"Eikö jääkiekolla ole mitään väliä siellä seurassanne? " – Petteri Sihvonen ryöpyttää Tapparan ja HIFK:n johtoa kaikkien aikojen suurseuramunauksista
Valmentajien työ näkyy kaukalossa, ja siellä näkyi tällä kaudella Tapparan ja HIFK:n kriisi. Aition jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen on seurannut neljä kautta Ville Peltosen ja kaksi kautta Rikard Grönborgin työtä – ja paljastaa nyt, mikä meni vihkoon sekä ketkä kantavat vastuun epäonnistumisista.
Moukari on Petteri Sihvosen maksimaalisen kritiikin foorumi. Hän käyttää sitä harvoin ja valikoiden, mutta hyvästä syystä.
On tehtävä selväksi perättäisin sanoin: Rikard Grönborg ja Ville Peltonen epäonnistuivat päävalmentajina SM-liigan kaudella 2024–2025. Grönborgin Tapparalta meni pieleen sekä runkosarja että pudotuspelit. Peltosen HIFK sai runkosarjasta aikaan hyvän tuloksen, mutta romahti pudotuspelisarjassa Raimo Helmisen SaiPaa vastaan.
Olen ollut neljän kauden ajan hyvin kriittinen Peltosta kohtaan. Grönborgia olen kritisoinut koko sen kahden kauden ajan, jonka hän valmentanut Suomessa.
Peltonen-kritiikkini pohja on ollut ennen muuta siinä, millaista pelitapaa hän valmentanut ja hakemalla hakenut joukkueelleen. Lisäksi hiljalleen lisääntyen kiinnitin huomiotani Peltosen jotenkin umpimielisen ilottomaan ja vakavaan valmennusotteeseen, joka näytti siirtyvän pelaajiin.
Grönborg-kritiikkini perusta on ollut melkein vain pelitapakritiikkiä. Tällä sesongilla mukaan ovat tulleet huomioni Grönborgin tapaan ulkoistaa omat ja joukkueensa ongelmat erotuomareiden suuntaan. Parku oli tämän tästä melkopuoleista.
Grönborgia ja Peltosta yhdistää puoleltani muuan mielenkiintoinen seikka. He kumpikin jäivät minulle kiinni ei-pelin valmentajina aivan joukkueidensa ensimmäisistä harjoituspeleistä Suomessa. Molemmathan saapuivat pelitapojensa suhteen Suomeen suorin polvin Sveitsistä.
On ennen kuulumatonta, ettei HIFK:n ja Tapparan päävalmentajilla ollut selkeää pelikirjaa ja pelitapaa SM-liigan pitimiksi. Kuten myöhemmin tässä kerron, tuo käsittämättömyys oli ammattivirhe paitsi valmentajilta itseltään myös seuroilta ja niiden urheilujohtajilta.
Grönborg koutsasi 11. elokuuta 2023 Tampere Cupissa niin käsittämätöntä lätkää Ilvestä vastaan, että oli aukottoman helppo kokeneen silmän nähdä, ettei ruotsalainen ole pelin taktiikan valmentaja.
Peltonen vuorostaan narahti Nordiksen harjoitusjäähallissa jo 6. elokuuta 2021 harjoitusmatsissa HIFK-Jukurit. Varmuus hänen taktisten valmiuksiensa puutteista näkyy muistiinpanoistani harjoituspelin HIFK-Pelicans päivämäärältä 12.8.2021.
Grönborgin Tappara pelasi aivan silmitöntä ja organisoimatonta pölhökustaan prässiä läpi koko matsin.
Peltosen HIFK hyökkäsi pystyyn, prässäsi koko ajan ja haki jonkinlaista pennaslaista hyökkäysalueen hyökkäyspeliä.
”Ville Peltosen pelikirja HIFK:lle ei ehtinyt koskaan valmiiksi neljän sesongin aikana.”
Joku saattaa epäillä, että voiko jo ensimmäisestä harjoituspelistä vetää johtopäätöksiä. Kyllä voi! Jos vain näkee ja osaa. Olen nyt 20 vuotta seurannut ensimmäisten harjoituspelien ja lopulta kauden mittaan vakiintuvan pelitavan korrelaatiota.
Lisäksi yleisemmin voin sanoa niin, että valmentajat, joilla on pelikirja selkäytimessään, eivät koskaan valmenna mitään muuta kuin omannäköistään jääkiekkoa jokaisessa matsissa.
Ja tämä siis suomalaisen jääkiekkoilun piirissä.
