Muusikko, professori Eeva-Leena Pokela: "Jäin pyörällä potkulaudan alle – Myös koirani päälle on meinattu ajaa jalkakäytävällä"
Jatka lausetta
Muusikko, professori Eeva-Leena Pokela: "Jäin pyörällä potkulaudan alle – Myös koirani päälle on meinattu ajaa jalkakäytävällä"
Muusikko Eeva-Leena Pokela on monelle tuttu jo supersuositusta kansanmusiikki-lapsuudenperheestään saakka. Nyt eläkeläisenä hän tahtoo, että Suomi luopuisi vihamielisestä maahanmuuttopolitiikasta, aikoo opetella öljyvärimaalausta ja pyörittelee päätään Helsingin liikennekulttuurille,
Julkaistu 13.1.2023
Apu

Jatka lausetta, Eeva-Leena Pokela: Halusin lapsena olla... uimahyppääjä. Hyppäsimme lapsena Päijänteen kalliolta noin 12 metristä järveen. Se oli maailman vaarallisinta ja älyttömintä, kun emme milloinkaan tutkineet pohjaa kovin tarkkaan ja hypimme salassa vanhemmilta. Pystyn edelleen hyppäämään viidestä metristä pää edellä. Uinti on yhä rakas harrastukseni.

Teini-iässä ihailin erityisesti pianisti Sviatoslav Richteriä. Teininä kuuntelin klassista musiikkia. Jo lapsena opiskelin musiikin teoriaa ja pianonsoittoa. Popmusiikista kiinnostuin aikuisena, jolloin minua alkoi kiinnostaa erityisesti Barbra Streisand.

Minuun jäi pysyvät jäljet, kun vasen käteni meni poikki ja myöhemmin saman käden peukalo murtui pahasti. Pystyin kyllä senkin jälkeen soittamaan pianoa, mutta ammattipianistin ura minun täytyi unohtaa.

Viimeksi nauroin makeasti, kun olin esiintymislavalla. Teimme Pegasos Runoratsua, jossa Tero Pajunen oli kanssani solistina. Runossa oli teksti puun kainaloon. Tero vilkaisi minuun päin ja haistoi samalla omaa ­kainaloaan. Aloin nauraa kesken esityksen.

Viimeksi rakastuin omaan kymmenen kuukauden ikäiseen mopsi-koiranpentuuni. Lapsena minulla oli mopsi, ja nyt olen taas löytänyt itsestäni todella eläinrakkaan puolen.

Ystävät ihmettelevät energisyyttäni. Siihen vaikuttavat positiivinen elämänasenteeni, rakkaat ihmiset ja hyvät ihmissuhteet sekä liikunnan ja ulkoilun rakastaminen. Jos en olisi päässyt opiskelemaan Sibelius Akatemiaan, olisin todennäköisesti lähtenyt opiskelemaan liikunta-alaa. Edelleen keikkailen Jyväskylässä toimivan Loiskis-lastenmusiikkiorkesterin kanssa. Sen lisäksi esiinnyn Back To The Sixties -orkesterin kanssa. Kuulun myös jodlausryhmään.

Antakaa minun edes kerran taikoa maailma paremmaksi paikaksi elää. Toivon viisaita päättäjiä, koska ihmisten eriarvoistuminen rodullisesti, uskonnollisesti, poliittisesti ja taloudellisesti on pelottavaa.

Juuri nyt ottaa päähän, että söin valtavan omena­viinerin, koska en ehtinyt syödä kunnon lounasta.

Hermoni pettävät, kun yritän olla hermostumatta liikenteessä. Helsingin liikenne on vaarallinen kaaos. Jäin vuosi sitten pyörällä potkulaudan alle. Myös koirani päälle on meinattu ajaa jalkakäytävällä.

Ennen oli paremmin ajat, jolloin omat vanhemmat ja isovanhemmat olivat elossa. Usein tulee hetkiä, jolloin haluaisin jutella oman äidin, isän tai isoäidin kanssa. Silloin kun he olivat elossa, olin itse liian kiireinen.

Sen päivän haluaisin nähdä, jolloin lapsenlapseni ovat kasvaneet. Meillä on lasten kanssa sopimus, että voi aina kysyä hoitoapua, mutta pitää kuitenkin ymmärtää, että joskus myös kieltäydymme omien menojemme vuoksi. Yleensä otamme yhden tai kaksi lastenlasta kerralla kotiimme.

Suomen olisi aika luopua vihamielisestä maahanmuuttopolitiikasta ja pystyä hyväksymään muista kulttuureista tulleita ihmisiä. Musiikki ja musiikkikasvatus auttavat ymmärtämisessä.

Aion vielä opetella öljyvärimaalausta. Eläkkeelle jäätyäni aloitin maalauskurssit.

Kommentoi »