Eeva Argillander, 17, kertoo, miltä tuntuu asua vuorotellen äidin ja isän luona – ”Sisko on mun läheisin perheenjäsen”

Viime aikoina 17-vuotiaalla Eeva Argillanderilla on ollut kotona outo olo. Iltaisin hän on saanut pitää huoneessaan valot päällä siihen saakka, kunnes menee nukkumaan. Huoneen keskellä on vierekkäin kaksi sänkyä, joista toisessa ei ole nukkunut kukaan moneen viikkoon. Isä tekee etätöitä kotona, mutta se ei ole sama asia.

Argillander on jakanut huoneen pikkusiskonsa kanssa niin kauan kuin muistaa.

Kuukausi sitten sisko oli jalkaleikkauksessa ja on siitä lähtien asunut arkipäivät äidin luona. Siellä sisko on virallisestikin kirjoilla, ja äidin luota hänelle järjestyy nyt kyyti kouluun.

– On kivempaa olla siskon kanssa. Sisko on mun läheisin perheenjäsen, Argillander sanoo.

Isän luona siskojen yhteisen huoneen jakavat sen keskellä olevat sängyt, äidin luona kirjoituspöydät. Tämä kuva on isän luota, Eevan ja siskon huoneesta.

Eeva Argillanderin vanhemmat erosivat viisi vuotta sitten. Eron jälkeen Argillanderin isä jäi asumaan perheen yhteiseen kotiin Keravalle ja äiti muutti noin vartin kävelymatkan päähän.

Perheen lapset, tuolloin 12- ja 8-vuotiaat, halusivat asua molempien vanhempiensa kanssa, eikä kumpikaan vanhemmista ollut valmis luopumaan lasten kanssa asumisesta. Päädyttiin vuoroasumiseen, jossa siskokset asuvat vuorotellen vanhempiensa luona.

Lain mukaan vuoroasuvilla lapsilla voi olla vain yksi virallinen kotiosoite väestörekisterissä. Tämän osoitteen mukaan määräytyvät tuet ja palvelut, kuten esimerkiksi Argillanderin siskon käyttämä koulukyyti. Argillanderin vanhemmat halusivat olla lasten suhteen tasavertaisia keskenään, ja siksi Argillander asuu virallisesti isän luona ja sisko äidin luona.

Siskot vaihtavat kuitenkin koteja aina yhtä aikaa. Pitkään vaihtoaika oli viikko, nyt se on välillä ollut kaksi viikkoa. Aluksi vaihtopäivä oli sunnuntai, nyt se on perjantai. Viikonpäivä vaihdettiin, koska kaikki perheenjäsenet kaipasivat rentoa, viikonlopun tarjoamaa yhdessäoloa ennen arkeen siirtymistä.

Uusi asumisjärjestely oli aluksi vaikeaa kaikille perheenjäsenille.

– Minulla ikävän tunteet purkautuivat vihaisuutena sitä vanhempaa kohtaan, jonka luona olin, Argillander sanoo.

Lasten vuoroasuminen virallistettiin lapsenhuoltolaissa vuonna 2019. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa on nykyään noin 40 000 vuoroasuvaa lasta.

Vuoroasumisen kriteeri täyttyy, jos lapsi asuu vähintään 40 prosenttia ajasta molempien vanhempiensa luona. Tilastointia hankaloittaa se, että vuoroasujaksi lasketaan lapsi tai nuori, jonka asumisjärjestelyistä on sovittu lastenvalvojan kanssa. Jos taas vuoroasumisjärjestely on sovittu vanhempien kesken, se ei näy tilastoissa.

Kelan tutkimuksen mukaan vuoroasuminen on yleisintä 3–12-vuotiailla lapsilla.

– Murrosikä on lapsen elämässä joka tapauksessa haastava aika ja tämä näkyy myös vuoroasumisessa. Joissakin perheissä vuoroasuminen päättyy murrosiässä, josta lähtien lapsi asuu vain toisen vanhemman luona, sanoo aihepiiriä tutkinut Hannariikka Linnavuori.

– Ikä vaikuttaa myös vaihtoajan pituuteen. Pienillä lapsilla vaihtoaika voi olla muutamia päiviä, vanhemmilla lapsilla jopa kolme viikkoa.

Imatran kaupungilla kasvatuksen ja koulutuksen erityisasiantuntija työskentelevä Linnavuori väitteli lasten vuoroasumisesta vuonna 2007 ja haastatteli tutkimukseensa 20:a vuoroasuvaa nuorta ja lasta. Vuonna 2016 Linnavuori teki seurantahaastattelun 16:lle väitöstutkimukseen osallistuneelle, jo aikuistuneelle nuorelle.

Millainen lapsen näkökulma vuoroasumiseen on tutkijan silmin tarkasteltuna?

– Lapset kokivat, että vuoroasuminen on mahdollistanut suhteen säilymisen molempiin vanhempiin. He arvostivat sitä eniten ja sen takia he halusivat myös nähdä vaivaa tavaroiden pakkaamisesta ja muuttamisesta kotien välillä, Linnavuori sanoo.

Toinen, erityisesti seurantahaastatteluissa esiin noussut asia, on vuoroasuvien lasten välinen sisaruus.

– Sisaruus koettiin voimavaraksi, joka on luonut pysyvyyttä lapsen elämään. Vuoroasuessa sisarukset viettävät toistensa kanssa usein koko lapsuuden, vanhempiensa kanssa vain puolet siitä, Linnavuori sanoo.

Kotien puheenaiheet ja tapa olla vanhempien kanssa ovat hieman erilaisia, kertoo Eeva Argillander.

Kun Eeva Argillander ja hänen siskonsa olivat pienempiä, yhteisestä huoneesta tuli usein riitaa. Sisko saattoi ärsyttää vain olemassaolollaan.

