passi on kuitenkin aina voimassa, koska on kiva käväistä kuuntelemassa Välimeren aaltojen kohinaa. Tarkoitukseni on viettää syksyisin ja keväisin muutamia viikkoja Aurinkorannikolla.

Tulevaan Tarmo katsoo valoisin, nöyrin ja kiitollisin mielin. Hänen eteensä on tehty kaikki se, mitä voidaan tehdä. Enempää ei voi kukaan saada.

– Saamani hoito on ollut sekä Suomessa että Espanjassa erinomaista. Ihmiset toteavat usein, että näytän ulospäinkin paremmalta kuin ennen. Syy siihen on, että nyt rinnassani sykkii terve sydän hyvässä rytmissä.