Edmonton Oilers oli kehno piraattihelvetinkone – oikea helvetinkone Florida Panthers pieksi Oilersin tylysti mutta varmasti

Yksi asia on, että Florida Panthersin helvetinkone on helvetinkone; toinen asia on, että Edmonton Oilers käsittämättömällä tavalla käytti omaa öljyään jo pelisuunnitelmassaan voidellakseen helvetinkoneen koville kierroksille.

On suomalaisen jääkiekkoilun ajattelun näkökulmasta vaikea ymmärtää sitä, että finaalisarjan ensimmäisen ottelun hyvän suorituksen jälkeen Oilers lähti toiseen matsiin pelaamaan ilman omaa peli-identiteettiään.

Toki oli odotettavissa, että Panthers muuttaa ja parantaa ensimmäisestä ottelusta omilla konsteillaan: pelaa aggressiivisemmin, taklaa enemmän, prässää liki koko ajan, pakottaa pelin laidoille, pelaa jatkopelit ja synnyttää hyökkäysalueen hyökkäyspelejä. Tuota vastaan Oilers lähti pelaamaan suorastaan käsittämätöntä pelisuunnitelmaa.

Olisi ollut mukava olla kärpäsenä katossa siinä Oilers-valmentajien palaverissa, jossa Kris Knoblauch, Paul Coffey ja kumppanit päätyivät ajatukseen pelisuunnitelmasta, jossa pannaan kova kovaa vastaan, aletaan riehua, isku iskusta parhaasta kaksi, viljellään taklauksia, pelataan pystysuunnan lätkää – ja tuo kaikki toteutui. Seurauksin, että Panthers oli omassa elementissään, Oilers vieraalla maalla. Panthersin toiseen jatkoerään venyneen ottelun voitto maalein 5–4 oli täysin ansaittu. Sarja on nyt tasan 1–1.

Joitakin painavia argumentteja siellä on täytynyt olla Oilersien valmentajien kopilla tuon hulluuden pelaamisen puolesta. No, tätä tällaista on nähty kymmenissä ja kymmenissä NHL:n pudotuspelisarjoissa, ettei kumpikaan joukkue kykene tai edes halua pelata koko sarjaa lävitse omaa pelitapaa.

Se on muuttunut NHL:ssä, että ennen vanhaan hulluutta pelattiin sarjan ensimmäinen matsi. ”Haettiin pelaajien välisiä asetelmia.” Nykyään joko toinen tai kolmas ottelu muljahtaa, ei aina, mutta usein.

Toki käsillä olevan sarjan suhteen jää spekuloitavaa senkin suhteen, että Panthers lähti puolustamaan ja trapilla kaatamaan Oilersia sarjan ensimmäiseen otteluun. Olkoonkin, että Oilers myös pakotti Panthersin puolustusasemiin. Siinä pelissä helvetinkone ei ollut helvetinkone.

Toisen ottelun ensimmäisessä erässä pelattiin vain kahdeksan minuuttia viidellä viittä vastaan. Hulluuden pelaamisella oli hintansa, jäähyaition ohi kävi taajaan.

Kakkoserä oli totaalisesti Panthersin. Ykkönen päälle, kakkonen likelle, myös kolmas suhteellisen lähelle – ja pakit molemmin puolin valmiudessa pintsaamaan siihen kiekkoon, jonka hyökkääjien prässikolmikko pakotti Oilersin pelaamaan laitoihin. Tuon jyrän alla Oilers joutui roikkumaan köysissä lähes kokonaan toisen erän.

Panthers on mitä taktisin joukkue. Se lähti kolmanteen erään suojelemaan hankkimaansa 4–3-johtoasemaa siirtymällä joko kevyempään kahden hyökkääjän prässiin tai siitä 2-3-trapiin. Tuo kova pokeri oli tuottaa tyylikkään helvetinkonemaisen voiton ottelusta, vaan Corry Perry tasoitti pelin 18 sekuntia ennen 60 minuutin täyttymistä Oilersin otettua maalivahtinsa pois.

