Kulttuuri
Apu

The Dark Knight Rises – Lepakkomies hukkuu hattaraan

The Dark Knight Rises – Lepakkomies hukkuu hattaraan

Pahiten kaihertamaan jäi kuitenkin se, että upea, synkkä ja rohkeasti erilainen elokuvasarja sai sen kaikista pumpulisimman ja kliseisimmän lopun. (Elokuva-arvostelu sisältää juonipaljastuksia.)
Teksti Malla Murtomäki
Mainos

Christopher Nolen ohjaamat Batmanit ovat olleet vakuuttavia. Trilogiassa naamion taakse piiloutuva sankari esitetään inhimillisenä ja synkkänä hahmona, joka painiskelee jatkuvan identiteettikriisin kanssa. Kolmas ja oletettavasti viimeinen Nolen Batman vakuuttaa visuaalisesti, mutta jättää juonellisesti aklömakean jälkimaun.

The Dark Knight Rises jatkaa siitä, mihin kakkososa jäi. Batman on Gothamin hyljeksityin hahmo otettuaan syyt niskoilleen kaupungin rakastetun yleisen syyttäjän kuolemasta. Bruce Wayne on masentunut alter egonsa huonosta maineesta ja on siksi linnoittautunut vuosiksi kartanoonsa mököttämään. Jopa Waynen uskollinen hovimestari Alfred alkaa olla huolissaan isäntänsä kunnosta. Gothamissa vallitsee näennäinen rauha, mutta kaupungin viemäreissä valmistellaan vallankumousta. Batmania tarvitaan jälleen pelastamaan rakas Gothaminsa.

Kakkososassa vakuuttavaa jälkeä Jokerina tehnyt Heath Ledger jätti seuraavan elokuvan roistolle järkyttävät suorituspaineet. Elokuvan pahiksen Balen roolissa nähdään Tom Hardy. Ledgerin Jokerille Hardy ei aivan pärjää, mutta Balen olemus ja julma ääni nostavat tehokkaasti karvat pystyyn. Kolmososa on siitä erikoinen, että siinä Bale saa rökittää Batmanin henkihieveriin. Suuri ja voittamaton Lepakkomies anelee lopulta Balelta kuolemaa. Tilanne vaikuttaa välillä niin synkältä, että katsoja alkaa jo odottaa lohdutonta loppua.

Mutta ei. Jos elokuvasarja olisi eurooppalaista tuotantoa, Batman olisi luultavasti saanut kunniakkaan sankarilopun kuollessaan. Legenda olisi jäänyt elämään ihmisten mieliin. Koska kysymyksessä on kuitenkin puhtaasti yhdysvaltalainen teos, päähenkilön täytyy selvitä hengissä. Muutoin keskiverto jenkkikatsoja vetää popcornit nenään ja poistuu teatterista vihaisena. Niin, ja jatko-osille pitää toki myös jättää avoimet optiot. Ilmeisesti Batman palaa aina uudestaan niin kauan, kun leffayleisö on valmis pulittamaan siitä.

En tiedä, mikä loppuratkaisussa ärsyttää eniten. Ehkä se, että Batman selviää ihmeenkaupalla ydinräjähdyksestä, eikä selviytymistä sen kummemmin näytetä tai selitetä. Tai ehkä se, että Lepakkomies rakastuu ennalta-arvattavasti Kissanaiseen tai että Batman tapaa elokuvassa tunnetun oppipoikansa Robinin. Jatko-osan nimen voi jo melkein aavistaa. Pahiten kaihertamaan jäi kuitenkin se, että upea, synkkä ja rohkeasti erilainen elokuvasarja sai sen kaikista pumpulisimman ja kliseisimmän lopun. Odotin enemmän.

Siirappisuudesta huolimatta The Dark Knight Rises on näkemisen arvoinen elokuva. Visuaalisesti se on yhtä synkkää ilotulitusta, ja näyttelijätkin suoriutuvat osissaan kohtalaisesti. Aina on mukava tuijotella kissanaisena venyttelevää Anne Hathawayta ja Batmanina pullistelevaa Christian Balea tiukoissa nahka-asuissa. Viimeinen Batman on kuin lahjapaketti komean tummissa kääreissä. Harmi, että kääreiden sisältä paljastuu vain vaaleanpunaista hattaraa.

The Dark Knight Rises ensi-illassa 20.7.

Julkaistu: 21.7.2012