Connor McDavid vältti norsukiekon: se mahdollisesti ratkaisi voiton Edmonton Oilersille Florida Panthersista – "Puolenkymmentä varsin vaatimatonta pelaajaa"
NHL:n finaalisarja Panthers-Oilers tasoittui melkopuoleisten vaiheiden jälkeen. Aition jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen erittelee pelin kulkua ja koko sarjaa.
Edmonton Oilers löi Florida Panhtersin NHL:n finaalisarjan neljännessä ottelussa jatkoerässä maalein 5–4. Oilers tasoitti sarjan voitot lukemiin 2–2. Seuraava peli pelataan Edmontonissa sunnuntain vastaisensa yönä Suomen aikaa.
On tehtävä perättäisin sanoin aluksi selväksi, ettei sen enempää Panthers kuin Oilers kyennyt pelaamaan eheää, kokonaisvaltaista peliä. Tosin molemmilla oli hetkensä ottelussa. Se, mikä joukkueilla oli vaikeaa, oli lähinnä itseaiheutettua joko tämän viimeisen pelin sisällä tai johtuen sarjan aiemmista kuluista.
Erittelen seuraavassa finaalisarjan neljännen matsin eri ulottuvuuksia ja suhteutan niitä sarjan aiempiin koitoksiin.
”Yhtä kaikki, jos Panthers saa helvetinkoneen prässinsä täysimääräisesti käyntiin sarjan viidennessä ja kuudennessa ottelussa, ei pokaali vaihda kaupunkia sitten viime sesongin.”
Joukkueiden lähestymistapa otteluun kera yllätyslopun
Finaalisarjan ensimmäinen peli oli ollut tähän asti oikeastaan ainoa seesteinen peli puolin ja toisin. Sen jälkeen pelaamiseen oli kuulunut kaikkinaisia vihollisuuksien vaihtamisia, jotka olivat sataneet enemmän Panthersin laariin. Alleviivaan, että ne pelit, joissa on viljelty tarpeettomia raakuuksia, on voittanut hallitseva mestari Panthers.
Nyt finaalisarjan neljänteen matsiin kumpikin joukkue lähti pelaamaan rettelöinnin ja ylimääräisten atleettitaklausten sijaan suhteellisen järkevästi. Sekä Panthers että Oilers pyrkivät tuomaan pöytään oman parhaansa – mutta vain toinen onnistui pelin ensimmäisessä erässä siinä.
Ensin peliä vei Panthers, sitten Oilers, ja lopuksi pelattiin hieman lottoa, jonka suuremman kertoimen Oilers vei yhdellä vastahyökkäyksellään yllättäen nimiinsä muutamin melkeinpä näkymättömin esivalmisteluin.
”Vaikka helvetinkone oli hetki aiemmin jauhanut ja hallinnut, nuo muutamat osin sattumanvaraiset kulut – tapahtuu eri asioita, kun kiekon sattuu saamaan McDavid tai Luostarinen – puuttuivat pelin draamaan, ja peli oli ohi ynnä sarja tasan 2–2.”
Jäähykontrolli
On varmaa, että Oilersin pyrkimys lähteä vihdoin keskittymään rähinöinnin sijaan pelaamiseen, tähtäsi myös siihen, että turhat jäähyt jäisivät jopa Evander Kanelta, Darnell Nurselta ja kumppaneilta ottamatta – jotka he kuitenkin ottivat. Matthew Tkachuk kihautti kaksi ylivoimamaalia ensimmäisessä erässä Oilersin turhista jäähyistä. Kuinkas muutenkaan.
On yksi asia valmentajien puolelta säätää ja pyytää pelaamista nuhteettomaksi, toinen asia on pelaajien vajaa kyky toteuttaa sitä sen jälkeen, kun koko sarjassa on aiemmin lyöty peliä ranttaliksi jäähyboxin kautta.
Panthersilla ei ole ollut jäähyjen kanssa ongelmaa sarjassa eikä ollut neljännessäkään ottelussa. Panthers on tavallaan peesaillut jäähytasapainossa, kun Oilers on kukkoillut itseään aina ensin vankilaan.
Sen haluan sanoa – NHL-kuvasta hetkeksi liveten –, että kyllä suomalaiset erotuomarit ovat nykyään loistavia. Ei meillä ole enää vuosiin nähty sellaista hyvitysjäähyjen potpuria ja toisaalta pilliin taskuun laittamista, mitä NHL:n finaalisarjassa ja konferenssifinaaleissa tapaa nykyään. Surkeaa on sikäläinen tuomarityöskentely.
Jäähyihin liittyen ylivoimapeli vs. alivoimapeli päättyi Panthersille lopulta maalein 2–1.
