Elastinen kokemastaan yksinäisyydestä: "Jossain vaiheessa luovutin – ajattelin, että en tule koskaan löytämään ketään"

Tarkoitus oli hyvä. Kävisimme ajelemassa kierroksen merellä Kimmo ”Elastinen” Laihon toimiessa veneensä kipparina, mutta myrskylukemiin yltänyt sää tekee meille tepposet. Kurvailut kimaltavalla ulapalla vaihtuvat smoothieen pienessä itähelsinkiläisessä satamakahvilassa.

– No, en ole mikään merikarhu, hän myöntää.

Elastinen on asunut neljä ja puoli vuotta näissä maisemissa, kilometrien päässä keskikaupungin sykkeestä.

– Etenkin pari viime vuotta on ollut helppo erakoitua. Tämä on ollut rauhallista aikaa ja vaikka olen tehnyt töitä, nämä ovat olleet aivan erilaisia aikoja 20 edelliseen vuoteeni. Lähdin soolorundille 2006 ja sen jälkeen ei ole ollut paljon taukoa. Viimeinen vapaa kesäni ennen koronaa oli vuonna 1999. Tykkään olla keikkoja lukuun ottamatta omissa oloissani – eli loppujen lopuksi tämä ei ole ollut niin kovin erilaista aikaa. Yritin saada kiinni kaikkea sellaista, mihin ennen koronaa en ehtinyt niin hyvin, kuten harrastuksia.

Alussa suomiräppi ei tuonut rahaa, suosiota sitäkin enemmän. – Sehän on tällä hetkellä kaikista vaarallisin juttu nuorille.

Koronavuoteen mahtui myös uran suurin biisi Epäröimättä hetkeekään. Se valittiin vuoden biisiksi Radiogaalassa ja hitti oli myös vuoden soitetuin kappale radiossa sekä kaikkien aikojen eniten soinut biisi yhden vuoden aikana.

– Sitä ei olisi uskonut kukaan vuonna 1999, että 20 vuoden päästä on vihdoin radiot valloitettu. Se tuntui työvoitolta. Olen tosi onnellinen, että olen löytänyt aina jostain syyn jatkaa. Aika moni niistä tyypeistä, jotka aloittivat meidän kanssa samaan aikaan, ja joilla oli samat unelmat, ovat sittemmin lopettaneet. Ihan lähipiiristäkin.

Smoothie maistuu ja tunnelma kahvilassa on rauhallinen. Kukaan ei tungeksi juttusille tai pyydä yhteiskuvaan. Hiljaisessa, vauraassa venesatamassa Suomen tunnetuimpiin artisteihin kuuluvan räppärin läsnäolo ei hetkauta.

Eikä hän tuijotusta enää huomaisikaan. Se on niin tuttua.

– Kaikki minut tunnistavat, mutta en koe sitä ahdistavana. En oikeastaan tiedä muusta. Joskus jos menen pitkästä aikaa frendin kanssa ulos, hän saattaa ihmetellä, miten ihmiset tuijottavat. Itse en sitä enää rekisteröi, ei sillä ole mitään väliä. Toisaalta moikkailu ja nimmareiden jakaminen on tulosta hyvästä työstä, hän sanoo ja vetäisee tavaramerkkinsä, valkoisen hymyn.

Elastinen tunnetaan hymystään. Hän ei koe hyväntuulista imagoaan raskaana.

– En joudu sitä varten heittämään mitään roolia päälle. Se on täysillä minua. Toisaalta vedän sitten syviin vesiin, jos minulla on huono päivä. Silloin en tee mitään, mökötän vain täysillä.

Hyvän imagonsa vuoksi Elastinen on nyt mainostajien parissa kuumaa valuuttaa. Hän mainostaa telkkarissa isolla valkealla hymyllään hammastahnaa.

– En tietenkään lähde mukaan mihin tahansa. Ensimmäinen kysymys on: miksi haluatte juuri minut?

– Pitkä urani perustuu siihen, että en lannistu, jos en onnistu. En pelkää epäonnistumista.

Fintelligensin toisen levyn julkaisusta tulee tänä syksynä kuluneeksi 20 vuotta. Pitkä matka on kuljettu suomiräpin uranuurtajasta levy-yhtiöpomoksi ja kaikkien tunnistamaksi tv-tähdeksi ja hittinikkariksi.

