Apu

D-tuotanto täyttää 50 vuotta: tähtipölyä Kirkasta Erikaan

D-tuotanto täyttää 50 vuotta: tähtipölyä Kirkasta Erikaan

Massiiviset lavashow’t maahan tuonut Danny on yhä vauhdissa. Tuorein sulka artistin hatussa on kesän tangokuningatar Erika Vikman.
Teksti Jorma Lehtola
Kuvat Dannyn arkisto, Timo Pyykkö, A-lehtien kuva-arkisto, Kirsi Tuura
Mainos

Ken tästä ovesta käy, saa ajantajunsa heittää. Ulkoisesti karussa varastossa Raumalla on suurelle yleisölle tuntematon aarrearkisto, 50 vuotta suomalaisen viihteen historiaa.

Julisteita, valotauluja, kaikulaitteita, käärmekoppi, tv-kalustoa, valonheittimiä, laservälineistöä, nyrkkeilykehä, rekkikaupalla esiintymisasuja. Seinähyllyt täynnä mappeja, joissa on Danny Show -suunnitelmia ja hahmotelmia vuodesta 1966 alkaen.

Danny Show -saattueet olivat tuttu näky Suomen teillä 1960-luvulla.

Osakiitos kokoelmista kuuluu verottajalle: se ilmoitti aikoinaan, että asuja ja erikoisempaa rekvisiittaa ei hyväksytä verotuksessa, jos ei pysty todistamaan, että ne ovat olemassa. Siitä lähtien niitä on kertynyt.

Kotona Kirkkonummella Dannylla on lisäksi muun muassa 2 700 numeroitua videotallennetta ja 240 leikekirjaa D-tuotannon seikkailuista.

Mietitäänpä tovi, mihin se kaikki liittyy.

Superdanny liekeissä.

1960-luvun Suomi on kahden mustavalkoisen tv-kanavan maa, jonne ulkomaan vaikutteet vasta tekevät tuloaan. Lauantain toivotuista levyistä vain pari viimeistä on poppia, ja Suosikki-lehti kertoo, mitä Beatles tekee Englannissa.

Tähän maalaiskoivulta tuoksuvaan maisemaan ilmestyy kesällä 1966 bussi, jonka kyljessä lukee muutoksen nimi: Timantinkova Danny Show. Nuoriso saa kaipaamaansa sähköä ja sutinaa.

Danny oli jo vuonna 1964 levyttänyt East Virginian Islandersin solistina. Armeijan jälkeen Scandian Harri Orvomaa ohjaa Dannyn myyttisen Tauno "Tappi" Suojasen puheille, "se on hyvä ohjelmatoimisto, keskustele millaista haluat".

Dannyn kierrettyä maata talven Kari Kuuvan bändin kanssa ja freelancerina idea on valmis: "Ohjelma, joka pyrkii viemään yleisön musiikin mielenkiintoiseen maailmaan teatterinomaisin keinoin."

– Isoäitini isä Hans Aufrichtig oli Kansallisoopperan kapellimestari, ja olin kotoa saanut lapsena myönteisen asenteen teatteritaidetta kohtaan, koska äitini Magda oli Porin teatterissa pari vuotta.

Danny on päättänyt, että pönötyslaulun aika Suomessa on ohi.

– Tykkäsin, että sen hetken nuorisomuoti, beatlesit ja elvikset, oli estraditapahtumia ja paljon villimpiä kuin perinteinen tanssimusiikki. Halusin värittää esitystä tanssijoilla, lavasteilla, puvuilla ja valaistuksella.

Kesällä 1966 Danny Show siis jyrisee maan halki mukanaan Anki, Eero Raittinen & The Boys, Jyrki Hämäläinen, Tapio Tammilehto, teknikoita, rekvisiittaa.

Suomalainen estradiperinne muuttuu peruuttamattomasti.

D-tuotanto syntyy syyskuussa 1966 proosallisesta syystä: liian vähän liksaa.