”Jatkoerässä Panthersin helvetinkone ehti jo alkaa jauhaa kontingenssia puolelleen, mutta aina peli (ja vastustaja) varaa jekkuja itselleen. ”
Oman peli-identiteetin viljeleminen
Panthers sai ensimmäiseen erään itsensä täydelleen näyttämölle helvetinkoneen tiiviin viisikon lätkällään kera kaistoilta vyöryneen prässipelinsä. Oilers vuorostaan oli aivan tuuliajolla kuten parissa edellisessä pelissäkin.
Toiseen erään coach Paul Maurice esikuntineen teki kovan ratkaisun, jota on tietysti helppo jälkikäteen arvostella. Helvetinkone ei ollut varsinaisesti enää helvetinkone, se pyrki suojelemaan 3–0-johtoasemaansa siirtymällä pelaamaan trapia. Seuraus oli dramaattinen: Oilers pääsi kiinni pitkästä aikaa omaan itseluottamukseensa eli kiekkokontrolliin ja jopa kouralliseen ristipistoja. Toisen erän jälkeen peli oli 3–3.
Oilers oli Oilersiksi kolmannen erän hieman paremmin kiinni omassa tekemisessään, joten voi sanoa, että 60 minuutin päätyttyä tämä omassa identiteetissä pysyminen ja sen ulkopuolelle joutuminen oli koko lailla tasan. Myös maalilukemat 4–4 varsinaisella peliajalla kuvastelivat osuvasti asetelman tasaisuutta.
”Puhutaan 'maailman parhaasta jääkiekkosarjasta NHL:stä' eikä finaalisarjan toisen osapuolen ykköspakki osaa puolustaa!”
Pelaamisen rytmit
Sekä Panthers että Oilers olivat ja eivät olleet kiinni rytmin pelaamisessa ottelun mittaan. Enimmäkseen joukkueet hyökkäsivät nopeasti, mutta etenkin vaihtojen yhteydessä ilmeni kontrollilähtöjä.
Vasta kolmannessa erässä, kun peli oli pitkiä aikoja 3–3, kumpikin joukkue pelasi kaksivaiheisesti puolustuksiaan valiten jouhevasti prässiä ja trapia. Samoin pelattiin kolmannessa periodissa hyökkäyksiä: kahdessa rytmissä valiten nopeaa ja viivettä sitä mukaa, mitä peli pyysi.
Panthersin maagisen hyvä ensimmäinen erä on mainittava erikseen. Siinä hallitseva mestari rytmitti hyökkäyksiään käytännössä kaikkien puolustajien osalta hyvin pienin, lähes näkymättömin elein. Pienen pieni liike, vauhtia pois, ja vasta sen jälkeen peliväline liikkeelle. Se oli helvetinkonetta parhaimmillaan. Noin saattoi pelata kiekkokontrollia ilman viivelähtöjä asemassa, jossa vastustajan pakka oli sekaisin.
”Kiekon menetyshetkillä h2 reagoi nopeasti pelin alle ja h3 siellä jo melkein aina olikin.”
Pelaajien sijoittumislätkä
Helvetinkoneen keskeisimpiä ideoita on pelata niin, että pelaajat sijoittuvat tasapainoisesti jäälle ”kaikkialle”. Tuo toteutui enimmän aikaa pelistä Panthersilta erinomaisesti.
Kuten kohta kerron, Panthersin suurin vahvuus, prässipeli, perustuu pitkälti viiden pelaajan sijoittumiseen.
Oilersilta pelaajien sijainnit ovat menneet rikki finaalisarjassa, aiemmilla pudotuspelikierroksilla ne olivat paremmalla tolalla.
”Sen haluan sanoa – NHL-kuvasta hetkeksi liveten –, että kyllä suomalaiset erotuomarit ovat nykyään loistavia.”
Prässääminen
Panthers dominoi ensimmäistä erää prässipelillään. Sinne prässiin Panthersin viisikko vyöryi kolmelta kaistalta: pelin puolelle kaksi hyökkääjää, painottomalle puolelle yksi ja puolustajat likeltä valmiina pelaamaan tiiviisti kummaltakin puolen kaukaloa pintsejään.
Oilersilla taas ei ole säännönmukaista toistuvaa tapaa prässätä, mikä on sinänsä melko hämmentävä asia tällä jääkiekkoilun tasolla.
Panthersin prässi on grillannut liki kaikki Oilersin puolustajat kypsiksi. Olkoonkin, ettei ongelma ole niinkään yksilöiden, vaan yleinen uskonpuute oman pelitavan suhteen. Vasta ottelun kolmannessa erässä Oilers tuli paineen alta tai jatkopelien sekamelskasta ensimmäistä kertaa ulos pienin syötöin, mutta sekin oli vain pieni väläys paremmasta.
