Apu

Eija Ahvo ja Venla Saartamo: ”Sanokaa päivittäin, että rakastan sinua – sitä asiaa on vaikea rakentaa sitten, kun lapset ovat aikuisia”

Eija Ahvo ja Venla Saartamo: ”Sanokaa päivittäin, että rakastan sinua – sitä asiaa on vaikea rakentaa sitten, kun lapset ovat aikuisia”
Laulaja ja näyttelijä Eija Ahvo täytti tammikuun lopulla 70 vuotta. Hänen tyttärensä, Salkkareiden Miiana tutuksi tullut joogaohjaaja Venla Saartamo, täyttää syksyllä 40 vuotta. Äidin ja tyttären elämänvalintoja on ohjannut yhteinen arvo – seuraa äitiäsi.
Julkaistu: 15.2.2021
Pakkasta on yli kaksikymmentä astetta. Järvenranta kimmeltävine hankineen oli kuvaukseen niin houkutteleva, että tämän jutun valokuvaaja ehti jo pulahtaa heikkojen jäiden läpi järveen. Onneksi vain polviaan myöten.
70-vuotiaan hirsitalon suojissa on hyvä lämmitellä hyisen järven hyydyttäneitä jalkoja. Olemme Kirkkonummen Veikkolassa, näyttelijä-laulaja Eija Ahvon perheen kodin tuvassa.
Maanläheiset värit ja materiaalit ovat kuin rönsyilevä taikamaailmansa – vai oletteko ennen kuulleet valkosipulin näköisestä jättitakasta? Sen on suunnitellut ja rakentanut paikallinen taiteilija.
– Valkosipuli on terveyden ydin ja luonnon antibiootti, Eija kertaa takkansa tarinaa.
1800-luvulta olevan ryijyn alla, keittiön pöydän ääressä linssikeittoa lusikoi tytär Venla Saartamo.
– Olemme asuneet tässä 28 vuotta. Talo on vanha mummolani, joka tuotu tänne Kuopion takkoo Riistavedeltä.
– Aloitin Veikkolan koulussa neljännellä luokalla. Minusta tuli hevostyttö. Hevosia oli lähempänä kuin kavereita, mutta koskaan en ollut yksinäinen, Venla kertoo.
Eija Ahvo vietti lapsuudessaan kesät tässä ukkinsa vuonna 1951 rakentamassa talossa. Hänen isänsä oli opettajana Juankoskella ja Riistavesi oli lähellä. Koulujen loputtua perhe muutti mummolaan.
Tänne Veikkolaan punaisen torpan siirsivät 90-luvun alussa hirsirakentaja ja hänen apupoikansa. Samalla Ahvo-Saartamon perhe muutti Helsingistä Veikkolaan.
– Kun ministeri Erkki Liikanen piti 1990-luvun alussa puheensa, kaikki asuntokauppa loppui. Me jäimme kahden asunnon hirvittävään miljoonaloukkuun. Kun saimme viettää mökkivuokralaisina täällä Veikkolassa kesää, ihastuimme paikkaan.
"Meitä kannustettiin tekemään ja kokemaan kaikkea. Sain tukea päätöksiini vähättelyn tai epäilyn asemasta. Se on ihanaa, silloin uskaltaa kokeilla erilaisia juttuja."
Venla Saartamo

Vapaan kasvatuksen 90-luku

Eija sanoo lamavuosien olleen niin järkyttäviä, ettei hän niitä halua edes muistella.
– Tein töitä ihan hirvittävästi ja lopulta pystyimme hankkimaan tämän paikan. Vuokrasimme ensin kylältä kämppää, kesät asuimme mökissä. Sitten tajusimme, että emme tarvitse Helsingistä enää kotia ja asetuimme tänne.
Venla oli tuolloin 10-vuotias.
– Aloitin Veikkolan koulussa neljännellä luokalla. Minusta tuli hevostyttö. Hevosia oli lähempänä kuin kavereita, mutta koskaan en ollut yksinäinen. Tämä on edelleen ehdottomasti kotini, vaikka asunkin poikieni Joskan ja Eskon kanssa Helsingin Vallilassa, Venla muistelee.
Venla muistelee 90-lukua, jolloin etenkin taiteilijaperheissä oli usein vapaa kasvatus.
– Meillä oli aina turvallinen olo, vapaus näkyi ehkä siinä, että meitä kannustettiin tekemään ja kokemaan kaikkea. Sain tukea päätöksiini vähättelyn tai epäilyn asemasta. Se on ihanaa, silloin uskaltaa kokeilla erilaisia juttuja, Venla muistelee.
Tuettu on. Venlan hevoshulluus johti kerran siihen, että Eija joutui hyppäämään hevosauton kuskiksi.
– Se oli jotain niin jännittävää! Miten minä olen sellaiseenkin suostunut? Pelkäsin koko ajan, Eija nauraa.
– Minä en edes muista tuollaista, Venla pudistelee.
Veikkolan kartanoteatterissa esiintyy kesäisin koko suku. Silloin lavalla nähdään myös Venla ja hänen poikansa.

