Puheenaiheet
Apu

Ei sijaa sattumalle – Suomen tunnetuin survivalisti selviäisi varastoillaan kuukausia

Ei sijaa sattumalle – Suomen tunnetuin survivalisti selviäisi varastoillaan kuukausia

Sähkökatkon tai vedenjakeluhäiriön aikana Pasi Karoston kuusihenkinen perhe selviäisi varastoillaan pari kuukautta.
Teksti Timo Kiiski
Kuvat Matias Honkamaa
Mainos

Omakotitalo liperiläisellä pientaloalueella ei ulospäin eroa muusta naapurustosta. Katoksessa on kaksi autoa ja pihalla on teini-ikäisten lasten skootterit.

Talon isäntä Pasi Karosto on kuitenkin erilainen isäntä. Hän on ”survivalisti”, kansalainen, jonka elämäntapana tai harrastuksena on varautua pahimpaan: kriiseihin, onnettomuuksiin, luonnonmullistuksiin, odottamattomiin yllätyksiin tai huonoon tuuriin.

Karosto on silti kaukana tyypillisestä ”foliohatusta”, joiksi survivalistejakin joskus luullaan. Hän on tavallinen perheenisä ja erityisopettaja joensuulaisessa koulussa.

– Käyttäisin mieluummin sanaa varautuja kuin survivalisti tai selviytyjä. Survivalismi viittaa enemmän Amerikkaan, missä on erilainen ajattelutapa. Siellä lähtökohtana on, että poikkeustilanteessa muut ihmiset koetaan uhkaksi, jolloin aseet tuovat turvaa. Suomessa varaudutaan arkisiin ongelmiin, kuten esimerkiksi sähkön- ja vedenjakeluhäiriöihin, hän painottaa.

Karosto on kirjoittanut yhdessä Sanna Karppisen kanssa kirjan Suomalaisen selviytymisopas – suunnittele, ennakoi, varaudu (Docendo).

– Monilla julkisilla organisaatioilla, kuten kunnilla, on omat ohjeistuksensa. Yksilötason varautumisopasta ei kukaan kuitenkaan ollut tehnyt, Karosto sanoo.

"En usko ismeihin"

Vaikka Karosto on Suomen tunnetuin survivalismin asiantuntija, varautuminen ei ole hänelle aatteellinen valinta. Henkilökohtaisessa elämässä tai kotimaassa ei ole tapahtunut mitään sellaista, joka olisi sysännyt hänet perehtymään asiaan.

–En usko ismeihin. Ne kestävät vain hetken, kunnes tilalle tulee toinen ismi.

Karoston innostus varautumiseen on lähtöisin metsästä. Hän on koko ikänsä harrastanut retkeilyä, vaellusta ja metsästystä.

– Niiden parissa huomasin luonnostaan, mitä tarvitaan tilanteissa, jos käytössä ei ole vettä tai sähköä.

Vasta kun Karosto tutustui Survivalisti-foorumiin 2000-luvulla, hän ymmärsi, että harrastukselle on nimikin ja että foorumilla keskustelevilla ihmisillä on samoja kiinnostuksen kohteita.

Nettifoorumi on varautujille tärkeä yhteisö, jossa voi vaihtaa ajatuksia ja vertailla esimerkiksi uusia tarvikehankintoja. Vaikka foliohattuilua ei yhteisössä arvosteta, jotkut ovat silti survivalismissa syvemmällä kuin toiset. Keskusteluissa toiset varautuvat sähkökatkokseen, toiset sotaan.

Karostojen varastosta löytyy välineitä koko perheelle. Kuva: Matias Honkamaa.

Kaasunaamareita ja halkoja vuodeksi

Karastojen talo lämpenee suoralla sähköllä, mutta jos se katkeaa, lämpöä antavat takka ja leivinuuni. Ulkovarastossa on valmiiksi pilkottuja halkoja jopa vuodeksi.

Karostojen varastoista ja komeroista löytyy ylipäätään paljon erilaisia retkeilyvarusteita, kuten lumikenkiä, telttoja ja retkisuksia. Kaikki lähtee ”kotivarasta”, eli omatoimisesta varautumisesta.

–Jo lapsuudenkodissani oli kotivara-ajattelua: kaapeissa oli aina tavaraa muutaman päivän varalle, jos vaikka sairastumisen takia ei päässyt kauppaan.

Karosto korostaa, että varautuminen kattaa koko elämän kirjon, aina siitä alkaen, mitä tarvitsee mukaan ulkomaanmatkalle tai festivaaleille. Vaikka ei tunnustautuisi varautujaksi, kannattaa miettiä etukäteen, mihin reissulla voi varautua ja mikä voi mennä pieleen.

– Ideahan tässä on se, että ikinä ei joutuisi tilanteeseen, jossa näitä tarvikkeita oikeasti tarvittaisiin, Karosto naurahtaa.

Karostojen kotivaraan kuuluu myös kaasunaamareita. Sellaista Karosto ei kuitenkaan halua laittaa kasvoilleen valokuvaa varten.

