”Ei ole akateemista työttömyyttä”, sanoo tohtori Jan Kunnas ja muistuttaa, että akateemisessa maailmassa ei voi olla jouten

Itä-Suomen yliopistossa metsäpolitiikan tutkimus- ja opetustöissä työskentelevä tohtori Jan Kunnas on nähnyt työuransa aikana akateemisen työnhaun hyvät ja huonot puolet. Huonona puolena hän pitää etenkin sitä, että ulkomailla jatko-opiskellut ja työskennellyt tutkija putoaa helposti pois suomalaisen työnhaun jonosta.

– Eräissä yliopistoissa avoimet työpaikat täytetään aika sisäsiittoisesti vain yliopiston oman porukan kesken. On paljon avoimia työpaikkoja, jotka eivät ole oikeasti auki.

Nykyiseen työpaikkaansa Itä-Suomen yliopistossa Kunnas on tyytyväinen. Työhön kuuluu tutkimus- ja opetustöitä yliopiston metsätieteiden osastolla, jossa Kunnaksen erikoisalaa on metsähistoria.

Kunnas on kotoisin Pietarsaaresta Länsi-Suomen rannikolta. Isän työ toi hänet jo nuorena Kainuuseen, josta opiskelu- ja työura suuntautui akateemiselle alalle. Kunnas meni tohtoriopintoihin Firenzessä sijaitsevaan EU-yliopistoon, siihen samaan opinahjoon, jonka Alexander Stubb teki myöhemmin Suomessa kuuluisaksi.

Tohtoriksi valmistumisen jälkeen Kunnas huomasi, että akateeminen ura on pätkätöitä, apurahojen hakemista ja ajoittaista työttömyyttä. Kunnas työskenteli useita vuosia myös Skotlannissa ja Ruotsissa. Työttömyysjaksoinakin hän kirjoitti tieteellisiä artikkeleita ja tietokirjoja, sillä ”julkaisut ovat kuitenkin oleellisia akateemisessa maailmassa”. Jouten ei voinut olla.

– Ei ole olemassa akateemista työttömyyttä. On vain rahoituksen puutetta, Kunnas lohkaisee.

Työnhakijoille Jan Kunnas suosittelee mallia, jossa työnhakija myy työpaikan ensin itselleen.

– Pitää valita sellainen duuni, mistä on todella itse kiinnostunut, niin ei tarvitse keksiä väkisin perusteluita työnantajalle työnhaussakaan. Pakolla tehty hakemus tuo harvoin työpaikkaa.