Apu

Diabetes johti munuaissiirtoon ja näkökyvyn heikkenemiseen



Diabetes johti munuaissiirtoon ja näkökyvyn heikkenemiseen

Marika Kankaanpää ei ole lannistunut, vaikka diabetes johti munuaissiirtoon ja näkökyvyn menetykseen. – On tärkeää hyväksyä tosiasiat.
Teksti Virpi Peura
Kuvat Riina Peuhu

Ylöjärveläinen Marika Kankaanpää, 50, sairastui 16-vuotiaana diabetekseen. Tauti oli suvusta tuttu, eikä Marika antanut sen häiritä. Hän päätyi hoitotyöhön päiväkotiin, mutta diabetes eteni salaa.

Noin 14 vuotta sitten Marika huomasi yhtäkkiä autoillessaan, ettei oikein nähnyt. Tämä johti masennukseen, kun kotikunnasta ei löytynyt työtä näkövammaiselle.

– Tuntui, ettei kukaan tarvitse minua. Myös munuaisvaivat kiusasivat ja turvottivat jalkoja.

Parin vuoden kuluttua Marika tarvitsi dialyysihoitoa, mutta kotona vatsakalvon kautta tehty pussidialyysi ei onnistunut.

– Vaikka olin huolellinen, vatsakalvo tulehtui todennäköisesti kissankarvasta.

Marika siirtyi hemodialyysiin, jossa veri puhdistettiin kolmesti viikossa Taysissa. Matkoineen hoito kesti 5–6 tuntia, mutta samalla dialyysitutuista tuli pariksi vuodeksi mukava sosiaalinen piiri. Sitten puhelin pirahti aamulla.

– Herätin lopulta koko suvun ja kerroin, että lähden Helsinkiin munuaissiirtoon.

Munuaisiirto pelasti

Uusi munuainen toimi heti, ja ainoa haitta oli lihominen. Painoa kertyi nopeasti kymmenisen kiloa lisää kävelystä huolimatta.

– Ruoka maistui ihanalle, kun munuainen toimi, Marika kertoo.

Virtsaamisen hallinta piti opetella uudelleen. Virtsarakko nimittäin surkastuu, kun munuaiset eivät toimi.

– Vaikka virtsarakossa oli vain pari ruokalusikallista, se saattoi tulla housuun vessaan juostessa. Siirtopotilaiden ryhmässä tämä oli iloinen juttu – merkki siitä, että asiat ovat kunnossa.

Marika päätti laihtua ja hankki uudet juoksukengät. Kun jalka kipeytyi pitkistä päivittäisistä kävelyistä, lääkäri piti vaivaa mustelmana. Sairaalan jalkahoidossa havaittiin kuitenkin diabeteksen haittana syntynyt ukkovarpaan kuolio. Lopulta kaksi varvasta poistettiin.

– Tukipohjalliset korjaavat asennon ja tasapainon melko normaaliksi, mutta kävely ei ole enää kivaa.

Liikun mieluiten vedessä, vesijuoksen ja -jumppaan.

Marikalla on kaksi henkilökohtaista avustajaa, joista toinen auttaa etenkin paperitöissä ja toinen on kaveri vesijumppaan, teatteriin ja muihin menoihin.

Avioliitto Harrin kanssa on kestänyt jo 30 vuotta, ja parilla on aikuinen tytär. Harri on Marikan omaishoitaja, mutta käy muualla töissä. Pariskunta toimii Pirkanmaan Munuais- ja maksayhdistyksessä PirMussa. He myös matkustelevat usein muun muassa Virossa ja Latviassa.

Uusi munuainen ei rajoita elämää, kunhan Marika ottaa hyljintälääkkeensä vartin tarkkuudella.

– Myös verensokeri pysyy tasapainossa, kun pistän ilta-insuliinin aina samaan aikaan.

Hyljintälääke lisäsi karvankasvua, mutta kosmetologikäynnit auttavat. Nyt Marika kokeilee diabeteslääke liraglutidia, joka on Yhdysvalloissa hyväksytty myös laihdutuslääkkeeksi. Muutama kilo on jo hävinnyt. Lisäksi verenpainelääke hoitaa munuaista ja beetasalpaaja rauhoittaa sydäntä.

Näkökyky heikkeni

Marika näkee oikealla silmällään enää 15-prosenttisesti. Sokeaa vasenta silmää peittävää kuoriproteesia koristaa jalkoineen maalattu hämähäkki, jonka mustuaiskehosta loistaa pieni punainen läntti.

– Miksi sokean silmän pitäisi näyttää sokealta? Vaikka näön menetys on kamalaa, silmän kanssa voi sen jälkeen myös leikkiä.

Pari vuotta Marikaa on auttanut myös uusi lellikki, opaskoira Lumo. Aiempi masennus on takanapäin. Marika pitää tärkeänä, että sairastamisen kanssa pääsee sinuiksi ja hyväksyy ne tosiasiat, joille ei voi mitään.

– Silloin pystyy rakentamaan uuden elämän siihen ympärille. Näkee, että elämä on ykkösasia, eivät sairaudet.

Marika kannustaa sairastuneita hakemaan kaltaistaan vertaistukijaa, joka kuuntelee ja ymmärtää kipeitä tunteita.

– Aikaa se vaatii, mutta tuki auttaa palaamaan harrastuksiin tai keksimään jotain uutta. Rahahuolissa vertaistoimija neuvoo, mistä voi saada tukea.

PirMun lisäksi Marika auttaa vertaistoimijana Tampereen seudun näkövammaisten yhdistyksessä. Hän on myös kokemuskouluttaja, joka antaa tietoa sairauksistaan sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille.

Marika harrastaa myös kutomista. Nyt tekeillä on kaksi puseroa ja yhdet sukat.

– Harrin talvilomalla mennään taas Pärnuun ja Tallinnasta ehkä ostetaan lankoja. Ne ovat siellä puolet halvempia kuin Suomessa, Marika vinkkaa.

Julkaistu: 18.4.2018