Apu

Eino Grönin upea 80-vuotislahja sisarelleen: "Marita oli ihan sekaisin siitä"


80-vuotias Eino Grön jatkaa keikkailua, koska se on kivaa. Takana on yli 60 vuotta laulua Suomen huipulla, juhlia ja raittiutta, golfia ja kuntoilua.
Kuvat Meeri Utti

Eino Grön, 80, listaa elämänsä merkkipaaluja. Porin Reposaaresta kaikki lähti.

– Se on merkkipaalu numero yksi. Painiminen ja urheilu yleensä on tärkeä osa elämääni, se on toinen. Sitten tietysti musiikki. Ja Marjatta-vaimoni, jonka kanssa olen ollut naimissa vuodesta 1962, siis jo 57 vuotta. Raitistuminen vuonna 1977 on viides merkkipaalu, Eino Grön luettelee.

Reposaari on paikka, joka aina liitetään Eino Gröniin. Pieni saari Porin edustalla on yhä Grönille tärkeä. Hänellä on siellä huvila, samoin kuin Hangossa. Suomen-koti on varsinaisesti Espoossa.

– Olen vähän asuntoloukussa, hän virnistää.

Reposaari saa Einon yhä innostumaan.

– Siellä oli kaikki. Lapsena se oli huikea paikka kasvaa. Musiikki ja urheilu määräsivät nuoruuteni tahdin. Muistan, kuinka rehtori maksoi minulle pianotunnit, mutta enhän minä malttanut musiikkiluokassa istua, kun kaverit painuivat painimaan, Eino Grön nauraa.

– Kirkon kanttori taas sai minut jujutettua aina esiintymään, ja tykkäsinhän minä laulaa, kun mummot kehuivat ja taputtivat päätäni.

15-vuotiaana Eino voitti Satakunnan teinien kulttuurikilpailussa miesten yksinlaulusarjan. Samaan aikaan hän paini.

– Helsingin olympialaisten kultamitalipainija Kelpo Gröndahl asui Reposaaressa. Hän oli kaikkien poikien idoli. Muistan, kuinka voitin piirinmestaruuden 52-kiloisten sarjassa 1953. Mutta olin näemmä paininut jo pienempänä, sillä löysin juuri äitini peruina voittolusikan 28-kiloisten sarjassa 6–7-vuotiaana. Jos en olisi pärjännyt laulussa, olisin paininut olympialaisissa!

Kilpailuhenkisyys pätee myös laulamiseen

Grön myöntää, että hän oli kelpo kansallisen tason painija, mutta kansainvälisissä mittelöissä voima ja kestävyys puuttuivat.

– Minulla oli hyvä otevarasto ja tekniikka. Mutta oli rasittavaa, kun painiottelun aikana tiesi, mitä olisi pitänyt tehdä voittaakseen, mutta ei ollut voimia siihen.

Eino sanoo olevansa kilpailuhenkinen. Se pätee niin liikuntaan kuin laulamiseenkin. Grönin koko laulu-ura alkoi legendaarisen tuottajan Toivo Kärjen vetämistä kisoista 1950-luvun lopulla.

– Kärki kehui minua jo vuoden 1957 kisoissa. Siksi päätin käydä armeijan vapaaehtoisena äkkiä pois alta. 1958 voitin laulukisan, ja Kärki lupasi puoleksi vuodeksi levytyssopimuksen. Kun mitään ei kuulunut, matkustin Helsinkiin ja putsasin pöydän Suomen iskelmälaulukisassa loppuvuodesta 1958.

– Tuomaristossa istuivat sen ajan isot nimet Kärki, Olavi Virta ja Seija Lampila. Minä voitin miesten sarjan, kansainvälisen sarjan ja vielä yleisön suosikkiäänestyksenkin!

Silloin Toivo Kärki oli tokaissut, että ”tulepa poika ensi viikolla käymään, niin tehdään levy”. Grönin ensimmäinen Musiikki Fazerille tehty levytys oli italialainen käännösiskelmä Maliziusella ja seuraava Marina. Molemmat levytti myös Laila Kinnunen, joka oli pahimman kilpailijan eli Scandian artisteja.

– Muistaakseni Lailan Maliziusella menestyi paremmin, mutta minun Marinani myi taas Lailaa enemmän.

Ei ole tehnyt opiskelemaansa ammattia päivääkään

Grönin läpimurto tapahtui 1958 Liian paljon rahaa -kappaleella, ja sitten alkoikin 60-luvun hullu tangohuuma.

– Minustakin tuli tangotähti, vaikka tykkään esittää ja laulaa mitä erilaisempia tyylejä jazzista hengellisiin. Se on ollut yksi vahvuuteni ja myös syy sille, että urani on kestänyt ja kantanut näin kauan.

Laulamisen ohella Grön jatkoi painimista. Fiksuna nuorena miehenä hän päätti myös opiskella ammatin, jos laulaminen ei löisikään leiville. Eino valmistui liikunnanohjaaksi Pajulahden urheiluopistosta 1963.