– Se antaisi väärän mielikuvan varautumisesta ja voisi muuttaa tämän varsin arkisen asian foliohattuiluksi, hän sanoo.

Suomen armeijan vanhoja naamareita Karosto osti verkkokaupasta.

– En ajatellut mitään erityistä hätätilannetta. Minua kiinnosti enemmän saada naamarin mukana hyvä laukku arkikäyttöön. Pienellä patruunainvestoinnilla sain näistä toimivia myös niihin tilanteisiin, joita varten ne on kehitettykin, Karasto hymähtää.

Kaasunaamarille voisi olla käyttöä, jos muutaman sadan metrin päässä Karostojen kodista rautatiekiskoilla jyskyttävä kemikaalijuna sattuisi kaatumaan tai törmäämään johonkin. Sellaistakin tapahtuu. Kouvolassa kaksi ihmistä joutui 2017 sairaalaan, kun junavaunut törmäsivät toisiinsa ratapihalla ja toiseen niistä tuli vuoto. Säiliöstä ehti vuotaa 19 tonnia vetyperoksidia maaperään. Pelastuslaitoksen mukaan toisissa oloissa räjähdysvaara olisi ollut todellinen.

jotkut Survivalistit suhtautuvat viranomaisiin kriittisesti, jotkut jopa epäluuloisesti. Suomalaiset ovat silti perinteisesti luottaneet viranomaisiin ja heidän suosituksiinsa. Silti epäilijöitä riittää etenkin tilanteissa, kun viranomaistoiminta pettää.

16 000 suomalaisen henkilötietoja vuodettiin nettiin vuonna 2011. Poliisin verkkosivut kaatuivat, kun suuri joukko ihmisiä halusi tarkistaa, ovatko he tietovuodon uhreja. Arvostelijoiden mielestä viranomaisten sivut pitäisikin mitoittaa kestämään kriisitilanteita, ei normaalikäyttöä.

Karoston epäilyt ovat arkisempaa sorttia.

– Viranomaisten ohjeistukset ruokakaappien täyttämisestä kriisin varalle ovat lyhentyneet parista viikosta muutamaan päivään. Riskit eivät ole vähentyneet samassa suhteessa.

"Kun on perhettä, sen turvallisuutta ajattelee"

Karastolla on neljä lasta. Esikoinen syntyi vuonna 1998.

– Isäksi tuleminen ei ole ollut erityinen herätys varautumiseen. Totta kai kun on perhettä, sen turvallisuutta ajattelee kodin ja erityisesti elinympäristön kannalta. Kaiketi sekin jalostaa ajattelua.

Karosto näyttää ruokakomeroaan. Sen hyllyillä on tölkkikaupalla säilykkeitä ja kuivamuonaa.

– Tarvikkeet otetaan käyttöön heti kun tulee tarvetta, vaikka tässä ja nyt. Varastot pitää vain täyttää saman tien sitä mukaa, kun ne hupenevat.

– Lapsemme kertovat, että kavereiden kotona ennen leipomista pitää aina mennä ensimmäiseksi kauppaan. Meidän ei tarvitse lähteä erikseen kauppaan, jos haluamme leipoa tiikerikakun, Karoston vaimo Jonna Karosto naurahtaa.

– Varastoillamme pärjäisi hyvinkin jopa pari kuukautta. Säännöllinen täyttäminen tietää myös säästöä, kun hankkii enemmän kerralla tarjouksesta, Pasi Karosto jatkaa.

Ruoan lisäksi kotivarastoista löytyy muun muassa lääkkeitä, peseytymis- ja hygieniatarvikkeita, kynttilöitä, paristoja, työkaluja sekä valaisimia ja radioita.

Karosto on hankkinut myös dynamolla toimivan radion, johon saa virtaa veivaamalla. Se on hätävara, jos virta akusta tai paristoista loppuu. Radio on tärkeä viranomaistiedotustenkin varalta, hän sanoo.

Karostolla on polttopuita vaikka vuodeksi. Kuva: Matias Honkamaa.

Suomi on Euroopan riippuvaisin sähköstä

Karasto luki vastikään lehdestä, että Suomi on Euroopan maista eniten riippuvainen sähköstä.

– Häiriöherkkyys on lisääntynyt. Vanhoja varajärjestelmiä ja toimivia rakenteita ei pitäisikään pelkän digihuuman varjolla purkaa. Nykyään kaikki tapahtuu digitaalisesti, ”nappia painamalla”. Luotamme siihen, että sähkölaitokset pystyvät palauttamaan sähköt toimintaan katkoksen jälkeen saman tien. Entä sitten, kun sähköt eivät toimikaan?

Erityisen huolestunut Karasto on palvelujen, kuten pankkiasioiden ja reseptien siirtymisestä sähköiseen muotoon ja verkkoon.

– Samaan aikaan puhutaan, että pitäisi luopua käteisestä rahasta. Tekniikka on hyvä asia vain niin kauan kuin se toimii.