On ollut metkaa havaita vuodesta 1987 vuoteen 2025, miten Pitsiturnauksessa asia on muuttunut. Sanotaan viimeistään 2010 lähtien 15 kauden ajan joukkueet ovat pelanneet jo tuossa mokomassa kesäturnauksessa – pelikirjalätkää.
Ville Peltosen pelikirja HIFK:lle ei ehtinyt koskaan valmiiksi neljän sesongin aikana. En nyt viitsi rasittaa lukijaa niillä lukemattomilla muutoksilla, joita hän on kausittain ja kausien sisällä tehnyt joukkueensa pelitapaan. Mitään sellaista selkeää yhtä tai edes kahta johtolankaa ei ole nimettävissä, mitä hän haki ja haki pelitavaksi.
Rikard Grönborg on kahden sesongin aikana valmentanut niin ikään hakien ja hakien, ei progressiivisesti jostakin lähtien ja johonkin tähdäten, vaikka Tapparan piiristä hänen hännystelijänsä ovatkin niin väittäneet.
Jos Grönborg olisi ammattimies taktiikan valmentamisessa, totta kai hän olisi istuttanut heti kättelyssä joukkueelleen sen tavan prässätä, jolla hän tässä aivan viime aikoina yritti saada puolustustehokkuutta ja puolustusvalmiutta Tapparan prässiin.
Selitykseksi ei käy, että piti viime kauden aluksi opettaa pelaajat pois tapolalais-rautakorpelaisilta tavoilta. Noilta tavoilta olisi yhtä hyvin ja paremminkin oppinut pois nyt lopuksi nähdyllä organisoidummalla prässillä kuin koko viime sesonkia leimanneella pölhökustaan prässillä.
Jos Tappara 2023–2024 hyökkäisikin pelkkää pystysuuntaa, 2024–2025 se kiekotteli alakolmiolla ja lähetti kaksi hyökkääjä kauas karkuteille. Ja edelleen oli voimassa kategorisen typerä vaatimus hyökkääjille koko ajan prässätä.
Huomautan, ettei pariin kolmeen vuoteen enää ainoassakaan maailman 100 parhaassa seurajoukkueessa yksikään joukkue ole prässännyt kategorisesti läpi 60 minuutin. Vain Tappara on tehnyt niin ilmeisen neron päävalmentajansa komennossa. Outoa!
”Kunhan Tappara ei olisi ajautumassa Kärppien tielle.”
Ville Peltonen tuli harjoittelemaan, ehkä hieman uhmakkaasti haastamaan SM-liigan pelitapoja, ja taipui melko pian hapuilevaan ja etsiskelevään keskikertaisuuteen, mitä tule HIFK:n pelaamiseen. Parhaimmillaan HIFK pelasi Meidän pelin vesittynyttä ja täsmävalmentamatonta versiota.
Grönborgilta taas joku erinomainen tamperelainen konklaavi oli tilannut pelitapamuutoksen suhteessa Jukka Rautakorven ja Jussi Tapolan voittavaan Tappara-lätkään. Miten kävi? Ensin Tapparalta kirposi ote eurooppalaisen jääkiekkoilun herruudesta ja kärkisijoilta, sitten tuli romahdus ulos suomalaisen jääkiekkoilun eliitistä.
Kevään 2024 Tapparan mestaruus Grönborgin johdolla oli väärin voitettu mestaruus, johon tarvittiin päävastustajilta kuten Antti Pennasen Ilvekseltä ja muutamalta muulta heikkoja suorituksia sekä Christian Heljangon ja Anton Levtchin superotteita. Jo 2023–2024 Tapparan peli takkusi runkosarjassa, se oli esimakua 2024–2025 runkosarjan katastrofille.
Tämän selvemmin asiaa ei voi esittää: Grönborgin viime ja tämän sesongin hieman erilaisilla pelikirjoilla ei ole käyttöä sen enempää SM-liigassa kuin CHL:ssä.
On kaikkien aikojen suurseuramunaus Tapparalta antaa seuraidentiteetin muutos, jonka keskiössä on joukkueen pelitapa, yhden ruotsalaisen valmentajan käsiin. Ei siinä pidetty minkäänlaista pelikirjatenttiä Grönborgille. Eikä Tapparan piirissä toki enää ollut sen jälkeen ketään, joka tentin olisi osannut pitää, kun Tapola ja Rautakorpi lähtivät seurasta.
