Eero Hirvosen olympiapronssissa on opetus Suomen hiihtomaajoukkueelle – taustalla on muutakin kuin liittotason mainospuheita
Kokenut yhdistetyn urheilija Eero Hirvonen avasi Suomen mitalitilin Milanon-Cortinan olympialaisissa. Pronssimitalin varmistuttua nähtiin jotain, mikä kertoo paljon koko maajoukkueesta, kirjoittaa Aition tuottaja Pertti Lappalainen.
2 888 päivää.
Niin kauan on Eero Hirvosen edellisestä henkilökohtaisesta maailmancupin palkintopallipaikasta. Arvokisoissa hän ei ollut koskaan ollut mitaleilla ennen tätä päivää.
Lago di Teseron hiihtostadionilla mitalista tuli totta, kun Laukaan kasvatti kiri kolmanneksi olympialaisten ensimmäisessä yhdistetyn startissa.
Se oli jättipaukku. Jos joku väittää, ettei mitali ollut yllätys, valehtelee. Sitä se oli haastattelujen perusteella urheilijalle itselleenkin.
Kuten lähes 3 000 palkintopallitonta päivää kertovat, Hirvosen uralle on mahtunut säkenöivän alun jälkeen vaikeita vuosia. Uskoa on koeteltu.
Olympiamitalin jälkeen tarina on kliseinen vaikeuksien kautta voittoon -urheilusatu – sillä erotuksella, että se on totta.
”Ajatteluun on löytynyt oikea perspektiivi.”
Hirvonen ja normaalimäen kisassa viidenneksi vääntänyt Ilkka Herola ovat olleet vuosikausia yhdistetyn maajoukkueen ykkösurheilijat. Molempien uralle on mahtunut samansävyisiä aikoja – valtava potentiaali, mutta vaisut tulokset ovat aiheuttaneet ristiriidan, josta on seurannut jääkiekkotermein mailan puristamista.
Herola on puhunut siitä, miten koko maajoukkueen ilmapiiri on kehittynyt valtavasti vajaan kymmenen edellisvuoden aikana. Ajatteluun on löytynyt oikea perspektiivi.
Vaikka tulokset olisivat vaisuja, joukkueessa pyritään ruokkimaan positiivista ilmapiiriä. Väkinäisellä pakottamisella tulosta ei ainakaan tule.
Kuten maajoukkueen entinen päävalmentaja ja nykyinen Suomen hiihtoliiton huippu-urheilujohtaja Petter Kukkonen allekirjoittaneelle kuvaili, yhdistetyn joukkue on kuin pieni perhe. Hirvosen henkilökohtaisen valmentajan sanat eivät ole vain korupuheita. Se on nähtävissä kisapaikoilla, tv-kuvissa – käytännön toiminnassa ja teoissa.
”He ovat olleet sitoutuneita maajoukkuetoimintaan ja järjestelmällisesti pyrkineet osaltaan viemään sitä eteenpäin.”
Keskiviikkona myös Heta Hirvonen ja Minja Korhonen olivat iloitsemassa Hirvosen mitalista kisapaikalla. Yhdistetyn lupaavat, ja jo kovalla tasolla operoivat, naisurheilijat ovat solahtaneet osaksi porukkaa kuin itsestään.
Tässä on valtava rooli Hirvosella ja Herolalla, jotka ovat paitsi kilpakumppaneita, myös hyviä ystäviä siviilissä. He ovat olleet sitoutuneita maajoukkuetoimintaan ja järjestelmällisesti pyrkineet osaltaan viemään sitä eteenpäin.
Yksi palkinto tästä tuli keskiviikkona Pohjois-Italiassa. Tasapaksun kauden keskellä Hirvonen onnistui isoimmalla hetkellä. Hyppy oli riittävä ja loppukiri hiihtoladulla totutun vahva.
Se herkisti mitalistin itsensä, mutta viimeisellä kierroksella mitalikamppailusta hyytyneen Herolan reaktiot kertoivat vielä paljon enemmän.
Hän oli aidon onnellinen joukkuekaverinsa menestyksestä. Lämpimään halaukseen ja lyhyeen sanojenvaihtoon maalissa tiivistyi kaksikon vuosien aherrus.
– Tämä oli hieno päivä olla olemassa, siilinjärveläinen tunnelmoi Ylen tv-haastattelussa.
”Olympiamaisemista eräänlainen apeus on välittynyt kylmään pohjolaan saakka.”
En voinut olla ajattelematta, miten valtava on kontrasti Val di Fiemmessä vaisun startin saaneeseen maastohiihtojoukkueeseen. Talven mittaan on nähty tilanteita, joissa vaikuttaa ettei joukkuekaverin onnistuminen lämmitä tippaakaan, mikäli oma kilpailu sakkasi.
Tv-haastatteluissa sanotaan porukkahiihdoksi menneen kisan jälkeen, ettei juuri joukkuetaktiikasta puhuttu ja harmitellaan vaisua tulosta. Näyttää, että ajoittain lienee liioittelua puhua edes joukkuekaveruudesta.
Olympiamaisemista eräänlainen apeus on välittynyt kylmään pohjolaan saakka. Käsillä pitäisi olla kauden, ehkä urankin, kohokohta, mutta lumipallo vaikuttaa pyörivän Kerttu Niskasen ja Lauri Vuorisen hyvistä sijoituksista huolimatta väärään suuntaan.
”Entä, jos yhteisöllisyys olisi aito arvo eikä vain liittotason mainospuhetta?”
Huolto on sakannut, penkkiurheilijat kritisoineet, olympiavalintasoppa kuormittanut...
Kaikki varmasti paikkansapitäviä asioita, mutta olisiko yleistä ilmapiiriä mahdollisuus viedä toiseenkin suuntaan? Hädässähän ystävä usein tunnetaan.
Entä, jos yhteisöllisyys olisi aito arvo eikä vain liittotason mainospuhetta?
Ainakaan yhdistetyssä vahva yhteishenki tuskin oli haittaamassa tuoretta olympiamitalistia kirkkaimpien valojen palaessa. Suomen ensimmäinen näiden kisojen mitali on ennen kaikkea Eero Hirvosen vuosien työn ja sitoutumisen tulos, mutta myös osoitus yhteistyön merkityksestä yksilöurheilussa.
Ehkä se näyttää jatkossa suuntaa muissakin lajeissa.
Kommentit