– En ole sitä päivääkään tehnyt. Mutta urheilu on aina kuulunut elämääni.

– Voin kiittää tämänhetkistä hyvää kuntoani siitä, että olen kuntoillut koko ikäni. Toki minulla on myös hyvät geenit. Äitini oli hirveän vahva, uintimestari oikein. Minulla on siis yleisvahvuus kulkenut suvussa.

Keikka Nepalissa jäi mieleen

Grön on kiitollinen yli kuusi vuosikymmentä kestäneestä urastaan, joka on vienyt hänet ympäri maailmaa.

– Olen lentänyt helikopterilla Niagaran putouksilla, konsertoinut Buenos Airesissa, keikkaillut Australiassa, esiintynyt kaikissa Yhdysvaltojen osavaltioiden Suomi-juhlissa ja kajauttanut Maamme-laulun Etelä-Afrikassa jääkiekko-ottelussa.

Grön nostaa kuitenkin elämänsä eksoottisimmaksi keikkakokemukseksi Nepalin.

– Oli ikimuistettava elämys laulaa suomalaisia tangoja Himalajan pienen vuoristovaltion hotellissa. Yleisössä istui Nepalin kuningasperheen jäseniä, ja olin opetellut myös yhden nepalilaisen kansanlaulun, jonka esitin paikallisen tähden kanssa, Grön muistelee.

– Muistan myös, kuinka pelasin siellä golfia ammattilaistason kentällä nepalilaisen kenraalin kanssa.

Rullaluistelua viime vuosiin asti

Niin golf. Siihen Eino hurahti Spede Pasasen ja rallimestari Hannu Mikkolan kanssa 80-luvulla Floridassa. Golf on yksi Grönin lempiharrastuksista. Kuten moni muukin: rullaluistelu, tennis, kuntosali.

– Lopetin rullaluistelun vasta parisen vuotta sitten. Oli mahtavaa viilettää Floridassa pyöräteillä. Tenniksen jouduin lopettamaan myös, kun polveni eivät kestäneet. Pelasin Floridassa usein asfalttikentillä, ja se oli liian kovaa vanhoille polvilleni. Kierukat olivat kuluneet, ja luulin jo joutuvani leikkaukseen, mutta kuntoutin ne takaisin toimintakykyisiksi ja vältin leikkauksen.

Grön käy säännöllisesti salilla.

– Lihaskunnon harjoittaminen on elintärkeää minun ikäiselleni ihmiselle. Suosittelen kaikille!

Floridassa Einolla on pitkäaikainen miesystävien golfporukka nimeltään Rupusakki.

– Nytkin vuodenvaihteessa ennätin pelata kolme kierrosta golfia. Meillä on pieni rahapanos aina mukana. Rupusakin kanssa käymme myös matkoilla. Upein kokemus oli, kun kiersimme Etelä-Amerikkaa. Silloin jouduin ainoan kerran ryöstön uhriksi.

– Minulta vietiin Uruguayn pääkaupungissa Montevideossa kirpputorilla kamera. Melkein juoksin voron kiinni. Ihme kyllä sain kamerani takaisin, kun menin poliisiasemalle. Valpas etsivä oli nähnyt, kun pingoin varkaan perässä ja napannut taskuvarkaan verekseltään.

"Vein siskoni paratiisisaarelle lomalle"

Einolla on Turussa asuva kaksossisar Marita, joka viettää myös tammikuun viimeinen päivä 80-vuotispäiviään. Eino on iloinen, että häntä neljä tuntia vanhempi sisko on yhtä hyvässä fyysisessä ja henkisessä kunnossa kuin veljensäkin.

– Vein Maritan marraskuussa Mauritiuksen paratiisisaarelle lomalle. Se oli minun etukäteislahjani hänelle 80-vuotispäivämme kunniaksi. Maritahan oli ihan innoissaan ja sekaisin siitä. Meillä oli todella mukava reissu.

Einon ja Maritan viisi vuotta nuorempi pikkuveli, Reposaaressa ikänsä asunut Esko menehtyi nelisen vuotta sitten.

– Se oli ikävä juttu. Kun Eskon vaimo kuoli, hän menetti jotenkin elämänhalunsa. Esko kärsi sydänoireista ja sai lopulta aivoinfarktin.

Laulaja lähtee helmikuussa 80-vuotisjuhlakiertueelle halki Suomen. Yli 60 vuotta kestänyttä uraa kelpaa esitellä. Eino laskee levyttäneensä 678 laulua. Hän aikoo jatkaa keikkailua ”niin kauan kuin on kivaa”.

– Tykkään yhä, että esiintyminen ja keikkailu on kivaa. Jos ääni toimii ja fysiikka on kunnossa, en mieti lopettamista. Uusi levykin on tulossa ensi syksynä, siihen olen säveltänyt jo pari kappaletta.

– Kuten ystäväni sanoi: ”Vien ääneni hautaan”, Eino siteeraa Olavi Virtaa.

Julkaistu: 4.2.2019