Markku Savolainen, 75, vietti lapsuutensa Helsingin Lauttasaaressa. Isä oli sodan jälkeen poliisina ja myöhemmin Suomen Perimiskeskuksessa luottotarkastajana. Äiti työskenteli kirjanpitäjänä.

Pikkupoikana Markku vietti lähes kaiken vapaa-aikansa kavereiden kanssa pihalla leikkimässä – paitsi silloin, kun veri veti salaperäisten mysteerien äärelle pimeään ja pölyiseen perunakellariin.

– Meillä oli kaverin kanssa salapoliisikerho nimeltä Musta lukki. Istuimme perunalaatikoiden päällä kynttilänvalossa, vannoimme valoja ja puhuimme jänniä. Se oli sellaista leikkimielistä salapoliisin hommaa.

Kaksikolla oli vihko, johon he kirjasivat merkintöjä naapuruston epäilyttävistä henkilöistä ja pitivät kirjaa, keitä he olivat vakoilleet ja koska.

Vaikka silloin kyse oli lapsuuden leikeistä, sama vietti selvittää salaisuuksia ajoi Markkua eteenpäin koko hänen työuransa ajan. Isona hänestä tuli kuin tulikin ihan oikea salapoliisi.

– Juteltiin kaverin kanssa, että olisi kiva perustaa yksityisetsivätoimisto. Panimme Nordic Security Service Ltd Oy:n pystyyn vuonna 1984. Minä hoidin operatiivista puolta ja johtamista, ystäväni teki keikkoja. Teimme dekkarin hommia aina kun päivätöiltämme ehdimme.

Vuonna 2005 Markku siirtyi yksityisetsivän työhön päätoimisesti ja vuonna 2015 etsivätoimisto myytiin uudelle omistajalle Jari Salmelalle. Nykyään Markku on eläkkeellä ja toimii yrityksen vanhempana neuvonantajana.

Nordic Security Service Ltd Oy työllistää kolme ihmistä päätoimisesti ja seitsemän osa-aikaisesti. Lisäksi yrityksen listoilla on tarvittaessa keikkaa tekeviä etsiviä. Yksi heistä on Markku, joka kouluttaa yrityksessä edelleen uusia salapoliiseja. Lisäksi hän hoitaa kansainvälisiä luottamustehtäviä muun muassa WADissa, joka on maailmanlaajuinen yksityisetsivien liitto. Järjestäytyneitä yksityisetsiviä on Suomessa vain parikymmentä.

Ammattinimikettä ei ole suojattu, eli yksityisetsiväksi voi ryhtyä kuka tahansa. Toisaalta rikoksia ei saa selvittää palkkiota vastaan ilman voimassa olevaa vartijakorttia. Ammatinharjoittajalla tulee olla elinkeinoluvat kunnossa ja tutkimuksissa on noudatettava lakia.

Työssä on tärkeää pitää mielessä myös ammatillinen etiikka.

– Joskus toimeksiantajalla voi olla laillinen oikeus tietoon, jota hän pyytää, mutta aina ei ole eettistä sitä hänelle antaa. Asiakkaan tulee olla selväjärkinen, muuten ei ole oikein rahastaa häntä ja ottaa toimeksiantoa vastaan. Joskus tulee näitä pyyntöjä, joissa ihminen kuvittelee, että häntä seurataan ja hänen kotiaan salakuunnellaan. Tavallisesti se on vain kuviteltua pelkoa tai mielen sairautta. Niihin tapauksiin en ole tarttunut.

Vuosikymmenten varrella Markun tavallisimpia toimeksiantoja dekkarina ovat olleet erilaiset taustaselvitykset, jotka ovat edelleen etsivätoimiston tyypillisin toimeksianto. Yritykset haluavat selvittää potentiaalisten yhteistyökumppaneidensa tai työntekijöidensä taustat.

– Pyyntöjä tulee ulkomailta viikoittain. Juuri äsken tuli Uudesta-Seelannista taustaselvityspyyntö. Taustoja tarkistetaan, kun suomalainen firma lähtee ulkomaille tai ulkomaalainen yritys tulee Suomeen. Myös start up -yrittäjien taustoja selvitellään sijoittajien toimesta.

Aikoinaan vakuutusyhtiöillä oli tapana palkata yksityisetsiviä tutkimaan vakuutuspetoksia. Niitä Markku ehtikin selvittää vuosien varrella useampia.

Tavallinen tapaus oli, että tutkittava nosti työkyvyttömyyseläkkettä, vaikka hän teki samaan aikaan kuutamokeikkaa täysin työkykyisenä.

Pieni osa etsivän töistä on yksityisten ihmisten maksamia selvityksiä, joissa halutaan selvittää puolison uskollisuutta. Näissä hommissa Markku teki usein yhteistyötä naispuolisen työparin kanssa, koska sillä tavalla hän herätti vähemmän huomiota kuin tönöttämällä baarissa kahvikupin äärellä yksin.

– Työparin kanssa voi kävellä käsikynkkää, pysähtyä katselemaan näyteikkunoita ja sopia, kumpi lähtee kenenkin seurattavan perään. Nainen voi seurata toista naista vessaan ja mies miestä. Seurattavia voi myös valokuvata sillä varjolla, että rakastunutta esittävä etsiväpari ottaa muka valokuvia toisistaan.

Nykyään Markku ohjaa vastaavat keikat nuoremmille kollegoilleen.

– Salapoliisin pitää sulautua ympäristöön, hän ei saa herättää huomiota itseensä. Miltä sekin näyttäisi, kun tällainen vanha ukko menisi seurattavan perässä jonnekin diskoteekkiin joraamaan. Eihän siinä ole tippaakaan uskottavuutta, Markku nauraa.