– Pienenä kaikki pienet asiat tuntuivat muutenkin aika isoilta, Argillander sanoo nyt.

Vuoroasuminen on Argillanderin mielestä heidän perheelleen paras ratkaisu, mutta sekään ei ole täydellinen. Haasteitakin on ollut. Ne ovat liittyneet esimerkiksi käytännön asioista sopimiseen, jos vanhemmat eivät ole puhuneet asioista keskenään.

– Joskus olen itse joutunut olemaan vanhempien välissä. Joskus taas olen joutunut pyytämään, että voitteko keskustella toistenne kanssa. Se on kuitenkin ollut aika vähäistä, hän sanoo.

Vuoroasumisessa joustoa tarvitaan ja sitä Argillandereilla myös löytyy. Isällä ei ole autoa mutta äidillä on, joten äiti on kuskannut lapsia harrastuksiin myös isi-viikoilla. Nykyään Argillanderilla on skootteri, jolla hän pääsee sulan maan aikana liikkumaan.

Nyt Argillander käy lukiossa Helsingissä. Peruskoulut ovat aina sijainneet kävelymatkan päässä molemmista kodeista. Äidin luota Argillanderin yläkouluun oli tosin matkaa 4,5 kilometriä, jonka hän usein käveli.

Ystävyyssuhteet eivät ole vuoroasumisesta kärsineet. Yksi Argillanderin parhaista ystävistä asuu isän naapurissa. Aiemmin kyläilyä tehtiin lähinnä isän luona, mutta nykyään ystävykset viettävät yhtä paljon aikaa molemmissa kodeissa.

Argillander ei seurustele eikä ole vienyt ketään kotiin ”näytille”.

– Silloin pitäisi tietysti päättää, kummalle kertoo ensin ja kumman luona vietettäisiin ensin aikaa.

Argillander puhuu käytännön syistä isin ja äidin kodeista. Silti molemmat kodit tuntuvat yhtä lailla kodeilta. Eroja kodeissa kuitenkin on: isän luona siskojen yhteisen huoneen jakavat sen keskellä olevat sängyt, äidin luona kirjoituspöydät. Isä tekee etätöitä, joten hän on aina kotona. Äiti lähtee töihin aamulla samaan aikaan, kun siskokset heräävät koulupäivään.

Kodin puheenaiheet ja tapa olla vanhempien kanssa ovat hieman erilaisia.

– Isän kanssa puhun uutisista ja politiikasta. Äidin kanssa käyn yhdessä salilla ja myös puhumme paljon urheilusta, Argillander kertoo.

Synttäreitä ja joulua juhlitaan kaksi kertaa. Äidin luona juhlapäivä aloitetaan aina yhteisellä aamupalalla, isän luona iltapäivällä.

– Vanhempani ovat erilaisia ja sen takia myös monet kodin asiat ovat erilaisia, Argillander sanoo.

Molemmissa kodeissa sisaruksille on kuitenkin samat säännöt ja esimerkiksi samat kotiintuloajat.

Vuoroasumisessa vanhemmuudella on mahdollisuus laajentua ja vahvistua, sanoo toiminnanjohtaja Kirsi Heikinheimo Suomen uusperheiden liitosta.

– Jos vanhemmat asuvat yhdessä, usein käy niin, että vanhempien roolit eriytyvät: toinen hoitaa enemmän perheen sisäisiä ihmissuhteita ja toinen keskittyy esimerkiksi toiminnallisiin asioihin, kuten harrastuksiin, Heikinheimo sanoo.

Jos vuoroasuminen tulee kyseeseen vanhempien eron jälkeen, vanhemmalta vaaditaan läsnäoloa kaikenlaisissa tilanteissa, myös niissä, jotka aiemmin olivat toisen vanhemman vastuulla.

Heikinheimo näkee vuoroasumisessa paljon yhteiskunnallisia seikkoja, joita pitäisi parantaa. Suurimmiksi haasteiksi Uusperheiden liiton kyselyssä vuodelta 2022 vanhemmat kokivat lapsilisät, koulukyydin, asumislisän ja viranomaistiedon jakamisen ja järjestymisen. Nämä ovat usein saatavilla vain lähivanhemmalle ja jakamisesta pitää sopia vanhempien kesken. Jos vanhemmat ovat keskenään riitaisia, se kuormittaa aina myös lasta.

– Vuoroasuminen ei sovi kaikille vanhemmille, eikä se sovi kaikille lapsille. Haasteista huolimatta vuoroasuminen on kuitenkin iso mahdollisuus monipuoliseen vanhemmuuteen, Heikinheimo sanoo.

Pienempänä Argillanderista tuntui jännittävältä kertoa vuoroasumisesta. Nyt hän puhuu siitä mielellään. Hän on kirjoittanut kokemuksistaan lukionsa lehteen ja käynyt puhumassa vuoroasumisesta myös eduskunnassa.

Argillander kokee olevansa etuoikeutettu, sillä hänen perheessään asiat ovat menneet hyvin. Hän haluaa edistää vuoroasuvien lasten ja nuorten asemaa, erityisesti niiden, jotka voivat jäädä viranomaisjärjestelmässä tai kodeissaan vähälle huomiolle.

– Minulle on tärkeää puhua myös niiden puolesta, joilla asiat eivät ole yhtä hyvin. Kokemuksia pitää kysyä niiltä, joilla kokemuksia on, ei pelkästään kuulla asiantuntijoita.

Entä mitä Argillander itse on oppinut vuoroasumisesta?

Ainakin hän on oppinut tekemään kompromisseja. Ja kun hän lähivuosina muuttaa pois kotoa, ei asuminen ilman vanhempia pelota ehkä niin paljon.