Aiemmissa sarjoissa kehumani Paul Coffeyn peluuttamat Oilersin puolustajat ovat lähes flopanneet. Jopa Evan Bouchard mutta myös ihme kyllä Daniel Nurse ja Brett Kulak ovat olleet suurissa vaikeuksissa avauspelaamisensa kanssa. John Klinbergiä ei taideta uskaltaa laittaa enää edes kokoonpanoon. Ainostaan Jake Walman ja Mattias Ekholm ovat osoittaneet jonkinlaista luotettavuutta.
Yhtä kaikki, jos Panthers saa helvetinkoneen prässinsä täysimääräisesti käyntiin sarjan viidennessä ja kuudennessa ottelussa, ei pokaali vaihda kaupunkia sitten viime sesongin.
”Pickard todella nappasi ne muutamat kopit, joita oraakkeli Ville Nieminen Viaplaylla ennusti hänen osakseen lankeavaksi.”
Puolustusalueen puolustuspelaaminen
On oikeastaan hämmästyttävää, että sarja on tasan voitoin 2–2. Nimittäin Oilersin puolustusalueen puolustuspelaaminen on lähes katastrofaalisen heikkoa. Siitä on vaikea erottaa alueen ja miehen puolustamisen logiikkaa.
Esimerkiksi Bouchard puolustaa niin pelokkaasti, laiskasti ja itsensä suorastaan näkymättömäksi tehden, ettei hänen tekemistään kehtaa kunnolla edes katsoa. Puhutaan ”maailman parhaasta jääkiekkosarjasta NHL:stä” eikä finaalisarjan toisen osapuolen ykköspakki osaa puolustaa! Ei uskalla, ei osaa, ei viitsi. Bouchard parka on sulamassa kuten myös vuosi sitten kävi.
Vastaavasti Panthersin PAPP on jämäkkä. Se panee nopeasti poikki Oilersin oraalla olevat hyökkäysalueen hyökkäyspelit. Viisikko puolustaa sekä aluetta että miestä, siinä tuplataan oikealla hetkellä.
Tosin tuossa puolustusalueen puolustuspelissä oli toisessa erässä ongelmia sen jälkeen, kun Panthers oli päästämällä päästänyt otteen irti pelin virtailusta siirtymällä pakottamaan peliä trapilla. Oilersin epätoivon käännyttyä toivoksi heidän pelaajakohtainen kykynsä pitää kiekkoa parani.
”Panthersin prässi on grillannut liki kaikki Oilersin puolustajat kypsiksi.”
Puolustuspelivalmius
Panthersin puolustuspelivalmius hyökätessä oli matsin aluksi korkeaa luokkaa. Kiekon menetyshetkillä h2 reagoi nopeasti pelin alle ja h3 siellä jo melkein aina olikin. Toiseen erään Panthersin valmentajat pakottivat johtoasemassa pelaajiaan liikaa ennakoimaan pelin alle koko viisikolla puolustamaan. Vaatimaton puolustaminen johti heikkoon hyökkäämiseen, jonka jäljiltä jopa helevetinkoneen puolustuspelivalmius alentui.
Oilers hyökkää, silloin kun se kykenee Panthersia vastaan hyökkäämään, hieman liian surutta ja vailla huolen häivää puolustamisesta, niin myös pelissä numero neljä. Verrattain alhainen puolustuspelivalmius kampeaa Oilersista coast-to-coast-pelaamisen joukkueen.
Toisaalta suruton hyökkääminen tekee Oilersista vahvan sellaisissa tilanteissa, joihin Panthers päästi ja suorastaan pyysi Öljyä lähtemään toiseen erään. Se oli kuin olisi syömään käskenyt takaa-ajajan. Kun Oilersilla ei ollut enää murhetta siitä, kuinka selvitä puolustusalueen puolustuspelistä ja miten pysyä elossa prässin alla, se vapautui ja äityi hyökkäämään ja ajamaan Panthersin 3–0-johdon ylös.
Asetelma yltyleensä tässä puolustuspelivalmiuksien kilvassa osoittaa sen, että Paul Maurice on ikään kuin modernin aikuisten jääkiekon valmentaja, kun taas Kris Knoblauch on vielä kouliintumaton AHL:n ja OHL:n koulupoikalätkän valmentaja.