Kuvaavaa oli, ettei Oilers saanut kiekkokontrollipelaamistaan ollenkaan laadukkaaksi kolmannessa erässä, vaikka Panthers sille tarjosi tilaa. Ensimmäisen erän hulluus ja toisen erän alakynteen joutuminen oli saanut Oilersin pelaamisen tolaltaan.

Jatkoerissä ei kumpikaan saanut pelatuksi muuta kuin siirtokiekkolätkää eli kiekkoa ulos omalta alueelta. Ensimmäisessä jatkoerässä pelattiin jonkinlainen pitkienkiekkojen ennätys.

Ensimmäisen erän hulluus varjosti neljä erää Edmonton Oilersia. Eikä toinen jatkoeräkään ollut hääviä Oilersilta. Kourallinen viivelähtöjä meni melkeinpä siirtokiekoiksi nekin.

Ennen finaalisarjaa ounastelin, että Oilersin ristipistolätkä on erittäin herkkää hommaa, jonka helvetinkone saattaa tuhota. No, ensimmäisessä ottelussa Oilers pelasi kohtuullista kiekkokontrollia, mutta ilman ristipistoja. Sarjan toisessa ottelussa ei ollut minkäänlaista tietoa edes ristipistojen yrityksistä. Fakta on, että toinen matsi ajoi Oilersin todella kauas siitä peli-identiteetistä, jolla se on tullut läpi pudotuspelisarjojen tällä kaudella.

Niin etäälle ei Knoblauch esikuntineen osannut siellä valmentajien kopilla pelisuunnitelmaa ajatella, ei oltu kaukaa viisaita, että jos lähdetään pelaamaan hulluutta ja hävitään kakkospeli jollakin muulla kuin omalla peli-identiteetillä, sarjan kolmannesta ja neljännestä pelistä Panthersin kotiluolassa voi tulla yhtä helvettiä.

On vaikea ajatella, miten Oilers vois saada kahden nyt nähdyn ensimmäisen pelin jälkeen kiekkokontrollin pelaamisen syrjästä kiinni Sunrisen tuplapeleissä. Ilman vahvaa kiekkokontrollia Oilersin eväät on syöty finaalisarjassa.

Panthersin helvetinkonetta ei voi muuta kuin kehua ja ihailla. Se oli ollut alakynnessä ensimmäisessä ottelussa eikä toista oikein ollut varaa hävitä putkeen. Helvetinkone tuli, näki ja voitti – tismalleen omalla peli-identiteetillään.

Varsinaisella peliajalla Panthers enimmäkseen dominoi. Toki Paul Mauricen joukkue sai suorastaan apuja vastustajan koutsilta Knoblauchilta. Mikäs siinä oli Panthersin pelata, kun Oilers yritti sekin leikkiä ja uhitella jonkinlaisena piraattihelvetinkoneena.

Maurice vei Knoblauchia tylysti 6–0.

Oilersin Kasperi Kapaselle ei sovi yhtään, jos aletaan pelata viidakkolätkää. Siihen hänen kykynsä eivät riitä. Kapanen oli tällä erää heikko. Hän sieltä oikealta laidaltaan lahjoitti yhden maalin Panthersille.

Eikä hulluttelulätkä puolin ja toisin sopinut oikein Aleksander Barkovillekaan. Barkov kaipaa strukturoidumpaa lätkää. Kolme raatia pakkaselle jäänyt plus-miinus-saldo kuvasteli Barkovin heikkoa peliä. Tosin Barkov kärsinee hieman siitä, että ketjukaveri Sam Reinhart pelaa loukkaantuneena.

Niko Mikkola luuti peruspelin helvetinkoneen takalinjoilla.

Panthersin paras osasto oli ja on ollut jo kauan vitja Eetu Luostarinen-Anton Lundell-Brad Marchand. Lundellin tarjoilut kahteen Marchandin läpiajomaaliin olivat luokkaa: briljantti.