Darude: ”Inhosin teininä urpoja koviksia – ja inhoan edelleen”
Darude ei käsitä tyyppejä, jotka luulevat olevansa hurjia ja hallitsevansa väkivallalla tai uhittelulla. Tässä haastattelussa hän kertoo paljon muuta intiimiä itsestään.
Teini-iässä inhosin erityisesti urpoja koviksia, ja inhoan edelleen, tai oikeastaan nauran heille. Maailmassa on tyyppejä, jotka luulevat olevansa hurjia ja hallitsevansa väkivallalla tai uhittelulla. En ollut jatkuvan kiusaamisen kohteena, mutta olen ollut kerran jos toisenkin kärhämässä urpon koviksen kanssa.
Lapsuuteni sitkein haave oli, että isäni ja äitini olisivat yhtä cooleja kuin muiden. Vasta paljon myöhemmin tajusin, että parhaansa he tekivät eivätkä paskempia olleetkaan.
Minuun jäi pysyvät jäljet, kun ystäväni Kim kuoli kolmikymppisenä, vaikka hänellä oli terveelliset elämäntavat. Olimme hyvin läheisiä, pelasimme yhdessä muun muassa salibandya. Elämän raakuus tuli tämän tapahtuman vuoksi nopeasti vastaan ja tein sen jälkeen itsekin elämääni isoja muutoksia.
Viimeksi nauroin makeasti, kun katsoimme vaimoni kanssa Old Dads -elokuvaa. Olen koomikko Bill Burrin fani, hän käsittelee hauskasti esimerkiksi vihanhallintaa. Olen mielestäni lapsille kiltti ja hyvä iskä, mutta se ei tarkoita, että kaikki ajatukset olisivat aina ruusuisia. Toivon joskus, että voisin itsekin sanoa suoraan, mitä mielessäni liikkuu.
Viimeksi kiljuin riemusta, kun uskalsin ja onnistuin droppaamaan verttiramppiin eli pudottautumaan alas yli kolme metriä korkeaan skeittiramppiin ekaa kertaa muutama kuukausi sitten. Vaati aikamoista tsemppaamista, että uskalsin tulla alas.
Viimeksi rakastuin taas tänään uudestaan vaimooni. Olemme olleet 15 vuotta naimisissa ja aloimme styylata jo sitä ennen. Salaisuus on löytää tyyppi joka matchaa, vaikka se ei olekaan helppoa ja vaatii onneakin. Vaimoni myös tiesi mihin lähtee mukaan eikä ole koskaan yrittänyt muuttaa minua.
En enää rakasta kahvia, koska se satuttaa vatsaani. Aloin juoda kahvia vasta yli nelikymppisenä, mutta nykyään minulle tulee ylävatsaan kipua jos juon vähänkin enemmän. Se harmittaa, koska aloin juuri tykästyä kahviin. Nykyään voin juoda puoli kuppia seuraksi, mieluiten mustana hunajan kanssa.
Pelkään kuollakseni, että lapsilleni käy jotain. He ovat 6- ja 14-vuotiaita, ja huoli helpottaa vähitellen, kun he vanhenevat. Toki tilanteeseen vaikuttavat sotauutiset ja lasten kärsimys, joka tulee päin naamaa. Ei vaadi paljon, että osaa kuvitella jotain omalle kohdalle.
Liikutun yleensä kyyneliin, kun esimerkiksi ystävän iso unelma toteutuu, lapset soittavat musiikkia, kollega kehaisee tekelettäni pyytämättä, soitan keikkaa ja jengi menee banaaniksi. Vetistelin ilosta, kun kuulin Oskari Ruohosen laulut Breathe-biisin demossa studiossa ekan kerran. Se on nyt osa uutta Together-albumiani.
Sen päivän haluan nähdä, jolloin lätkäjoukkueeni HC Comets voittaa mestaruuden. Pelaan Länsirannikon harrastesarjassa. Höntsäilemme pari kertaa viikossa vanhojen äijien kesken, mutta valitettavasti en ole juuri ehtinyt jäille viimeisen vuoden aikana kiertämisen vuoksi.
Minun olisi pitänyt syntyä juuri sellaisena kuin synnyin, paitsi isommilla hauiksilla.
Ennen oli paremmin ainakin aurinkolasimuoti, eiku…