– Kaikki muusikot ovat koronan myötä varmasti miettineet, onko tässä mitään järkeä. Tuskin itsekään olisin jaksanut näin kauan, jos en saisi keikkailla. Kesällä oli niin etuoikeutettua päästä näkemään ja kohtaamaan ihmisiä pitkästä aikaa. Saan paljon kaikkea somen kautta, myös julkisuuden nurjaa puolta. Keikkailu on se palkitsevin juttu heti musiikin luomisen rinnalla. Asioiden arvon ehkä ymmärtää paremmin, kun ne otetaan hetkeksi pois.

Takana on kaksi koronan vuotta, jotka ovat vieneet taiteilijan elantoa, mutta hiljaisena aikana Elastinen on myös ehtinyt tehdä uutta levyä rauhassa.

Eikä Elastinen olisi positiivisuudestaan tunnettu Elastinen, jos ei katsoisi katsoo asiaa valoisammalta kantilta: tämähän on ollut hyvää aikaa isyysvapaalle! Lähellä sijaitsevassa kodissa temmeltävät 2- ja 4-vuotiaat pienet ihmiset, kolmas lapsi perheeseen on syntymässä alkuvuodesta.

Isyys pienten lasten kanssa on muutenkin muuttanut laulajan arkea pysyvästi.

– Jos tulee sunnuntaina kotiin kahden keikan jälkeen huonoilla yöunilla ja bussissa on istuttu 40 tuntia... Tuli vain mieleen se, kun (Fintelligensin) Iso H sai ensimmäisenä lapsia yli 10 vuotta sitten. Hän halusi aina pitää maanantait vapaata. Naureskelin, että älä nyt viitsi! Nyt alan ymmärtää häntä, Elastinen nauraa.

Isyyttä hän pitää elämänsä tärkeimpänä roolina.

– Se toi hirveästi elämään tarkoitusta. Jos aiemmin vain mentiin ja tehtiin, nyt kaiken alla virtaa se perimmäinen syy mihin tähdätään. Haluan, että lasten tulevaisuus on taattu. Peilaan kaikkea sen kautta, mitä tapahtuu, kun lapset vanhenevat.

Perheessä leikitään paljon, breikataan, musiikki on läsnä. Lastenkasvatuksen filosofian taustalla ovat Kimmon omat kokemukset. Jo 15-vuotiaana Kimmolle oli selvää, että ei ole mitään muuta kuin hiphop. Ryyppyporukoiden sijaan hänen pelastuksensa oli tanssi, vaikka kaikkea piti kokeilla varastelusta paikkojen sotkemiseen.

''Ne olivat ratkaisevia vuosia. Nyt kun minulla on omia lapsia, jännitän faijana ihan hirveästi, miten he kasvavat. Osaan nyt peilata miltä omista vanhemmistani on tuntunut, kun olen ollut poissa kotoa.''

Elastinen

Kasvuvuosina Elastisen lähellä oli varoittavia esimerkkejä päihteiden väärinkäytöstä.

– Se on toiminut itselleni hyvänä hälytyskellona, kun olen nähnyt mitä voi käydä. Se on vahvistanut, että ei tätä. Suhtaudun huumeisiin samalla tavalla kuin röökiin, minusta oli coolimpaa olla edes aloittamatta.

Jälkikasvunsa hän toivoo kasvavan tasapainoisiksi tyypeiksi, jotka pystyvät tekemään oikeita päätöksiä.

– Unelmia ei voi asentaa tai siirtää toiseen. Lapset eivät ole täällä meitä palvelemassa. Tuleekohan heistä sittenkään räppäreitä, hän vitsailee.

"Jouduimme keksimään räpin suomalaiselle keskiluokalle"

Hymypoika, Pepsodent-malli, iloisuus ja positiivisuuden perikuva. Näitä piirteitä on totuttu liittämään Elastiseen. Silloin kun hän aloitti räppäriuransa Henrik Rosenbergin eli Iso H:n kanssa vuonna 1997 Fintelligens-yhtyeessä, julkisuudessa pyöri aivan toisenlainen Elastinen.

– Jouduimme keksimään räpin suomalaisille keskiluokkaisille ja valkoisille jätkille suuhun sopivaksi. Olimme teini-ikäisiä ilman rikollista taustaa ja isompia vaikeuksia. Moni pystyi siihen samastumaan, joten homma lähti nopeasti liitoon.

Sony Music kiinnostui riimittelijöistä ja kaksikko sai levytyssopimuksen. Elastinen oli 18-vuotias.

