Image

"Eduskunnassa hukataan aikaa"

5


"Eduskunnassa hukataan aikaa"

Eduskunnan jättävä Osmo Soininvaara sanoo, että on ollut masentavaa katsoa, miten kaikki on epäonnistunut.
Teksti Tuomas Sorjamaa
Kuvat Outi Törmälä

Avaaja. Eduskunnan jättävä Osmo Soininvaara sanoo, että on ollut masentavaa katsoa, miten kaikki on epäonnistunut.

Vuoden 2007 vaaleissa Osmo Soininvaara jättäytyi lopen kyllästyneenä pois eduskunnasta. Neljä vuotta myöhemmin hän palasi – vain huomatakseen, ettei mikään ollut muuttunut ainakaan paremmaksi, ja lopettaakseen uudestaan. Tällä kertaa päätös kuulemma myös pitää. Pettymistä eduskunnan toimintaan käsittelee myös Soininvaaran keväällä ilmestyvä kirja Jäähyväiset eduskunnalle.

Suuri syy vetäytymiseen on politiikan viihteellistyminen. Soininvaaran mielestä eduskunnan toiminta on pinnallistunut ja poliittisista kannanotoista on tullut ammattimaisesti laadittuja mitäänsanomattomuuksia.

”Poliitikot ja puolueet käyttävät paljon aikaa sen miettimiseen, miltä asioiden pitäisi näyttää, kun oikeasti tulisi miettiä, miten asioiden pitäisi olla. Haetaan nopeita julkisuusvoittoja.”

Kollegoitaan Soininvaara kuitenkin arvostaa. Pitkään politiikassa olleilla on Soininvaaran mukaan hyvät tiedot aloiltaan. Kysymys ei hänen mukaansa olekaan siitä, mistä löytyisi parempia poliitikkoja, vaan eduskunnan vanhanaikaisuudesta.

”Valtaosa työajasta on hukkakäyttöä, juhlavaa seremoniaa. Esimerkiksi istuntokausi alkaa sillä, että kaksisaataa ihmistä lentää Helsinkiin valitsemaan puhemiehiksi ne, jotka on jo lehdissä kerrottu valittavan. Valiokunnat käyttävät tuntikausia kuullakseen asiantuntijoiden lausuntoja asioista, joista tiedetään, että hallituksen esitys tullaan hyväksymään. Jos keskityttäisiin niihin asioihin, jotka aidosti ovat auki ja joihin eduskunta voi vaikuttaa, paljon turhaa työtä jäisi tekemättä. Jos eduskunta rationalisoisi toimintatapojaan, kansanedustajan työ voisi olla osavuotista niin kuin se joskus kauan sitten oli.”

Keskittyminen tärkeisiin asioihin tarkoittaisi, että puolet pienempi määrä kansanedustajia riittäisi.

”Nykyisellään eduskunnassa on liian helppo olla joukon jatkona.”

Soininvaaran mukaan tulisi varoa, ettei lainsäädäntövalta luisu eduskunnalta perustuslakiasiantuntijoille ja valtioneuvostolle, missä poliittisten avustajien määrä on Soininvaaran mukaan liian suuri. Jos eduskunta ainoastaan hyväksyy sen, mitä hallitus on esittänyt, eduskunnan tehtävä lakeja säätävänä elimenä ei toteudu.

”On hassua, jos epädemokraattisesti päätetään isoista asioista ja demokraattisesti pienistä.”

Toinen ongelma löytyy politiikan omista pelisäännöistä, jotka Soininvaaran mukaan suosivat likaisia temppuja. Päätöksenteosta annetaan väärä kuva julkisuuteen. Pieniä koiruuksia tehdään koko ajan. Näistä pitäisi saada rangaistuksia, mutta ainakaan media ei osaa niitä enää antaa.

”Politiikan sisältöjen sijaan lehdistö on nykyään keskittynyt liikaa yksittäisten poliitikkojen alasrepimiseen.”

Soininvaara ei olisi oma itsensä, jos tässä olisi kaikki kritiikki. Soininvaara pitää hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kolmikantaa isona muutosjarruna. Hänen mukaansa työmarkkinajärjestöjen rooli edunvalvojina saattoi toimia teollistumisen ja vaurastumisen aikana, mutta ei enää kun kakku ei kasva.

Mutta oliko politiikka aiemmin älykkäämpää, poliittisempaa? Soininvaara myöntää, että kyseessä voi olla osin näköharha. Niin kuin 50-luvun iskelmistä ovat elossa enää vain ne parhaat, 70-luvun politiikastakin muistetaan vain tärkeimmät.

Jättäydyttään edellisen kerran pois eduskunnasta Soininvaara päätti ennen kunnallisvaaleja sanoa suoraan kaiken, mitä ajattelee, taktikoimatta tai miettimättä, miten mielipiteet vaikuttavat äänestäjiin. Hän sai eniten ääniä koko maassa.

”Se on osoitus siitä, että poliitikot pelkäävät syyllistävää ja lyhytnäköistä kritiikkiä ihan liikaa. Suurin osa ihmisistä ei ole lyhytnäköisiä, ahneita ja tyhmiä.” ■

Julkaistu: 31.1.2015