Edmonton Oilers pahoinpiteli Florida Panthersin psyykkisesti ja taktisesti NHL:n finaalisarjan neljännessä ottelussa
Aition Petteri Sihvonen kuvaa jäljittelemättömään tapaansa sen, miten ja missä asioissa Edmonton Oilers antoi karttukylvyn Florida Panthersille NHL:n finaalisarjan neljännessä pelissä.
Tekisin pelille ja Edmonton Oilersille vääryyttä, jos tulkitsisin pelkästään niin, Oilers löi NHL:n finaalisarjan neljännessä ottelussa Florida Panthersin maalein 8–1 vain siksi, että kotijoukkue Oilersin asenne ja saavutustarve olivat monta luokkaa sarjaa ottelun alla voitoin 3–0 johtanutta Panthersia parempi.
Toki Oilers oli Panthersia latautuneempi otteluun, mutta löydän muuta mielenkiintoista sanottavaa neljännestä ottelusta, sanottavaa, joka johtaa tavalla tai toiselle tien sarjan viidenteen otteluun Floridan Sunriseen.
On lähinnä katsottava 8–1 päättyneen ottelun ensimmäiseen erään, sillä toinen ja kolmas periodi olivat enää kosmetiikkaa.
Tähän mennessä Panthers on pelannut superottelut toisessa ja kolmannessa pelissä, niissä Oilersilla ei ollut sanan sijaa. Vaan niissäkin otteluissa Panthersin suoritus oli ainoastaan sanotaan 80 prosenttinen, koska enempää ei tarvinnut, sillä Oilers oli kiskonut kaukalossa vain 60 prosentin suoritusta.
Näki ilmiselvästi, mitä ja miten Edmonton Oilersin päävalmentaja Kris Knoblauch esikuntineen oli lähtenyt parantamaan joukkueensa pelaamista ja samalla etsimään Florida Panthersin pelaamisen heikkoja kohtia.
Fakta on, että sarjan kolmessa ensimmäisessä ottelussa Panthersin ei ollut tarvinnut kaivaa esiin kaikkia hyökkäämisen rytmittämisen saumojaan, ja sen päällä se oli saattanut prässätä surutta tämän tästä kahdella, jopa kolmella hyökkääjällä aiheuttaen suunnattomia vaikeuksia pelinavaamiseen Oilersin puolustajille kuten Evan Bouchardille, Cody Cecille, Brett Kulakille ja etenkin Darnell Nurselle.
Tuossa edellä on se pähkinä, jota Knoblauch apuvalmentajineen oli päässyt pureskelemaan. Ja mikä neuvoksi? Mikä Oilersin pelaamisessa muuttui neljänteen peliin?
Oilers oli itse prässäillyt surutta ja typerästi kolme ensimmäistä peliä, nyt se sellainen lopetettiin. Oilers siirtyi pelaamaan järkevää karvauspelaamisen kaksivaiheisuutta neljännen ottelun pelisuunnitelmanaan. Se prässäsi, kun oli sen paikka; se pelasi trapia, kun oli sen paikka. Trapeja kertyi ensimmäiseen erään jääkiekko-ottelulle ”normaali” määrä seitsemän kappaletta. Tuo oli iso muutos aiempaan! Panthers oli aiemmin tullut heittämällä ohi Oilersin hataran prässin.
Eikä siinä kaikki. Knoblauch esikuntineen oli valmistanut puolustajansa syöttämään puolipitkiä tai pitkiä syöttöjä ohi Panthersin vailla perusteita prässäävien kahden, jopa kolmen pelaajan ohi. Jopa rännikiskaisut oli tässä mielessä syöttöjä keskialueelle, jossa odotti yksi Oilersin hyökkääjä. Ja kun syöttö tai kiskaisu lähti, Oilersin kaksi muuta hyökkääjää lähti hakemaan sitä kiekkoa, joka irtoaisi omalta kärkkyvältä hyökkääjältä - jolle Panthersin puolustaja tai hyökkääjä liian usein hävisi kaksinkamppailun ja merkkauspelin.
Tuolla konstilla seurauksineen Oilers teki jopa kaksi maalia ensimmäisessä erässä!
”Toistaiseksi tässä on hieman paska maku suussa NHL:n finaalisarjan tason suhteen. Vaan sarjan viides peli kaiken muuttaa voi.”
Jos kolmessa sarjan ensimmäisessä ottelussa Oilersilta puuttui puolustusvalmius ja sijainniltaan puolustava pelaaja h3, nyt se asetelma keikahti päinvastoin. Läpi matsin, ja etenkin ensimmäisessä erässä, jolla siis ainoastaan oli taktisesti väliä, h3 puuttui vuorostaan Panthersilta.
Oli inhimillistä, että Panthers ei saanut ladattua itseensä sellaista psyykkistä voimaa, että se olisi edes tuon perusasia turvin kyennyt kilvoittelemaan ottelun voitosta. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun sarjan katkaiseminen selvästä asemasta käy psyykkisestä liian vaikeaksi.
Tuota Oilersin valmentajat ja pelaavat saattoivat toivoakin. Toive toteutui. Ja kun siihen kukkuraksi kuorman Oilers pelasi ensimmäistä kertaa taktisesti viisaasti, ei ihme, että voitto tuli ja vieläpä rökälelukemin.
Entä mahtoiko nyt tapahtua jotain peruuttamatonta vahinkoa Panthersin kannalta? Tuskin.
Nyt vain jatkopelien taso nousee. Tähän mennessä finaalisarja ei ole ollut huippujääkiekkoa maailman absoluuttiselta huipulta. Panthers saa ensimmäistä kertaa viidennessä pelissä tuta todella kovan Oilersin. Oilersin, joka ei enää annakaan taktista tasoitusta Panthersille, joka taas vuorostaan joutuu tai saa, miten vain, nostaa omaa tasoaan.
Ei Sergei Bobrovski ole neljännen matsin tiimoilta milläsikään, vaikka Oilers rökitti hänet vaihtoon maalinsuulta. Saatikka että kenttäpelaajat olisivat saaneet itsetunnolleen kolhun.
Toki nyt Oilers sai pientä valoa tunnelinsa päähän ja itseluottamusta. Connor McDavid ja Leon Draisaitl ottivat juonen päästä kiinni, se saattaa tietää harmeja jatkossa Panttereiden kannalta, mutta mikä vielä tärkeämpää, Öljymiesten paluuta voittojen tielle olivat johtamassa aluksi alakenttien pelaajat.
Odotan mielenkiinnolla, miten Panthersin valmennustiimi Paul Mauricen johdolla reagoi neljännen pelin antiin. Erehtyykö se vain toteamaan, että kohdalle sattui kuten tavallista vain yksi heikompi peli vai havaitseeko sen, minkä me nyt täällä Aitiossa lukijan kanssa tiedämme, että Oilersilla oli kosolti uutta juonta matkassa mukana, kun se joutui onnistuneesti kotiyleisönsä edessä selkä seinää vasten.
En pidä aivan mahdottomana, etteikö Edmonton Oilers kykenisi kaivamaan toista voittoaan ensimmäisen perään. Tosin se riippuu paljon siitä, miten Maurice toimii, paneeko hän pelaajansa pelaamaan koko kirjoa, mitä tulee hyökkäämisen ja puolustamisen rytmeihin.
Toistaiseksi tässä on hieman paska maku suussa NHL:n finaalisarjan tason suhteen. Vaan sarjan viides peli kaiken muuttaa voi.