– Alussa oli kauhea uho ja todistelu, itsellekin. Identiteettini oli muovautumassa. Projisoin jotain mitä halusin olla.

Menestys nousi väistämättä päähän ja nuori mies meni ihan sekaisin.

''Olin öykkäri ja myrkyllinenkin tyyppi. En ollut tottunut siihen, että saan huomiota, ja se nousi liiveihin.''

Elastinen

Samaan aikaan Iso H yritti pitää ystävänsä jalkoja maassa.

– Hän sanoi suoraan: ”Tämä ei ole ok. Tehdäänkö me musiikkia vai haluatko hillua ja rillutella?” Se oli oma tapani käsitellä sitä valtavaa huomiota. Se tulee kovaa kehoon ja päähän, enkä usko, että on ketään, kehen se ei vaikuttaisi. Toisaalta ainakin tiesin mistä puhun, jos puhuin kusen päähän nousemisesta.

Monia vuosia musiikintekeminen, bailaus ja keikkailu oli kaikki, mitä Elastinen kaipasi.

– Se ei ottanut, mutta toisaalta ei ehkä antanut tilaa muullekaan. Vasta kun maailman isoimmat asiat tulivat kehiin, sain uutta kirjoitettavaa. Tajusin, mistä kaikki muut ovat kirjoittaneet lauluja.

Sen jälkeen Elastinen päätti korjata suuntaansa ja alkoi rakentaa määrätietoisesti uutta imagoaan.

– Olin yrittänyt koko ajan tehdä täydellistä motivaatiobiisiä ja sitten se lähti resonoimaan muissakin. Onnistuin tekemään pari biisiä ja pian siihen rinnalle tuli televisio.

Samaan aikaan tyyli muuttui.

– En säikähtänyt brändätä sitä – olisin ensimmäinen räppäri, joka suostuu hymyilemään valokuvissa. Se oli myös työtä sen stereotypian rikkomiseksi, millainen räppärin pitää olla. Haluanko, että minut muistetaan koviksena vai hyvänä jätkänä.

"Koin pettymyksiä, kun uskalsin raottaa kovaa kuortani"

Hyväntuulisuus, avoimuus ja menestys ei tuonut kuitenkaan pysyvää kumppania elämään.

Viime vuonna julkaisulla Uusia muistoi -albumilla hän räppää myös yksinäisyydestä.

– Jossain vaiheessa luovutin – en tule koskaan löytämään ketään. Minulla oli kova kuori ja koin pettymyksiä, kun uskalsin sitä raottaa. Olen kohdannut elämässäni ihmisiä, joilla oli suhteeni väärät syyt. Juuri silloin kun pohdin, että antaa olla, elämä yllätti.

Vuosien julkisuusmyllytys on saanut Elastista hieman rentoutumaan yksityisasioidensa suhteen.

Naimisiinmenostaan hän kertoi faneilleen vuonna 2017, samoin myöhemmin lastensa syntymistä, mutta perheensä suhteen hän pysyy yhä jämäkän suojelevaisena.

– Näen sen eteen paljon vaivaa. Elämässäni on kaksi tärkeää asiaa: musiikki ja perhe. Kerron biiseissäni paljon mitä elämässäni tapahtuu. Saan yksityiselämästä inspiraatiota. Se on ollut kuin päiväkirjan pitämistä. Jos kuuntelen omia levyjäni, muistan mikä elämänvaiheeni on ollut. Kasvuni kuuluu biiseissäni, en voisi enää kirjoittaa samoja asioita kuin nuorempana.

Some tuo paljon huomiota, mutta se ei takaa vielä mitään. Yksityisyydestään ei kannata ilmaiseksi luopua.

Nyt hän yrittää luoda nelikymppisen perheenisän räppiä, joka olisi itselle aitoa ja autenttista mutta puhuttelisi myös muita.

– Se on supersiisti haaste, mutta minulle on tärkeintä tehdä mahdollisimman hyviä biisejä genrestä välittämättä. Nuorempana esimerkiksi rakkaudesta kirjoittaminen olisi tuntunut kornilta.

"En pelkää epäonnistumista"

Mutta ei elämä ole pelkkä hymyä. Kaikki eivät vain tykkää Elastisen musiikista. Hiteistään huolimatta hän muistelee saaneensa vuosien varrella ainoastaan hirveitä levyarvioita.