– Sanoin Suojaselle: "Mulla on neljä laulua top kympissä. Tiedän, että Eino Grön ja Juha Vainio saavat 700 markkaa ja sä maksat mulle vain 130. Koska minulla on näin paljon hittejä, haluaisin palkankorotuksen." Tappi sanoi, että "joo, kuule Dani-Dani, kyllä mä mielellään maksaisin, mutta sä oot liian nuori". Silloin mä päätin, että ok. Perustin D-tuotannon.

Seuraavina kesinä kiertueita tähdittävät Katri Helena, Kirka, Päivi Paunu, Muska, Ami Aspelund

Kari Åkerberg oli kuullut Kirkaa ruotsalaisella kauppakorkeakoululla ja tykkäsi sen negroidista soundista. Kirka tuli toimistoon ja siirsimme hänelle laulun Hetki lyö, jota Jaakko Salo oli ajatellut minulle. Puolen vuoden päästä tuli Leijat. Siitä se alkoi.

Koska kommandiittiyhtiön konkurssi tietäisi myös henkilökohtaista konkurssia, Danny pitää ohjat tiukalla. Hän järjestää artistiensa sosiaaliturvat, verot ja vakuutukset. Maine houkuttelee yhtiöön lisää väkeä – tämäkin on 1960-luvulla aivan uutta.

Pian D-tuotanto on Suomen suurin ohjelmatoimisto, parhaimmillaan 360 työntekijää. Suunnitelmallisuutta Danny käy opiskelemassa Ruotsissa.

– Suomessa tehtiin tikkataulumyyntiä: keikka tänne, toinen tonne, etäisyyksillä ei väliä. Se oli artisteille tuskaa. Aloin ketjuttaa keikkoja ja suunnitella reitit järkevästi.

Kesäshow’t suurenevat, ja iso koneisto tuottaa otsikoita: "Danny Show pimensi Orimattilan."

– Koko kylä meni pimeäksi, kun pantiin koneet käyntiin. Kävijämäärämme oli keskimäärin 2 200, olipa arki tai sunnuntai. Oli kuudentuhannenkin yleisöjä, neljä kuukautta, sata keikkaa, aikamoista vauhtia.

Danny rakennuttaa linja-autonsa perään oman generaattorin, jolla saattaa päräyttää show’n käyntiin vaikka Yyterin hiekoilla.

Tekniikka yllättää ikävästikin. Rock Side Storyn vieraillessa Vehmassalmella 1968 efekti karkaa käsistä. Tulikaari ohjataan vahingossa kilon magnesiumpakettiin ja tapahtuu räjähdys. Katsojia loukkaantuu, D-tuotanto tuomitaan korvauksiin.

1960-luku on myös Pariisin mellakoiden, Vanhan valtauksen ja vasemmistoaatteen aikaa: ihminen ei ole mitään, ellei ota yhteiskunnallisesti kantaa asioihin.

– Kymmenen minuutin paketeissa show’n sisällä oltiin sitten valveutuneita kansalaisia ja otettiin kantaa muun muassa väkivaltaa, huumeita ja saastumista vastaan. Se oli ajan henki. Selvitäkseen piti selvitä myös poliittisen kentän painostuksista, koska suuri osa huvipaikoista kuului poliittisille yhdistyksille.

1970-luvulla suuret ikäluokat vetäytyvät tanssipaikoilta, lavat alkavat kuihtua. Yleisö siirtyy ravintoloihin.

Tulevat Suomi-rock, disko ja punk – kapina ja krumeluuri. Suomi alkaa katsella ulos maailmaan, "Abbaa tuli ovista ja ikkunoista".

– Jos 1960-luku oli rock and rollin perustavaa laatua oleva vuosikymmen, 1970-luku oli kyllä glamouria ja glitteriä, Danny luonnehtii.

– Tanssipaikkoja oli ollut 3 000. Maaseutu lähti menemään alaspäin. Aloin tehdä pienempiä paketteja.

Ajan henkeen kuuluu sponsorikiertueita – Coca-Colaa ja Veikkausta – sekä artistien markkinointia.