Joogainnostus syttyi odotusaikana

Näyttelijän töihin Venla ei ole hakeutunut teinivuosien jälkeen, jolloin hän nousi Suomen tietoisuuteen Salatut elämät -sarjan Miian roolissaan.
– Yllättävän paljon minut siitä edelleen tunnistetaan. Tosin seuraava kysymys saattaa olla: mitäs muuta olet sen jälkeen tehnyt? Toki olen muutakin tehnyt sen kahden vuoden Salkkari-pätkän jälkeen. Laulaminenhan on ollut aina yksi intohimoni. Olen otettu, että ihmiset vielä muistavat, Venla sanoo.
Hän opiskeli jo vuosia sitten joogaopettajaksi.
– Kiinnostuin joogasta omien raskauksieni aikana. Olin 26-vuotias, kun Joska syntyi, ja Esko syntyi melko heti perään. Sen jälkeen opiskelin joogaohjaajaksi ja olen erikoistunut raskausjoogaan, jota ohjaan tällakin hetkellä joogastudio Manipurassa.
Raskausjoogassa hän auttaa odottavia äitejä valmistautumaan kohti synnytystä. Joogan kautta Venla tahtoo pohtia, miten toista ihmistä voi auttaa parhaiten.
– Palkka voi olla paljon muutakin kuin raha. Voin myöntää ensimmäisenä, että olen maailman surkein bisnesnainen. Se tarkoittaa välillä kädestä suuhun elämistä. Meitä yhdistää äidin kanssa se, että sellainen työ on tärkeää, joka tekee itselle hyvää, ja jolla voi myös auttaa toista.
– Rakkaus on yhdessä tekemistä ja kuuntelemista. Sanon itseäni aina haliäidiksi. Halatkaa lapsianne, Eija sanoo.

Haaveissa työ, joka liittyy matkailuun ja joogaan

Venla ei sulje pois näyttelijän töitä tulevaisuudessa, mutta haaveissa siintää matkailuun ja joogaan liittyvää.
– Olen nyt täysipäiväinen matkailualan opiskelija. Tulevaisuudessa haluaisin perustaa oman paikan, jossa voisin järjestää retriittejä matkailjoille. Äiti voisi pitää siellä laulunkielikursseja. En usko, että se olisi kotimaassa, talvi on minulle liian pitkä Suomessa, Venla pohtii.
Äidin ja tyttären välinen yhteys on syvä ja lämmin. Hirsitalon seinien sisällä kokoonnutaan usein koko laajan perheen voimin usein ja nautitaan toisten seurasta.
– Rakkaus on yhdessä tekemistä ja kuuntelemista, Eija sanoo.
– Sanon itseäni aina haliäidiksi. Halatkaa lapsianne ja sanokaa päivittäin, että rakastan sinua. Sitä asiaa on vaikea rakentaa sitten, kun lapset ovat jo aikuisia, Venla lisää.
Venla on asettunut aloilleen Helsingin Vallillaan, sillä hänellä on kaksi kouluikäistä poikaa. Arjessa apuna on Costa Ricasta kotoisin oleva lasten isä, joka asuu nurkan takana. Pojat ovat musikaalisia ja kovia laulamaan.
– Olemme molemmat lasten elämässä. Minä puhun heille suomea, isänsä espanjaa ja lapset puhuvat keskenään yhä enemmän espanjaa, jota Käpylän koulun kaksikielinen linja tukee, Venla kertoo.
Nykyään Venla on parisuhteessa Ranskassa asuvan Axelin kanssa.
– Kaukosuhde tuottaa haasteita, mutta koronan vuoksi hän on pystynyt olemaan Suomessa pitkiäkin aikoja, koska töitä voi tehdä etänä.Toki lapset pitävät minut lähivuodet täällä pysyvämmin.
– Äiti koskaan opettanut, miten toisia otetaan huomioon, vaan näytti esimerkillä. Olen katsonut, miten äitini tekee ja opin häneltä, Venla kertoo.