No, kyllä aikoinaan Kärpät suureurana sortui samaan. Silloin Lauri Marjamäen lätkästä siirryttiin ensin Kai Suikkasen jääkiekkoon, siitä Mikko Mannerin kolmeen eri pelikirjaan, siitä Lauri Mikkolan lätkään, siitä takaisin Marjamäkeen, josta Ville Mäntymaan kautta Petri Matikaiseen. Tunnetuin tuloksin. Kärpät on enää hyvä ulkojääkiekkoilullisessa pisneksessä, jääkiekkoa se ei osaa.
Kunhan Tappara ei olisi ajautumassa Kärppien tielle.
”Urheilujohdoilta sietää kysyä, mistä se palkkanne oikein tulee? Siitäkö, ettei siellä teillä ole pienintäkään hajua siitä, miten siinä seurassanne urheillaan?”
HIFK on toki oma lukunsa. Ei se tiennyt yhtään, mitä se Ville Peltoselta saa. Nyt HIFK valmistautuu, jos valmistautuu, Peltosen viidenteen päävalmentajakauteen nöyryytettynä ja häpeissään. Narrikin nauraa HIFK:lle.
Eri mediat pitävät varmana, että Peltonen saa potkut. Samoin mediat ovat havainneet – sarjataulukon sijoituksesta – Grönborgista sen, minkä minä näin siitä ensimmäisestä harjoituspelistä. Siellä täällä hieman uumoillaan, että mikähän Grönborgin asema on, tokko kuitenkaan häntä odottaa kalossin kuva persauksiin.
En jaksa tässä vaatia Grönborgille ja Peltoselle potkuja. Vaikka kummallekin ne sietäisi ja pitäisi antaa. Tehkööt Tappara ja HIFK suuressa viisaudessaan niin kuin lystää. Sittenhän narri nauraa lisää ja Nokia-areenan yleisö kaikkoaa, jos potkuja ei tule.
Sen sijaan kovistelen HIFK:n ja Tappara seurajohtoja ja urheilujohtoja.
Urheilujohdoilta sietää kysyä, mistä se palkkanne oikein tulee? Siitäkö, ettei siellä teillä ole pienintäkään hajua siitä, miten siinä seurassanne urheillaan? Mikä oma käsityksenne on, miten pitäisi seurassanne urheilla? Onko sitä käsitystä? Vai eikö urheilun eli jääkiekon ole niin väliä siellä seurassanne?
Entä siellä toimitusjohtajien ja etenkin hallitusten tasolla? Mitäs erinomaista väkeä te hallituksissa olette? Miksi te olette hakeutuneet asemiinne? Mikä teitä vetää jääkiekkoilun pariin? Mitä te jääkiekkoilusta ymmärrätte? Ehkä sitä strategiaanne hoette ja vaalitte, mutta eikö sen pitäisi edes etäisesti olla kosketuksissa lopulta myös siihen, mitä kaukaloissa ja katsomoissa tapahtuu? Huomaatteko, että olette hieman tuuliajolla? Että lopulta kaikki ratkeaakin lähinnä siihen, miten urheilujohtaja, päävalmentaja esikuntineen ja pelaajat onnistuvat.
Te toimitusjohtajat… teitä tulee ja menee. Etenkin HIFK:ssa.
HIFK:ssa toki on nyt siellä taustalla suorastaan ylivertainen järjestely, jossa hallitus voi lähettää urheilujohtaja Janne Pesonen käymään kysymässä osviittaa neuvoa-antavan elimen jäseniltä Henrik Dettmannilta, Mika Kortelaiselta, Mikael Granlundilta ja Jarmo Kekäläiseltä.
Tarkoitan, että ei kai tuota tuollaista elintä perustettu ja julistettu näkyvästi olemassa olevaksi vain näön vuoksi, luulisi, etteivät noin nimekkäät henkilöt antaneet vain nimeään käyttöön jonkin pelkän poseerauksen tähden.
Tosin nyt kun käsillä seurassa on kysymysten kysymys, annetaanko Peltoselle potkut, paha siinä on soitella Pohjois-Amerikkaan Dallasin suuntaan Granlundille runkosarjan huipentuessa ja pudotuspelien NHL:ssä alkaessa, että mitäs olet mieltä.
Rehellisesti sanoen pidän tuollaista HIFK:n asiantuntijaryhmää lähinnä kulissina ja kilpenä, joka korkeintaan sotkee seuran toimintaa.
HIFK:n hallituksen jäsenet ovat Gustaf Björnberg, Harri Tuohimaa, Kaj Swanljung, Robin Bade, Aku Vikström, Saku Tuominen ja puheenjohtaja Jaakko Eskola.