– Teimme Suomen ensimmäiset viihdemessut 1974. Vietiin taiteilijoita viidelle paikkakunnalle ja kutsuttiin asiakkaat. Kauppaa syntyi paljon.

Kun Apu kesällä 1977 alkaa etsiä uusia missikandidaatteja, töihin otetaan Danny Show, koska sillä on suurimmat yleisömäärät. 50 keikan kiertue-emännäksi lähtee tuore Miss Suomi Armi Aavikko.

– Armi sanoi, ettei osaa juontaa, mutta hän osaa soittaa trumpettia, vähän kitaraa ja laulaa. Kapellimestarini Veikko Samuli kuunteli, että likka laulaa puhtaasti. Pyysin Juha Vainiota vaihtamaan Tahdon olla sulle hellä -sanat duettotekstiksi. Se tuli levyn b-puolelle.

– Menestys yllätti minut täysin. Sanon suoraan, että Armin kautta se suosio nousi. Hän oli kerta kaikkiaan ihana mimmi, niin luonnollinen, kaunis ja sydämellinen, varsinainen kansan prinsessa.

1970-luku tuo myös Step Up -tanssijat, kaikulaitteet ja langattomat mikrofonit. Kolmantena artistina maailmassa Danny käyttää myös laseria esityksessään.

– Laser oli uusi efekti maailmassa. Meillä oli 300 000 markan peli lainassa, ja oikea paloauto piti aina olla paikalla. Koitettiin seurata kaikkea uutta.

1980-luku on narsistisen juppiuden ja voimailun aikaa, "Rambo-kulttuuria ja nyrkkeilyä". Suomalainen kulutusjuhla saavuttaa huippunsa.

– Kun olin nuori ja elimme Beatles-hysterian aikaa, yleisön huomio oli suunnattu kohti esiintyjää, mutta 1980-luvulla tätä ulospäin suuntautuvaa ihailevaa asennetta ei enää ollut. Oli vaan fitness & fighting, eli minä itse ja minun kuntoni. Ihmisten ihailu siirtyi 1970-luvun glamourin jälkeen ihmiseen itseensä.

Isän kuolemaa 1979 seuraa pian useamman vuoden hiljaiselo Danny-rintamalla.

– Lunastin huvilan Raumalla ja muutin sinne. Tuli perhekeskeinen aika. 1980–92 en kirjoittanut mitään produktioita. Olin luopunut show-ajatuksesta ja tein normaaleja keikkoja Armin ja bändin kanssa.

Finntastic Hellät paikat. Seija Paakkola (vas.), Pepe Willberg, Danny ja Armi Abba-huumassa.

1990-luku on laman, mutta myös individuaalisen toiminnan aikaa. Ihmiset segmentoituvat yhä enemmän itseensä ja harrastuksiinsa.

Danny ja Armi tuottavat ja tekevät ruotsinlaivoille kaksi 50 esiintymisen spektaakkelia vuodessa.

– Piti pärjätä ruotsalaisille ja englantilaisille, kuten erinomaiselle After Dark -ryhmälle, joilla oli paljon enemmän rahaa tuotantoon. Se oli kirjoittajana ja esittäjänä kehittävää aikaa, koska jouduin kilpailemaan ulkomaisten ryhmien kanssa, Danny sanoo.

Dannyn ja Armin 17-vuotinen tarina tulee päätökseen. Hellyyden ajasta jää haikeaa tuhkaa.

– Jo toisena vuonna meille oli ruvennut kasvamaan ihmissuhde. Vuonna 1992 päätettiin molemmat, että mennään eri teille, mutta tehtiin keikkoja vielä kolme vuotta. Legendat elävät ikuisesti -show’n jälkeen Armi ilmoitti, että nyt hän ei jaksa enää, hän pitää kesällä taukoa, ja jäi pois.

– Joulukuussa 2001 Armi sanoi, että haluaa tulla laulamaan 60-vuotisbileisiini Hartwall-areenalle seuraavana syksynä. Sanoin, että sopii mulle. Hän kuitenkin menehtyi kaksi viikkoa sen ajatuksen jälkeen.