Paras tapa kasvattaa

Venla Saartamoa ja Eija Ahvoa yhdistää näytteleminen, laulaminen ja humaanit arvot, jotka ovat Eijalle tulleet hänen omalta äidiltään.
– Äitini jäi seitsemänvuotiaana orvoksi. Hänestä kasvoi hyvin välittävä ihminen. Hän huomasi heti, kun joku tarvitsee jotakin. Ei koskaan opettanut miten toisia otetaan huomioon, vaan näytti esimerkillä. Olen katsonut, miten äitini tekee ja opin häneltä.
– Tämä on mielestäni paras tapa kasvattaa, oppiminen tapahtuu siinä sivussa vaivihkaa, Eija sanoo.
"Meillä kaikilla on vastuu yhteisistä asioista. Kannustava kritiikki on aina paikallaan, mutta pelkkä huutelu ei johda mihinkään."
Eija Ahvo
Ahvon perhe asui Juankoskella, tehdasympäristössä. TVH:n konttorilla tehdyn työpäivän jälkeen Eijan äiti tuli kotiin ja alkoi leipoa.
– Hän teki aina ylimääräisiä leipiä, ja sitten mietimme, kenelle niitä lähdemme viemään. Kuljin äidin mukana, kun veimme mummoille leipomuksia. Täältä kumpuavat omat arvoni, joita olen jalostanut omalla tavallani.
Ei ole vain hyväntekeväisyyttä, vaan myös vastuuta, Eija muistuttaa.
– Meillä kaikilla on vastuu yhteisistä asioista. Kannustava kritiikki on aina paikallaan, mutta pelkkä huutelu ei johda mihinkään.
– Toivottavasti koronavuosi on saanut ihmiset miettimään arvojaan ja sitä mihin haluaa aikansa käyttää. Meillä on vain yksi elämä, Eija sanoo.

Veikkolan vapaavaltio

Mikä on kultainen lankasi lasten kasvatuksessa?
– Ihmettele yhdessä. Ja metsä. Se on fyysinen ja henkinen tila, jossa saa kulkea ohi polkujen. Pääsee metsän peittoon, salaiseen paikkaan, jossa voi ihmetellä, Eija lausuu.
Venla muistelee, kuinka heillä oli aina kavereita kylässä.
– Kun olin pieni, meillä oli yhteisö, Veikkolan vapaavaltio, johon kuului perheitä, joiden kanssa vietimme paljon aikaa yhdessä. Lapsuudessani riitti porukkaa ympärillä ja nautin itse hirveästi, kun on elämää ympärillä. Ehkä siksi olen niin viehättynyt lattarimaiden menosta, Venla miettii.
Eija on edelleen miehensä Matti Saartamon kanssa kyläaktiivi, he olivat aikanaan perustamassa Veikkolaan kartanoteatteria ja kylälehteä. Tällä hetkellä kaikki odottavat koronan väistymistä, että toiminta voisi jatkua.
Eijalle on tärkeää, että yhteisöteatteriharrastukseen saa tulla mukaan jokainen – ikään, ihonväriin tai koulutukseen katsomatta.
– Meillä on ollut mukana paljon koko perheitä ja se on ollut yksi intohimoni. Ei tarvitse viedä lapsia toiseen harrastukseen, vaan voi harrastaa samoja asioita. Toivottavasti koronavuosi on saanut ihmiset miettimään arvojaan ja sitä mihin haluaa aikansa käyttää. Meillä on vain yksi elämä.
Eija Ahvo täytti 31. tammikuuta 70 vuotta. – Ei kyllä tunnu vielä miltään. Olen jopa miettinyt, että ehkä ammattini on suojannut minua. Kehoani on jumpattu pienestä lähtien. Olin lapsena telinevoimistelussa, joten olen viettänyt valtaosan nuoruudestani siltakaadossa, hän tarinoi.