Ollapa tuossa sitten välissä kokematon urheilujohtaja Janne Pesonen. Hallituksen ja asiantuntijaryhmän välissä. Kuvittelen tilanteen, jossa hallitus kysyy jotakin asia sekä Kekäläiseltä että Pesoselta. Mitäs luullaan, kumman sana on laki?
Tapparan hallituksen jäsenet ovat Ari Penttilä, Pasi Näkki, Ronald Grönlund, Antti Peltonen, Niklas Mattsson, Antti Toiviainen ja puheenjohtaja Mikko Leinonen.
Kuvaavaa Tapparan akuutille seuraidentiteettikriisille, joka siis kumpuaa ydintuotteen eli Tapparan pelitavan sekamelskasta, on, ettei Tappara ole ollut urheilujohtajaa sitten Tapolan ja Rautakorven tehtävässä vuorottelun. Nyt sentään urheilujohtajan paikalle huhutaan Ässien Janne Vuorista.
”Grönborgilla ja Peltosella ei ollut kummallakaan sanoa pelaajapenkin takaa niitä kahta, kolmea lausetta, jotka olisivat merkinneet pelaajille jotain yhteistä, jotain, joka olisi HIFK:ssa hiottu neljässä vuodessa ja Tapparassa kahdessa vuodessa valmiuteen ja kuntoon.”
Aitiolle on kerrottu, että Grönborgin olisi löytänyt Jokereiden omistaja Mikko Saarni. Kyllä, todellakin, Jokereiden omistaja Saarni. Jos noin on, ei ole ihme, että dynastia horjuu. Siitäkin pulistaan, että valtaa hallituksen sisältä käyttäisi eritoten Mattsson.
Kun Grönborgin Tappara putosi puolivälieräsarjassa tylysti Tommi Niemelän Ilvekselle tappioin 4–0, ja Peltosen HIFK samoin lukemin Raimo Helmisen SaiPalle, tapahtui HIFK:lle ja Tapparalle muuan täysin identtinen asia sarjan viimeisissä peleissään.
Tappara sai selkäänsä maalein 6–1, HIFK 6–2. Kun tulostaululla oli vasta maalilukemat 3–1, niin Tapparalla kuin HIFK:lla suli pelaamisesta liki kaikki rakenne ja toisteisuus pois. Ei ollut enää yhtään mitään, mihin turvata.
Grönborgilla ja Peltosella ei ollut kummallakaan sanoa pelaajapenkin takaa niitä kahta, kolmea lausetta, jotka olisivat merkinneet pelaajille jotain yhteistä, jotain, joka olisi HIFK:ssa hiottu neljässä vuodessa ja Tapparassa kahdessa vuodessa valmiuteen ja kuntoon.
Päävalmentajien ja pelaajien välillä ei ollut tiukan paikan tullen enää yhteyttä. Ei sanoja, ei eleitä, ei käskyä, ei mitään. Tuollainen hetki viimeistään paljastaa päävalmentajat. Pelaajat jäävät heitteille oman onnensa nojaan.
Näin noista 2. huhtikuuta 2025 kaudet päättäneistä Tapparan ja HIFK:n peleistä selkeät sillat aluksi mainitsemiini päivämäärien 6. elokuuta 2021 HIFK-Jukurit ja 11. elokuuta 2023 Tappara-Ilves harjoitusmatseihin.
Kaaret sulkeutuivat. Peltosen HIFK palasi lähes lähtöruutuun, samoin Grönborgin Tappara. Se jokin, mihin välillä oli pyritty, mitä ikinä se olikaan, oli mennyt täysin pirstoiksi.
Peltosen on kaiken jälkeen enää täysin mahdoton saada tolkkua ja minkään kadonneen langan päästä kiinni.
Grönborgilla on sentään se konsti jäljellä, että hän luopuisi siitä lähes ainoastaan, mitä hänellä on ollut Tapparalle antaa, eli totaalisesti 60 minuuttia vyöryvästä uppiniskaisesta prässistään. Vaan jos liki ainoansa antaisi pois, voisiko muu yhteisö edelleen uskoa, että sieltä tulisi tilalle jotain muuta järkevää?
Sitä tohdin ounastella, että Grönborg on sentään ollut hyvä ihminen pelaajilleen. Että sitä kautta yhteys pelaajien ja päävalmentajan kanssa on olemassa.
Vaan onko noin? Se pitää Tapparan johdon selvittää.