Valoa ja energiaa -show

Kesällä 1996 Danny Show palaa rokahtavampaan ohjelmistoon.

Valoa ja energiaa teki Suomen ennätyksen, yli 400 000 katsojaa, siten, että käytiin kaikki segmentit läpi: laivassa kolme kuukautta, hiihtokeskuksissa, tanssilavoilla, ravintoloissa ja konserttisaleissa.

Danny käy keikalla Kiinassa ja Turkissa. Hänen jälkensä alkaa näkyä jopa Seinäjoen tangomarkkinoilla, kun Susanna Heikki nousee tangoprinsessaksi 1997.

Erika Vikman on neljäs tangokuningatar, jonka uran suunnittelussa mulla on ollut sormet pelissä ja joille olen siirtänyt tietoa, näkemystä ja taitoa. Mira Sunnari (2001), Johanna Pakonen (2002) ja Susanna Heikki (2015) voittivat jo sitä ennen.

Viides vuosikymmen estradilla lähtee käyntiin.

2000-luku on uusi maailma. Superidolien käyttöikä on lyhentynyt, hetkellisyys on muotia. Painopiste on selkeästi muuttunut.

– Meidän aikanamme oli Beatles, Rolling Stones ja Elvis, idoleita, joiden elämää seurasimme. Nyt ihmiset seuraavat omaa elämäänsä ja viestintäänsä omissa elinpiireissään. Nykyiset rap-jututkin perustuvat siihen, että "minä bailaan ja minäkin osaan", kun mennään sinne yleisön joukkoon, Danny tietää.

– 1960-luvulla populaarimusiikista tuli oman nuorisomme identiteetin kulmakivi. Nyt levy-yhtiöissä tehdään koemarkkinointia ja levyjä suoraan esimerkiksi 13–17-vuotiaille, tarkoille kohderyhmille.

Sosiaalinen media ei ole Dannya suuresti sytyttänyt.

– Joka sukupolvi on rakentanut omia pyhättöjään, ja tämän päivän maailma näyttää olevan nyt tällainen. Ihmiset twiittaavat, mesettävät tai ovat Facebookissa. Seuraan näitä vähän, mutta en ole itse aktiivinen.

Vuonna 2002 Dannysta tulee musiikkineuvos ja viime vuonna – 24 vuoden puheenjohtajuuden jälkeen – artistien etujärjestö Solo ry:n kunniapuheenjohtaja.

Ensi vuonna Danny täyttää 75 vuotta. Vasemmalla Tapani Kansa ja oikealla Frederik.

Jos luulitte, että Dannyn, 74, vauhti on hiipumassa, niin hengästykää.

Juuri ilmestyi uusi Danny-levy. Syksyllä tulee Sakari Saksan dokumentti elokuvateattereihin ja Markku Veijalaisen kirja kymmenen Danny-laulun taustoista.

Heinäkuussa Dannyn laulu Päivät nää soi radiossa tanssilistan ykkösenä ja suojatti Erika Vikman voitti tangokruunun Seinäjoella.

Finnhittien kuninkaat Danny, Tapani Kansa ja Frederik kiersivät kesällä kotimaan festivaaleja. Syksyllä troikka – Fuengirolan keikalta palattuaan – siirtyy konserttisaleihin ja keväällä hiihtokeskuksiin.

Ensi vuonna, kun Suomi täyttää 100 vuotta ja Danny 75, edessä ovat jättihallit marras-joulukuussa.

Mennyt aika on tallella arvokkaana kokoelmana Raumalla, mutta sen tulevaisuus on avaamaton lehti.

– Pannaanko ne roskiin vai käytetäänkö jotenkin tulevien sukupolvien hyväksi, kuten Abba on tehnyt Ruotsissa? Onhan tämä historiaa, Danny sanoo.

Teksti Jorma Lehtola, kuvat Kirsi Tuura, Timo Pyykkö, Dannyn arkisto, a-lehtien arkisto

Julkaistu: 21.10.2016