Koronavuoden aikana syntyi äänikirjoja

Vuosikymmenten ajan Suomen musiikin ja teatterin taivalla loistanut Eija Ahvo täytti tammikuun lopulla tasavuosia.
Millainen virstanpylväs 70 vuotta on sinulle, Eija?
– Ei kyllä tunnu vielä miltään. Kaikkihan on kiinni terveydestä ja siitä, missä kohtaa alkaa tulla sairauksia. Onneksi olen itse välttynyt toistaiseksi niiltä, enkä tunne olevani köntys. Olen jopa miettinyt, että ehkä ammattini on suojannut minua. Kehoani on jumpattu pienestä lähtien. Olin lapsena telinevoimistelussa, joten olen viettänyt valtaosan nuoruudestani siltakaadossa. Hengittämisen ja venyttämisen yhteispelin löysin parikymmentä vuotta sitten ja siitä pidän kiinni päivittäin.
Koronavuoden aikana Eija on tehnyt paljon äänikirjatöitä.
– On ollut antoisaa saada lukea Eeva Kilven tuotantoa äänikirjoiksi.
Pyöreiden kunniaksi ilmestyy Tulitikkutyttö-albumi. Levyllä on Minna Miettisen, Jukka Linkolan, Juha Tikan ja Tuija Rantalaisen sävellyksiä. Levyllä on myös äiti–tytär-laulu ja mumman ja lapsenlapsen laulu.
– Niinpä koko perhe, ystävät, laulusisko Susanna Haavisto, ja jopa Tapiolan kuoro ovat mukana laulamassa.
Haastattelua edeltäneellä viikolla Eija Ahvo oli lastenlasten kanssa pulkkamäessä. – Puolessavälissä ajattelin, että oliko ihan järkevää mummon lähteä laskemaan ylhäältä asti alas. Pulkka meni niin lujaa! Mutta kun olin alhaalla, se tuntui todella hyvältä.

Suvaitsevaisuus on ykkösarvo

Venla hieman irvistää kylkeään pidellen. Kylki vammautui äskettäin alamäkilaskussa.
– Olen kohta jo nelikymppinen, mutta vauhti ei vain taida loppua. Rakastan kaikkea missä adrenaliini nousee. Kyllähän sitä voi kaatua seisaallaankin. Mutta ehkä ensi kerralla kelkkamäessä katson reitin tarkemmin ja harjoittelen jarrutusta etukäteen.
Venla myöntää, että hänessä on kaksi ääripuolta: duudsoni ja jogini. Ne pitää vain osata tasapainottaa.
Äitinsä ei välttämättä jää kakkoseksi hurjapäisyydessään.
– Olin viime viikolla lastenlasten kanssa pulkkamäessä ja puolessavälissä ajattelin, että oliko ihan järkevää mummon lähteä laskemaan ylhäältä asti alas. Pulkka meni niin lujaa! Mutta kun olin alhaalla, se tuntui todella hyvältä.
Venlan kotona Helsingissä ovat ovet aina auki lapsille ja heidän ystävilleen, aivan kuten ovet olivat aikoinaan täällä Veikkolassa, kun hän oli lapsi.
– Minusta on vain ihanaa, että ihmiset tulevat meille syömään. Haluan myös kiittää Käpylän peruskoulua, jossa lapsilleni on iskostettu rasisminvastaisuutta ja kiusaamattomuutta. Suvaitsevaisuus on ykkösarvo kasvatuksessa ja on tärkeää, että näistä asioista puhutaan koulussa ja kotona. ●

Venla Vanessa Saartamo

  • Syntyi: 28. syyskuuta 1981.
  • Asuu: Helsingissä.
  • Perhe: kaksi lasta.
  • Tunnetaan: Näyttelijänä ja laulajana. Nykyisin raskausjoogaohjaaja.

Eija Helena Ahvo-Saartamo

  • Syntyi: 31. tammikuuta 1951.
  • Asuu: Veikkolassa, Kirkkonummella.
  • Perhe: Matti-puoliso, kaksi lasta ja lapsenlapset.
  • Ajankohtaista: Tulitikku­tyttö-albumi 31. tammikuuta, Eija Ahvo 70 vuotta -konsertti 7. 3. Kapsäkissä. Elämäkerta ilmestyy syksyllä.
Meikki ja hiukset Pirjo Leino.
1 kommentti