Ei kokemusta, ei näyttöjä? Tervetuloa HIFK:n urheilujohtajaksi!
Janne Pesonen on Yle Urheilun uutisen mukaan HIFK:n seuraava urheilujohtaja. Uutinen on tyrmistyttänyt jääkiekkopiirejä, mutta on syytä muistaa, että itse itseään Pesonen ei valinnut. Hänen mahdollinen valintansa kertoo silti paljon siitä, miten nurkkakuntainen HIFK ei voi itselleen mitään.
Aitio uutisoi perjantaina, että HIFK:n urheilujohtajahaku oli lopulta kahden kauppa. Aitiolle kerrottiin, että toinen hakijoista oli KooKoon urheilujohtaja Jarno Kultanen.
Lauantaina Yle Urheilu potki uutispallon maaliin, nappasi maukkaan skuupin ja kertoi, että Janne Pesonen on nousemassa HIFK:n uudeksi urheilujohtajaksi. HIFK ei kuitenkaan ole vielä tiedottanut asiaa, mutta Yle Urheilun mukaan palkkaus on määrä sinetöidä ensi viikolla. Aition hallituslähteen mukaan Oy HIFK-Hockey AB:lla on ollut maanantaina kokous ja uudesta urheilujohtajasta todella kerrotaan tämän viikon aikana.
Pesonen valinta oli iso uutinen, mutta myös iso yllätys.
Uutinen Pesosen valinnasta on saanut jääkiekkopiireissä tyrmistyneen vastaanoton. Eikä ihme, sillä päätös kuulostaa hurjalta. On tietysti niin, että varmuudella ei voida tietää, miten Pesonen tulee menestymään tulevaisuudessa, mutta lähes jokainen olisi odottanut meritoituneempaa nimeä puikkoihin.
Moni on jo etukäteen erilaisissa keskusteluissa Pesosen puolustukseksi rientänyt kertomaan niitä muutamia nimiä, jotka ovat olemattomalla kokemuksella pärjänneet erilaisissa jääkiekkopesteissä, mutta se on lopulta turhaa. Yhtä lailla voisi katsoa paljon pidempää listaa niistä, jotka ovat epäonnistuneet pahoin.
Pesosen haaste tehtävässään ainakin tulisi olemaan maksimaalinen. HIFK on Liigan mittakaavassa muhkeasta pelaajabudjetistaan huolimatta alisuorittanut jopa törkeällä tavalla kannattajiaan kohtaan jo vuosia. Se asetelma sisältää myös mahdollisuuden. Pesosen etuna on, että HIFK:ssa on jököttänyt pitkään niin taantuneen seisova vesi, että nyt pienikin läikähdys paremmasta tulee nähdyksi.
Toiseksi, vaikka Pesonen on kokematon urheilujohtaja, niin on myös suuri osa muiden liigaseurojen urheilujohtajista. Joku heistä tulee väistämättä onnistumaan paremmin kuin toinen.
Jo tämä ilmiö yksinään panee miettimään, että onko titteli urheilujohtaja jo monessa paikkaa harhaanjohtava. Jos haluttaisiin puhua täsmällisesti, olisi syytä puhua vaikkapa urheilujohtajaharjoittelijasta tai urheilukokeilijasta. Vielä enemmän panee miettimään, että onko HIFK – yksi Suomen tärkeimpiä liigaseuroja – todella paikka, jonne voidaan tullaan opettelemaan tämän tason tehtäviin?
Se Pesosen kannalta tulisikin olemaan haastavaa, että hän lähtee pestiin melko lailla ummikkona. Hänellä kun ei ole juuri mitään tämänkaltaiseen pestiin pätevöittävää työhistoriaa.
Pesonen on tietysti entinen HIFK:ssakin pelannut maailmanmestaruudenkin voittanut huippupelaaja, mutta ehkä vuonna 2024 urheiluihmiset ymmärtävät jo, ettei pelaamisella ole mitään tekemistä urheilujohtamisen kanssa – niin ainakin sopisi toivoa.
Pesonen tunnetaan peliuran jälkeen parhaiten tv-asiantuntijan tehtävistä. Näitä lähetyksiä katsoneet eivät tosin tunne häntä ainakaan erityisen kovien kantojen tai näkökulmien esittäjänä. Ei sekään substanssia urheilujohtajana onnistumiselle ole antanut.
Nuorissa Leijonissa hän on toiminut joukkueenjohtajana ja suomalaiset urheilutoimittajat tietävät hänet hahmona, joka on järjestellyt esimerkiksi joukkueen haastattelupyyntöjä.
