80 vuotta täyttävä emerituspiispa Eero Huovinen: ”Viimeksi nauroin makeasti, kun kuulin hyvän vitsin Vatikaanista”
Emerituspiispa Eero Huovinen täyttää 80 vuotta 27. lokakuuta.
Minun olisi pitänyt syntyä juuri sellaiseksi kuin synnyin, äidilleni ja isälleni rakkaaksi pojaksi.
Lapsuuteni sitkein haave oli kasvaa ja tulla joskus aikuiseksi. Tällä tiellä olen vieläkin.
Teini-iässä ihailin erityisesti fiksuja ja kauniita tyttöjä. Samalla inhosin kuitenkin omaa ujouttani.
Minuun jäi pysyvät jäljet, kun kävin läpi pitkän terapian, joka opetti itsetuntemuksen vaikeaa lajia.
Viimeksi nauroin makeasti, kun kuulin hyvän vitsin Vatikaanista. Siellä osataan kertoa niitä.
Liikutun yleensä kyyneliin, kun kohtaan läheisensä menettäneitä ihmisiä, joiden tuska on kohtuuttoman kova.
Vihaan sydämeni pohjasta omahyväisyyttä ja itsetyytyväisyyttä, omaani ja muiden.
Viimeksi rakastuin taas kerran hyvään kirjaan. Lukeminen auttaa ymmärtämään elämää.
En enää rakasta intohimoista työntekoa, joka vei aikaa muilta elämän tärkeiltä asioilta.
Kateellisena katson, kun nuoret osaavat vieraita kieliä paremmin kuin minä. Kadun yhä, etten itse lähtenyt nuoruudessani ulkomaille opiskelemaan.
Häpeän syvästi harkitsemattomia sanojani, joilla olen loukannut toisia ihmisiä. Aina en myöskään jaksa kuunnella muita, vaan kerron enemmän itsestäni. Sitä pyydän anteeksi.
Ystäväni ihmettelevät minun nimimuistiani – vaikka enhän minä muista kuin ne nimet, jotka muistan!
Sukurasitteeni on taipumus kärsimättömyyteen. Kiusaannun, jos asiat etenevät liian hitaasti. Menetän hermoni myös silloin, kun ajatellaan enemmän yksilön etua kuin yhteistä hyvää.
Ennen oli paremmin ainakin tyytyväisyys vaatimattomiin oloihin.
Vapaamielisyys menee liian pitkälle, kun vapaamieliset ovat suvaitsemattomia.
Minun Jumalassani mukavinta on, jos ja kun Hän näyttää rakkaat kasvonsa.
Jos lääkärini ehdottaisi minulle homeopatiaa, saattaisin kokeilla, vaikka luotankin enemmän koululääketieteeseen.
Antakaa minun edes kerran elää niin kuin Jumalan lapsen kuuluu elää.
Jos olisin nainen, puolustaisin tyttöjen ja naisten oikeuksia kehitysmaissa.
Luulin itsestäni liikoja, kun kuulin liikaa kehuja. Kiitoksen kipeys on vaarallinen kiusaus.
Aion vielä opetella hoitamaan kuntoani paremmin kuin ennen, vaikka se onkin aika vaikeaa.
Jos eläisin yli satavuotiaaksi, olisin jo aika väsynyt elämään ja kaipaisin taivaaseen.