Markun mukaan yksityisetsivän pitää sulautua seinään. Räjähtävät persoonallisuudet eivät ammattiin sovi, vaan työssä pitää osata pysytellä taustalla.

Salapoliisikeikalla etsivän vaatetuksen tulee olla mitäänsanomaton. Autoksi sopii mieluummin harmaa Toyota Corolla kuin kiiltävä Jaguar. Yksityisetsivän luonteenlaadun tulee olla utelias, rohkea, kärsivällinen, täsmällinen ja luotettava.

– Mitään arveluja ei asiakkaalle kirjata. Yksityisetsivä kertoo pelkästään todistetun totuuden. Työ on hyvin lähellä tutkivaa journalismia. Ainoa ero on, että yksityisetsivä julkaisee paljastuksensa ainoastaan asiakkaalleen, kun taas tutkiva journalisti julkaisee tietonsa kaikelle kansalle.

Markku Savolaisen oma ura salaisuuksien parissa rakentui askel askeleelta. Välissä oli monta muuta ammattia, joista jokaisessa tarvittiin kykyä selvittää mysteereitä ja paljastaa väärinkäytöksiä.

– Menin nuorena perheellisenä miehenä isälleni töihin luottotarkastajaksi. Kiersin ympäri Suomea ja etsin ihmisiä, joilla oli velkoja ulosotossa. Tehtäväni oli selvittää, miten velat päästäisiin perimään velalliselta.

Kiertäminen ympäri Suomea alkoi muutaman vuoden päästä tuntua raskaalta, koska kotona odottivat kaksi pientä lasta ja vaimo. Niinpä Markku opiskeli poliisiksi, palveli tehtävässä viitisen vuotta ja työskenteli myös rikostutkijana Espoossa.

Lopulta hän päätyi vakuutusyhtiöön piirimyyntipäällikön tehtävään. Siinä tehtävässä Markku viihtyi siihen saakka, kunnes hän siirtyi yritykseensä täysipäiväiseksi yksityisetsiväksi. Kerran hänellä oli tutkinnassa jopa todennäköinen murha.

– Suomalainen nainen rakastui intialaiseen mieheen. He tekivät lapsen ja rakennuttivat talon Intiaan. Pariskunta lähti viemään viimeistä maksuerää rakennuttajalle mopedeilla. Takaa tuli maastoauto ja ajoi naisen päälle. Mies oli ottanut edellisellä viikolla vaimolleen viiden miljoonan dollarin henkivakuutuksen ja lisäksi useita suomalaisia vakuutuksia, eikä itselleen yhtäkään.

– Heräsi epäilys, että tapaturma olisi ollut suunniteltu. Tapaus ei koskaan selvinnyt, koska Intian poliisi ei antanut tutkinnan loppuunsaattamiseen tarvittavia tietoja. Se keissi on jäänyt vähän kaivelemaan, etsivä muistelee nyt.

Vaikka salapoliisin työssä näkeekin ihmismielen pimeämpää puolta, Markku ei tunnusta olevansa ihmisenä synkkä tai sisäänpäin kääntynyt.

– Olen todella avoin ja suhtaudun myönteisesti uusiin ihmisiin. Pelkäsin kyynistyväni ainoastaan silloin, kun poliisina sahasin linkkuveitsellä ihmisen jäänteitä junaradalta tai pyyhin kämmenselällä aivonkappaleita auton rekisteriotteen päältä. En ollut siinä tehtävässä kuin reilut viisi vuotta, se työ ei ehtinyt muuttaa minua.

Nykyään Markku viettää eläkepäiviään vaimonsa Anna-Liisan ja Alise-koiransa kanssa pääosin kesämökillä Konnevedellä. Eläköitynyt dekkari on paikkakunnalla hyvinkin näkyvä ja aikaansaava persoona.

Hän järjestää kyläläisille talvisin pilkkikilpailuja, kesäisin uintimaratoneja ja vastaa kyläyhdistyksen itsenäisyyspäiväjuhlallisuuksista.

Kesäisin Markun eläkepäivät kuluvat satunnaisissa rankametsähommissa, kesämökkiä korjaillen ja naapurin isännän kanssa verkoilla kalastaen.

Keväisin ja syksyisin hän pitää koululaisille salapoliisikoulua, jonka kävijät ovat 5–12-vuotiaita.

– Kaikilla on jäsenkortit, joissa on oma nimi, valokuva ja sormenjälki. Olemme harjoitelleet salakirjoitusta ja penslanneet sormenjälkiä juomalaseista.

Välillä etsivän vietti lähtee viemään eläkeläistä edelleen. Jos ovelle ilmestyy outo kauppias myymään arvomattoja, herää yksityisetsivän mielessä heti kysymys siitä, mistä matot mahtavat olla peräisin.

Aika nopeasti Markku sai myös selville lähikylän julkisen salaisuuden siitä, että työkyvyttömyyseläkkeellä oleva mies teki tyttärensä metsäurakointifirman työt.

– En puuttunut asiaan, koska minulla ei ollut toimeksiantoa. Enhän minä edes tiedä, mikä vakuutusfirma hänelle työkyvyttömyyseläkettä maksaa. Lisäksi mies oli jo niin vanha, että hän oli melkein vanhuseläkeiässä.

– Tapaus oli vain esimerkki siitä, että herkästi minulla vieläkin etsivän vaistot heräävät, mikäli kaikki ei ole kunnossa.