Liiga-lähetysten tv-asiantuntijana toimiva Ari Vallin kertoi X:ssä Pesosen toimineen HIFK:n Sports Advisory Boardissa kuusi kuukautta. Muita nimiä tässä mystisessä SAB:ssa ovat Aition tietojen mukaan Tom Nybondas, Kari Jalonen ja Mika Kortelainen. Vaikka tällainen taustaporukka ei ollutkaan julkisesti aiemmin edes tiedossa, tämä ei yllätä. HIFK:ssa on pitkät perinteet sen suhteen, että se tekee valinnan perheensä sisältä.
Se viittaisi siihen, että Pesosen on täytynyt kuudessa kuukaudessa ihmisiä ympärillään hurmata.
”On totta, että urheilujohtajien ammattikunta on nuori. Vaan ei se niin nuori ole, että se väkisin pakottaisi valitsemaan urheilujohtajaksi jatkuvasti noviiseja kunhan seurasta on joku tausta.”
Herääkin kysymys, että mikäli Yle Urheilun uutinen pitää paikkaansa – eikä syytä epäillä ole, sillä uutisen takana on myös uutistoimittajien aateliin lukeutuva Pekka Holopainen – että miten ihmeessä HIFK päätyi juuri Pesoseen? Pesonen on varmasti mukava mies, mutta yhtä varmasti hän on tähän virkaan keltanokka.
Marraskuussa 2023 Yle Urheilun haastattelussa Vierumäellä urheiluvalmentamista ja -johtamista opiskellut Pesonen kuvaili omaa opiskeluaan itse näin:
– On ollut todella kivaa kehittyä, syventää tietämystä ja saada uusia taitoja. Hyvä puoli on, että pystyn suuntautumaan, mihin haluankaan.
Sillä lailla.
Jostain on tietysti aina aloitettava, mutta miten ihmeessä HIFK on jo taas kerran se lähtöruutu, johon voi laskeutua olemattomilta pohjilta.
Takana on juuri kovaan ääneen HIFK:ta eurooppalaiseksi suurseuraksi lupaillut, mutta lopulta suomalaiseksi keskinkertaisuudeksi jääneen seuran edellisenä urheilujohtajana toimineen Tobias Salmelaisen korpivaellus seurassa.
Suhteellisuusteorian luoneen Albert Einsteinin väitetään sanoneen, että hulluutta on se, että tekee samat asiat uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri tuloksia.
En tietenkään sano, että HIFK:n hallitus olisi täynnä hulluja. Sen kuitenkin sanon, että vaikka rivissä on siviilitöissään pärjänneitä ihmisiä, on urheilun syväymmärrystä vaikeaa nimilistasta havaita. Toimitusjohtaja Markus Lindströmistä on vaikeaa sanoa oikeastaan yhtään mitään, koska mieleen ei tule ainuttakaan julkista esiintymistä, jossa hänen ajatteluunsa olisi voinut tutustua.
Mutta mikäli Einsteinia haluaa uskoa, voisi ajatella, että ehkä nyt olisi HIFK:ssa tullut jo aika katsoa perhettä pidemmälle ja pohtia jopa sitä, että uudella urheilujohtajalla olisi ollut tehtäviinsä kokemusta tai jopa tuoreita näyttöjä. Tämänkaltaisille asioille HIFK ei ilmeisesti nähnyt painoarvoa.
On tietenkin olemassa se mahdollisuus, että jonain päivänä HIFK Pesonen urheilujohtajanaan sen kaivatun mestaruudenkin voittaisi. Vaikka Pesosen johdolla myöhemmin jotain tulisi voitettua, valinta osoittaa silti, että HIFK:n päätöksenteossa on edelleen asioita, joita on mahdotonta ymmärtää.
Eräs viisas urheiluihminen totesi taannoin yksityiskeskustelussa suomalaisen jääkiekon ruman totuuden olevan edelleen se, että seurojen heikoimmat lenkit näkee edelleen sitä kirkkaammin, mitä ylemmille portaille menee vain katsomaan.
HIFK:lla oli myös vaihtoehto. Vaihtoehdolla oli tosiaan nimikin – Jarno Kultanen. Yleisellä tasolla Kultasen työtä on kiitelty. Vaikka KooKoossa valmentajat Jussi Ahokas ja esimerkiksi Olli Salo ovat tehneet luultua suuremman osuuden pelaajien kykyjenetsinnässä – ja niiden töiden ansiot ovat ohjautuneet Kultaselle – Kultasta pidetään yleisesti hyvänä urheilujohtajana.
Eräs Kultasen kollega kuvailee, että hänellä on hyvät verkostot niin Pohjois-Amerikkaan kuin Ruotsiinkin. Oli Kultasen osuus mikä hyvänsä, ainakin KooKoo on saavuttanut pienellä budjetilla välillä paljonkin. Keväällä 2022 KooKoo kun selviytyi jopa välieriin. Kultasella olisi siis ainakin näyttöjä siitä, että hän on saanut pienelläkin rahalla edes ajoittain suurta aikaan. Suuren luomisesta jääkiekkokontekstissa ei nimittäin HIFK:n nykyjohdossa vain harvalla on kokemusta – edes suurella rahalla.