– Yritän ajatella, että mitä sitten? Tärkeintä on pitää oma pää puhtaana, että pystyy luomaan lisää. Se on kaikista hankalinta. Se on vaarallinen vesi, jos alkaa miettiä yhtään mitä muut ajattelevat.

Sekin on paha tilanne, kun onnistuu tekemään ison hitin. Että milloin tulee seuraava? Vai tuleeko sitä lainkaan?

– Olen siinä tilanteessa, mutta yritän olla ottamatta siitä stressiä. Pitkä urani perustuu siihen, että en lannistu, jos en onnistu. En pelkää epäonnistumista. Olen kulkenut pitkän tien breikkaajasta bisnesmieheksi – vaikka pidänkin itseäni parempana artistina kuin bisnesmiehenä.

Korona on ollut tärkeää aikaa myös muulle luovuudelle.

– Olen tehnyt lastenkirjan ystäväni Jaakko Mannisen kanssa. Hän asuu Los Angelesissa.

Suunnitelmissa kirjasarja

Manninen laittoi 2019 Elastiselle viestin, että hänellä on idea kirjasta. Manninen yritti opettaa suomea pojalleen Yhdysvalloissa muttei löytänyt mitään sopivaa lastenkirjaformaattia kielenopiskeluun.

– Vastasin, että kauhea kiire, teen uutta levyä, tehdään jossain vaiheessa.

Elastinen isän roolia elämänsä suurimpana roolina. – Se toi hirveästi tarkoitusta elämään, kohta kolmen lapsen isä sanoo.

Maaliskuusta 2020 lähtien – koronan iskiessä maailman polvilleen – olikin yhtäkkiä paljon aikaa.

– Meillä on siitä lähtien ollut joka tiistaiaamu yhdeksältä Suomen aikaa palaveri. Rähinä-kirjani kustantanut Otava tarttui lastenkirjaideaan, vaikka lähdin itsekin mukaan hieman itsekkäistä lähtökohdista. Halusin tehdä kirjan, joka opettaa omille muksuille sanoilla leikkimistä. Kirja ilmestyy syys-lokakuun taitteessa.

Elastinen toivoo, että Bex ja luovuuden lähde on kokonaisen kirjasarjan aloitus.

– Ensimmäinen kirja kertoo lasten ikuisesta kamppailusta tylsyyttä vastaan – miten räpillä, mielikuvituksella ja sanoilla pääsee sellaisista asioista yli. Eli kun ei tapahdu mitään, voi tapahtua mitä vaan. Siinä seikkailee mielikuvitushahmo nimeltä Bex, joka perustuu tositapahtumiin. Eli hän on poikani mielikuvitusystävä.

Manninen vastaa kirjan teksteistä, Elastinen riimeistä ja räppikollega Timo Pieni Huijaus (Timo Snellman) kuvituksesta.

– Minulla ei olen mitään käryä, miten tällainen otetaan vastaan, olen täysin uudella maaperällä.

"Kropassa ei tunnu vanhemmalta"

Elastinen luotsasi pitkään Rähinä Records -levy-yhtiötä ja hän on laajentanut menestynyttä Training for Warriors -kuntoilu- ja kuntosalikonseptia.

– Sijoittajana olen rohkea mutta analyyttinen. En haali asioita keinoja kaihtamatta ja punnitsen arvojani joka kerta, kun lähden tekemään jotain uutta. Nykyään osaan jopa kysyä neuvoja ystäviltä, oli kyse sitten bisneksistä tai musiikista.

Elastinen haluaa jättää jälkeensä musiikkikirjaston, joka kestää tarkastelua. Lopettamista hän ei ole koskaan ajatellut.

– En näe sitä vaihtoehtona. Muutun, mutta en tiedä vielä mihin suuntaan. Yritän kehittää ilmaisuani ja omaa juttuani niin, että voisin tehdä vielä jotain kymmenen ja kahdenkymmenen vuoden päästä. Olen saanut musiikilta jo enemmän kuin koskaan osasin toivoa.

Viime huhtikuussa Elastinen täytti 40 vuotta. Pyöreät eivät tuntuneet hänestä kovin erityisiltä.

– Ehkä katsoin muutaman kerran tarkemmin peiliin, että mitä siellä näkyy. Onko sillä väliä? Toisaalta olen saanut tänä vuonna treenattua kovaa, eli kropassa ei tunnu vanhemmalta.