Varautuminen nousee puheenaiheiksi aina silloin, kun jokin tapahtuma koetaan uhaksi: oli se sitten Turun terrori-isku tai VR:n vaunujen kemikaalivuoto Mäntyharjulla. Myrskyt ja sähkökatkokset ovat myös kestoaiheita.

– Näiden asioiden pitäisi olla tiedossa, mutta ihmiset eivät niitä kuitenkaan tiedosta. Eletään liian paljon tässä hetkessä. Varautuminen on sitä, että tekee elämästä sujuvaa ja välttää turhia hölmöilyjä.

Karosto varautuu määrätietoisesti, kun taas tavalliset ihmiset heräävät kriiseihin vasta silloin, kun se on jo miltei myöhäistä. Kun joulun alla 2011 Tapani-myrsky katkoi sähköjä ja aiheutti kymmenien miljoonan eurojen vahinkoja, suomalaiset innostuivat ostamaan komeroihinsa kynttilöitä, retkikeittimiä ja kuivamuonaa.

Kriisit eivät ole päässeet yllättämään Karostoa. Vaikka maailma on uhkia täynnä, tärkeintä on huolehtia veden, ruoan, lämmön ja suojan kaltaisista perusasioista.

Hän kaivaa komerostaan esiin lisää erilaisia arjen selviytymisvälineitä. Osa on ostettu tavallisesta kaupasta, osa on pitänyt tilata alan erikoiskaupoista verkosta.

–Tämän pienen Combat Survival Kit -rasian olen ostanut helsinkiläisestä verkkokaupasta. Se on SAS-joukkojen selviytymispakkaus, hän esittelee.

Rasiassa on ompelutarvikkeet, kynttilä, ongenkoukkuja, merkinantopilli ja tulentekovälineet. Pakkaus maksoi 20–30 euroa.

Pieni keraaminen vedenpuhdistuslaite kulkee mukana retkillä. Sillä voi puhdistaa vaelluksilla pumppauksen avulla vettä vaikka suolammesta. Kanisterissa on ainakin henkilöauton tankillisen verran bensaa siltä varalta, että se yllättäen loppuisi tai polttoainetta ei saisikaan huoltoasemalta.

Täyteen valmiuteen vartissa

Kuusihenkisessä perheessä lapsillakin on valmiudet ja varusteet pikapakkaamiseen. Perusvalmiudessa olevat rinkat täytetään ruoalla, vesipulloilla ja vaihtovaatteilla.

Jos tulisi hätä, Karosto arvioi perheensä kykenevän järjestäytymään ulos ja täyteen valmiuteen 15 minuutissa.

Pihalta avautuu suora poistumisreitti neljään ilmansuuntaan. Turvapaikka voi olla mökki tai metsästysmaja tai omalle pihalle rakennettu kotarakennus.

Karosto korostaa, että vaikka varautuminen on perheelle elämäntapa, se ei hallitse elämää, eikä näy myöskään ulospäin arjessa. ”Rambokaan” hän ei ole. Ehkä siksi Karosto on välttynyt naapureiden, tuttavien ja sukulaisten ihmettelyltä, ehkä pilkaltakin.

– Olen saanut olla rauhassa, kun en tee tästä numeroa ja varautuminen on luonnollinen osa elämääni. Kerran vaelluksella eräs kaveri kuittasi, että rinkkani sisältö varmasti päihittää yhden pienen kyläkaupan valikoiman mennen tullen.

Karosto ei halua luoda uhkakuvia hyökkäävistä marsilaisista, ydinsodasta tai maailmanlopusta. Varautuminen ei ole hänelle elämänarvo, vaan pikemminkin ohjenuora, joka pitää elämän raiteillaan ja auttaa välttämään turhia riskejä.

– Koska olen ammatiltani opettaja, tiedostan perustaitojen ja -tietojen merkityksen. Ne auttavat ymmärtämään maailmaa, ajattelemaan omilla aivoillamme sekä varautumaan sellaisiin asioihin, jotka koemme tärkeiksi.

Karosto kuitenkin uskoo, että Suomea uhkaavat muutkin riskit kuin onnettomuudet ja luonnonolosuhteet. Yksi uhista on terrorismi.

– Täällä Joensuun liepeillä se ei tunnu läheiseltä riskiltä, enkä sitä juurikaan ajattele. On kuitenkin viisasta väkijoukossa liikkuessaan pitää silmät auki ja tarkkailla ympäristöään eikä kännykkää. Poikkeava käytös kannattaa rekisteröidä. Terveestä maalaisjärjestä on hyötyä.

Tavoite on tehdä omasta arjesta turvallisempaa ja helpompaa varautumisen avulla.

– Sen voi ottaa alkuun ihan järkiratkaisuna ja hankkia itselleen ja omaan asumistapaansa sopivan kotivaran. Sen jälkeen voi hankkia lisää tietoa ja taitoa ja syventää kodin turvallisuuteen liittyvän varautumisen tasoa.

Julkaistu: 7.8.2018