Eläinsuojelusta vastaavien eläinlääkäreiden työturvallisuustilanne näyttää synkältä. Kursivoidut kohdat ovat eläinlääkärien kommentteja.

Todennäköisesti mitään työturvallisuusparannuksia ei tapahdu ennen kuin yksi valvontaeläinlääkäri on tapettu tai pahoinpidelty sairaalakuntoon.

Lähetimme kyselyn 75 eläinsuojeluviranomaiselle, sekä kunnallisille valvontaeläinlääkäreille että aluehallintovirastojen läänineläinlääkäreille. Kaikki läänineläinlääkärit toimivat myös eläinsuojeluviranomaisina, vaikka käytännössä viraston sisäinen työnjako saattaa olla sellainen, että varsinaisia valvontatehtäviä ei osalle eläinlääkäreistä tule ollenkaan. Kyselyyn vastasi 49 eläinlääkäriä.

Palaute on karua luettavaa: moni kaipasi tarkastuskäynneille rinnalleen toista eläinlääkäriä tai jopa poliisia. Nyt lähes kaikki tarkastukset tehdään yksin.

Valvontatyötä tekevät eläinlääkärit ovat aidosti huolissaan sekä omasta että eläintenomistajien hyvinvoinnista. Kyselystä kävi selvästi ilmi, että eläinten huonon kohtelun taustalla on usein ihmisten pahoinvointi ja syrjäytyneisyys.

Työsuojeluasiat ovat Eviran ohjauksessa retuperällä. Kuka muu uskaltaisi lähettää työntekijän yksin syrjäseudulle esitiedoilla: 50-vuotias poikamies, vanhemmat kuolleet vuoden sisällä, käytös muuttunut, ei laske naapuria navettaan, harrastaa metsästystä, meijeriin lähetetty maitomäärä romahtanut, hoitava eläinlääkäri ei ole käynyt tilalla vuosiin.

Poliiseilta saa tarvittaessa virka-apua, mutta ongelmana on, että etukäteen on monesti hyvin vaikea arvioida, mihin kohteisiin virkavalta kannattaa pyytää mukaan. Varmuuden vuoksi poliisia ei kannata kutsua, sillä erään vastaajan mukaan virkavallan läsnäolo saattaa haitata eläinlääkäreiden työtä ja estää rakentavan yhteistyön ja keskustelun.

Käytännön työssä ennakointi olisi kuitenkin välttämätöntä. Tosipaikan tullen avun saaminen kestää, sillä maaseudulla välimatkat ovat pitkiä. Partio saattaa lähteä liikkeelle jopa 50 kilometrin päästä.

Valvontaeläinlääkärien työtä varjostaa paitsi pelko myös liian suuri työtaakka. Eläinsuojeluviranomaiset on jaettu aluehallintovirastoihin ja kuntiin. Kunnallisia valvontaeläinlääkäreiden virkoja on perustettu parin vuoden sisällä 44, mutta osa niistä on yhä täyttämättä.

Kyselyssä kävi ilmi, että valtion säästöistä johtuen aluehallintovirastoissa ei ole rahaa täyttää tyhjinä olevia läänineläinlääkäreiden virkoja. Jatkuva resurssipula vaikeuttaa valvontaa.

Tarvitaan lisää resursseja syrjäytyneiden ja ongelmiin joutuneiden ihmisten auttamiseksi. Uskon, että lähes jokainen haluaisi hoitaa eläimensä hyvin, jos vain pystyisi. Valvonta on tärkeä osa eläinsuojelutyötä, mutta vaikeat elämäntilanteet paranevat harvoin pelkällä hallintopäätöksellä.

Eläinsuojeluviranomaisten yhteystietoja on vaikea löytää. Valvontatyötä ja/tai eläinsuojelutyötä tekeviä eläinlääkäreitä ei ole luetteloitu mihinkään. Yhteystietoja ei löydy maa- ja metsätalousministeriöstä, Evirasta eikä edes Kuntaliitosta.

