Apu

Sellisti Eicca Toppinen: "Juomisen lopettaminen on ollut käsittämättömän iso muutos"

Sellisti Eicca Toppinen: "Juomisen lopettaminen on ollut käsittämättömän iso muutos"
– Aloitin nyrkkeilyn viime vuoden kesällä, oli aikaa. Äärimmäisen mentaalinen ja fyysisesti ­kiehtova nyrkkeily muistuttaa kokonaisvaltaisuudellaan sellonsoiton harjoittelusta nuorempana, Eicca Toppinen sanoo. Näin hän jatkaa lauseita.
Julkaistu: 27.11.2021

Lapsuuteni sitkein haave oli päätyä hevosalalle. Kävin tallilla hoitamassa hevosia, ratsastamassa. Ihailin tallimestareita ja ratsastuksenopettajia. Teininä soittohommat veivät mennessään. Pysyn edelleen hevosen selässä, mutta olen toistaiseksi luopunut hevosiin liittyvistä haaveista. Ehkä joskus vanhempana olisi kiva hankkia pikkuinen ranch.

Liikutun yleensä kyyneliin keikoilla, varsinkin kun ihmiset taputtavat. Keikan lopussa tulee aina kyynel ­silmään yleisön energioista. Kirkkokiertueemme Apocalyptican kanssa Suomessa alkoi marraskuun puolessa välissä ja tavoitteena on saada ihmiset liikuttumaan.

"Kaaduin 1993 Kuhmon Kamarimusiikkifestivaaleilla humalapäissäni naamalleni polkupyörällä asfalttialamäessä. Etuhammas meni poikki ja huuleen jäi ikuinen arpi."

Kateellisena katson, kun joku osaa tehdä jotain tosi hyvin. Se ei ole negatiivista kateutta, vaan mietin mitä itse haluaisin myös osata. Olisi hienoa osata esimerkiksi leijalautailla. Vaativista urheilulajeista tulee helposti ihailun värittämää kateutta.

Tulin lyöneeksi erästä henkilöä, koska harrastan ­nyrkkeilyä. Olen lyönyt valmentajani Niklas Räsäsen pistehanskoja. Aloitin nyrkkeilyn viime vuoden kesällä, oli aikaa. Äärimmäisen mentaalinen ja fyysisesti ­kiehtova nyrkkeily muistuttaa kokonaisvaltaisuudellaan sellonsoiton harjoittelusta nuorempana.

Minuun jäi pysyvät jäljet vuonna 1993 Kuhmon Kamarimusiikkifestivaaleilla, kun kaaduin humalapäissäni naamalleni polkupyörällä asfalttialamäessä. Etuhammas meni poikki ja huuleen jäi ikuinen arpi, koska en saanut kunnolla hoitoa. Sen jälkeen olen pyöräillyt varovaisemmin.

Join pääni täyteen aikaisemmin mistä tahansa syystä, usein ihan vain huvin vuoksi. Silloin lasi läikkyi yli, olin aina ajatellut, että lopetan sitten kun haitat ylittävät hyödyt. Nyt en ole juonut ­kolmeen vuoteen. En näe syytä enää juoda. Se on ollut käsittämättömän iso muutos. Juominen vie energiaa, tehoja ja unenlaatu kärsii. Sen tajuaa vasta kun energian saa takaisin käyttöön.

"Ennen oli paremmin ainakin se, ettei kaikki ollut sekunnissa käden ulottuvilla."

En enää nykyään suutu, kun kohdalle tulee pieniä ­vastoinkäymisiä. Olin aikaisemmin lyhyt­pinnaisempi, sekin liittyi juomiseen.

Ennen oli paremmin ainakin se, ettei kaikki ollut sekunnissa käden ulottuvilla. Mietin joskus miltä tuntuisi, jos keskittyisi vain omaan lähiympäristöönsä ja olisi läsnä. Olen opetellut paljon väistelytekniikoita, puhelimeni on aina äänettömällä ja olen säätänyt ilmoitukset pois päältä. Minimoin häiriöt, koska en siedä, että keskittymiseni katkeaa. Minulla on keskittymishäiriö, joka aiheuttaa sen, että aivoni toimivat liian nopeasti.

Minun jumalassani mukavinta on se, että se on ­neutraali, universaalinen energia. Se vain on, sillä ei ole mitään arvomaailmaa. Sen vuoksi jokainen voi luoda siihen jumalaan oman persoonallisen yhteyden. Se on energia, joka meissä kaikissa kulkee läpi puista eläimiin. Sen liike on kaiken perusta. Jumalyhteydessä tunnen ­olevani osa suurempaa kokonaisuutta.

Yrityksistäni huolimatta en ole oppinut uusia kieliä. En onnistu siinä tällä hetkellä haluamallani tavalla. Haluaisin opetella norjaa ja espanjaa.

Sen päivän haluan nähdä, jolloin näkisin teleporttaamisen. Olisi hienoa tele­portata itsensä ­paikasta toiseen. Harmi, että en tule sitä näkemään.

Kommentoi »