Olen kuluneen talven aikana päässyt pari kertaa livahtamaan mieheni varjossa vallan kulisseihin: tammikuussa Sveitsin Davosissa järjestettyyn Maailman talousfoorumiin (WEF) ja toissa viikonloppuna pääministeri Jyrki Kataisen koolle kutsumaan kansainväliseen talousseminaariin Saariselällä.
Näillä kahdella tapahtumalla on vain nimeksi yhteisiä piirteitä, mutta se on hyvä alku. Molemmat järjestetään upeissa talvimaisemissa, ja molempiin on lähes mahdoton saada kutsua.
Jälkimmäisen vuoksi vasta toista kertaa järjestetty pienimuotoinen Saariselän tapahtuma kasvoi mediassa kokoaan suuremmaksi. Tulevaisuudessa Suomen Lapissa voitaisiin hyvien olosuhteiden puolesta järjestää entistä mittavampia kansainvälisiä seminaareja. Nytkin nähtiin, että talviset Lappi-maisemat jättävät ulkomaisiin vieraisiin unohtumattoman jäljen.
Vaikka itse olin molemmissa tapahtumissa pelkästään yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneena perässähiihtäjänä, katselin tapahtumien kulkua kansallisesta hyötynäkökulmasta. Davosissa suomalaiset tuntuvat hukkaavat hyvän verkostoitumismahdollisuuden, ja vastaavasti Saariselän tapahtumalla on kasvavaa potentiaalia.
Davosin talousfoorumi on 42 vuodessa kasvanut huikeisiin mittoihin. Tänä vuonna foorumilla oli ennätykselliset 2 600 osallistujaa. Paikalla oli kansainvälisten suuryritysten pääjohtajia, pankkiireita, kansalaisjärjestöjen edustajia, nuoria yrittäjiä ja akateemisen maailman huippuja. Lisäksi paikalla oli lähes 40 pääministeriä ja valtion päämiestä sekä koko maailman kattava mediaseuranta.
Talousfoorumista media nostaa uutisotsikoihin mieluiten poliitikkojen lausunnot, mutta oikea bisnes tehdään muualla: kongressikeskuksen käytävillä, nurkkahuoneissa, päivällisillä ja kymmenissä oheistapahtumissa. Davos tuntuu paikalta, jossa myös suomalaisten poliittisten päättäjien ja yritysjohtajien sekä ehdottomasti myös median pitäisi olla mukana keskusteluissa, imemässä vaikutteita ja näkemyksiä maailman tilasta ja tulevaisuudesta.
Mutta mikä olikaan Suomen edustus Davosissa? Paikalla olivat pääministeri Jyrki Katainen avustajineen sekä Suomen Sveitsin-suurlähettiläs Alpo Rusi. Hyvä niin, mutta paikalla ei ollut yhtään suomalaista yritysjohtajaa eikä ainuttakaan median edustajaa.
Poisjäännin syyksi on helppo nostaa WEF:n suuret osallistumismaksut, mutta nekin olisivat jättiosinkoja nostaville suomalaisille yritysjohtajille pieni kirpaisu siitä annista ja yhteistyöverkostoista, joita he voisivat tapahtumasta ammentaa. Davos ei ole paikka, jossa tehdään päätöksiä, mutta se on paikka, jossa keskusteluiden kautta vaikutetaan niiden ihmisten mielipiteisiin ja maailmankuvaan, jotka päätöksiä tekevät.
Elinkeinoelämän keskusliitto EVA on järjestänyt vuodesta 2003 lähtien Helsingissä oman kansainvälisen talousfooruminsa. Joka toinen kesä järjestettävä European Business Leaders’ Convention, EBLC, on hyvä esimerkki siitä, kuinka mielenkiintoisella asiaohjelmalla ja yöttömän yön eksotiikalla saadaan korkean tason kansainväliset yritysjohtajat, poliitikot ja pankkiirit houkuteltua maahamme kerta toisensa jälkeen.
Samanlainen tilaisuus voitaisiin järjestää vuorovuosina talviaikaan Suomen Lapissa, jossa majoitusolot, ympäröivä luonto ja villistä luonnosta peräisin olevat puhtaat elintarvikkeet loisivat unohtumattomat puitteet maailmantalouden pohdiskeluille. Samalla täytettäisiin lappilaisten yrittäjien hiihtolomien ja pääsiäisen väliin jäävä suvantovaihe.