Suomessa on seitsemän aluehallintovirastoa, Ahvenanmaalla virasto toimii valtionviraston nimellä. Jokaisella on omat nettisivut, joihin on luetteloitu läänineläinlääkärit, mutta vain yhden viraston sivuilla on eritelty kenelle heistä kuuluu valvontatehtävät.

Olisi ollut myös mielenkiintoista vertailla, miten isoja alueita kunkin valvontaeläinlääkärin vastuulle kuuluu. Tällaistakaan tietoa ei ole saatavilla.

Kuntaliitolta sain Eviran listan niistä kunnista, joihin 44 uutta kunnallista valvontaeläinlääkärin virkaa on perustettu. Kahdeksan virkaa oli kuitenkin vielä täyttämättä, mutta siitä ei löytynyt tietoa, missä kunnissa valvontaeläinlääkäri on ja missä ei. Minut ohjattiin kuntien omille sivuille, mutta useimmissa ei ollut minkäänlaista tietoa mahdollisesta valvontaeläinlääkäristä.

Herääkin kysymys, että miten eläinsuojelurikoksen havaitseva ihminen löytää alueensa valvontaeläinlääkärin yhteystiedot, kun ne on näin tehokkaasti piilotettu?

Vertailun vuoksi, Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton sivuilla www.sey.fi on hyvin selkeästi merkitty paikallisyhdistykset ja vapaaehtoisten eläinsuojeluvalvojien toimialueet ja yhteystiedot.

Kyselyämme moitittiin liian tuotantoeläinpainotteiseksi. Eläinlääkärit ovat havainneet myös lemmikkieläinten kohtelussa paljon puutteita.

Kyselystä on unohdettu seura- ja harrastuseläimet. Niiden pidossa on runsaasti puutteita. Eläinmääriä pitäisi voida rajoittaa. Ongelmia aiheuttaa usein hallitsemattomasti lisääntyvä lemmikkieläinjoukko yhdistyneenä hoitajan huonoon elämänhallintaan.

Kysely oli aivan liian tuotantoeläinpainotteinen. Suurin osa eläinsuojelutarkastuksista kohdistuu lemmikkeihin, joihin voidaan laskea hevosetkin. Pitäisikö lemmikkien omistajilla olla "ajokortti"? Nauttiiko koira yli 10 tunnin yksinolosta kerrostalon pienessä huoneistossa? Miksi hevosista on tullut yhden kesän kertakäyttötuotteita?

Yksi aikamme ilmiö on, että eläkkeelle jääneitä ravureita ostetaan lapsille harrastuseläimiksi. Monelle tulee kuitenkin yllätyksenä, mitä hevosen ylläpito maksaa. Kun rahaa ei ole, tingitään hevosen hyvinvoinnista.

Myös harrastuseläinten omistajien pitäisi todistaa, että heillä on riittävästi tilaa kyseiselle eläimelle ja tietoa lajista.

Eläinlääkäreiden hätähuuto on jo kuultu ja valtakunnallisen eläinsuojeluasiamiehen viran perustaminen on edennyt. Jos eduskunta hyväksyy maa- ja metsätalousministeriön määrärahaesityksen, on vuorossa virkaa koskevien säädösten laatiminen. Tämän jälkeen voidaan aloittaa rekrytointi.

– Meillä on eläinsuojeluasiamies aikaisintaan tämän vuoden lopussa, edellyttäen että asiat sujuvat hyvin, MMM:n Elintarvike- ja terveysosaston apulaisosastopäällikkö Riitta Heinonen arvelee.

Maa- ja metsätalousministeriössä on alettu valmistella myös laajempaa eläinsuojelulain kokonaisuudistusta. Hallituksen esitys uudeksi eläinsuojelulaiksi on suunniteltu annettavaksi eduskunnalle vuonna 2015.