Sivumennen on sanottava, että Kultasellakin olisi ollut HIFK-taustaa. Olihan hän voittamassa pelaajana keväällä 1998 HIFK:lle viime vuosikymmenien osalta harvinaista Suomen mestaruutta. Ilmeisesti muuten kukaan ei tulisi edes kyseeseen HIFK:n urheilujohtajatehtäviin.
Jälleen kahden joukkoon valikoitui siis kaksi seuran ex-pelaajaa. Sama toistui myös edellisellä kerralla, kun päätös urheilujohtajasta tehtiin Salmelaisen ja Mika Kortelaisen välillä.
Persoonana Kultanen on kuitenkin Pesosta hiljaisempi ja rauhallisempi, eikä hän ole mikään suupaltti. HIFK:n kärsineiden kannattajien puolesta sopii vain toivoa, että ei kai ole voinut käydä niin, että HIFK on langennut ulkourheilullisiin seikkoihin – kuten vaikkapa miellyttävään esiintymiseen erilaisissa haastatteluissa. Toivottavasti Pesosella on ollut esittää edes pätevä suunnitelma, miten seura viedään uuteen kukoistukseen. Kovin montaa muuta tekijää on nimittäin vaikeaa kuvitella, mitkä puoltaisi Pesosta esimerkiksi ohi Kultasen.
Sitä sen sijaan ei ole vaikeaa kuvitella, että esimerkiksi Kultasen nimi tulee takuuvarmasti jokaisen HIFK:n muotoisen sydämen omistavan ihmisen mieleen, jos homma ei seurassa ala käymään kovien odotusten mukaisella tavalla.
”Eräs viisas urheiluihminen totesi taannoin yksityiskeskustelussa suomalaisen jääkiekon ruman totuuden olevan edelleen se, että seurojen heikoimmat lenkit näkee edelleen sitä kirkkaammin, mitä ylemmille portaille menee vain katsomaan.”
On totta, että urheilujohtajien ammattikunta on nuori. Vaan ei se niin nuori ole, että se väkisin pakottaisi HIFK:n valitsemaan urheilujohtajakseen jatkuvasti noviiseja kunhan on seurasta joku tausta.
Keväällä on tosin keskusteltu HIFK:n ympärillä myös siitä, että onko urheilujohtajalla edes oikeaa valtaa toimia parhaan näkemyksensä mukaisesti – vai toimiiko taustalla mystisesti ohjaavia käsiä? Jotain sekin osoittaa, että kun Salmelainen lähti ja lähinnä heikkoja tuloksia aikaiseksi saanut päävalmentaja Ville Peltonen jäi. Osoittiko se sen, että Peltosella on nyt enemmän valtaa ja asemaa seurassa?
Jos HIFK on tehnyt ammattitaitoisen työhaastattelun, voisi kuvitella, että sen yhteydessä olisi saatettu kysyä esimerkiksi, että mitä uusi urheilujohtaja on mieltä seuran nykyisestä päävalmentajasta? Toivottavasti se ei ainakaan ollut erotus urheilujohtajakandidaattien välillä. Peltosella on nimittäin hallituksessa ja SAB:ssa omat vankkumattomat tukijansa.
Tämänkaltaiset asiat ainakin teoriassa voisivat selittää, miksi kokeneemmat urheilujohtajat eivät pestiä hakeneet tai halunneet ottaa sitä vastaan. Ainakin HIFK:n asioista perillä oleva taho kertoi Pelicansin Janne Laukkasen kieltäytyneen pestistä.
Kaikenlaisten julkisuudessa esitettyjen nimien jälkeen Pesosen nimi tuntuu joka tapauksessa hämmentävältä – paitsi yhdessä osoitteessa. HIFK:n hallituksessa ilmeisesti ollaan hyvin innoissaan. Erääseen toiseen Aition jääkiekkokynään nimittäin otettiin ainakin kahden hallituksen jäsenen toimesta yhteyttä lähes into piukassa tulevista muutoksista.
Turhaa tässä olisi siis ylipäätään yhden urheilujohtajan harteille HIFK:n menestystä laittaa. Ei se vain hänestä kiinni ole. Pesonen on vain yksi lastu lainehilla Nordenskiöldinkadun alavireisessä saippuaoopperassa lisää.
Juoni tiedetään jo. Rahaa palaa ja toivotaan, että ehkä ensi kaudella jo tärppäisi.
Tai sitä seuraavalla.