Oilersin vahva hyökkääminen mielenkiintoisin uusin ristipistorakentein – joka kuitenkin on loistanut poissaolollaan hallitsevaa mestaria vastaan finaalisarjassa – on peittänyt sitä tosiasiaa, ettei Oilersin puolustuspelivalmius ole riittävällä tasolla. Hieman paradoksaalisesti Oilers oli ja jopa on parhaimmillaan, kun se saa tunkea itseään pidäkkeettä hyökkäämään takaa-ajoasemassa.
”Sen sijaan toisessa erässä trapin vähemmän laadukkaista riistoistaan Panthers ei saanut juurikaan hyökättyä.”
Hyökkäyspelivalmius
Panthers kykeni hyökkäämään niin, että sillä oli sormi jo liipaisimella sillä siunaamalla, kun viisikko riisti kiekon itselleen. Oleellista on, että tuossa toisten pelaajien sijainnit ovat koko jäällä olevan viisikon tiedossa. Finaalisarjan neljännen pelin ensimmäisessä erässä Panthersin hyökkäyspelivalmius etenkin prässiriistojen jälkeen oli maksimaalisen korkeaa luokkaa.
Sen sijaan toisessa erässä trapin vähemmän laadukkaista riistoistaan Panthers ei saanut juurikaan hyökättyä.
Myös Oilers siirtyy nopeasti puolustuksesta hyökkäykseen. Tosin sen pelinopeutta alentaa se, että neljä kiekottomana hyökkäämässä olevaa pelaajaa huitelee etenkin tässä finaalisarjassa hieman missä sattuu niin kaukalon länsi-itä kuin etelä-pohjoinen-suunnilla.
Oireellista Oilersin kannalta oli se, että sen hyökkäyspelivalmius tuli esiin vasta siinä kohtaa, kun se alkoi saada ilmaisi kiekkoja toisessa erässä Panthersilta, joka ei enää prässännytkään.
”Oilersin vastavedot tuota vastaan olivat melkeinpä tragikoomisia.”
Ylivoimat ja alivoimat
Panthersin ylivoimapeli on suhteessa Oilersin alivoimapeliin korkeampaa luokkaa kuin Oilersin ylivoimapeli suhteessa Panthersin alivoimapeliin.
Vaikka Connor McDavid-Leon Draisaitl-Ryan Nugent-Hopkins-Corey Perry-Evan Bouchard-YV pelaa näyttävää paikanvaihtopeliä, se on Panthersin pihdeissä lähinnä sillä, että hallitseva mestari on päättänyt juonikkaasti ottaa Bouchardin laukauksen ja kiekon maalille toimittamisen kategorisesti pois. Myös Draisaitlin one-timeria pidetään silmällä vaikkapa Niko Mikkolan ja Gustave Forslingin toimin, puhumattakaan, että noissa tilanteissa maalivahti Sergei Bobrovsky pitää painon oikealla jalallaan ja on valmis pantterinloikkaansa vasemmalle päin Draisaitlia.
Pidän, että McDavid-ylivoimapelin paikanvaihtopeli ihan viime kädessä ei ole riittävän pelinopeaa eikä siinä viimeisellä sudenhetkellä saada mailamääräistä enemmistöä maalin eteen, kuten taas Panthers saa omalla ylivoimallaan.
Panthersin ykkösylivoima, miksei kakkonenkin, pelaa melkeinpä noppavitosta pienin kiekollisen pelaajan liikkein. Tavoite on tehdä ylivoimapelin keskipelaajasta peliä lopullisesti tekevä syöttäjä. Oilersin vastavedot tuota vastaan olivat melkeinpä tragikoomisia. Eihän keskipelaajaa vastaan niin saisi pelata, että painottoman puolen hyökkääjä uhrataan lähes pitämään tätä. Erään kerran siinä tehtävässä Kasperi Kapanen toikkaroi – tosin koutsien ohjeiden mukaan – pahan kerran.
”On tehtävä perättäisin sanoin aluksi selväksi, ettei sen enempää Panthers kuin Oilers kyennyt pelaamaan eheää, kokonaisvaltaista peliä.”
Kompleksisuus, kontingenssi – ja ottelun ratkaisumaali
Jääkiekko on äärimmäisen monimutkainen eli kompleksinen peli dynaamisuudeltaan ja monitasoisuudeltaan. Peli ei mene moninaista konstikkuuttaan koskaan likikään halutulla tavalla. Kiekko niin sanotusti pomppii sinne, tänne ja tuonne.
Finaalisarjan ensimmäisessä ottelussa pelin ja pelitilanteiden arvaamattomuutta eli kontingenssia – tyyliin mitä mahtaakaan tapahtua aina seuraavaksi: pelin ennakoimattomuus ja satunnaisuus – hallitsi kiekkokontrollillaan Oilers. Toisen ja kolmannen pelin kontingensista piti paremmin huolta helvetinkone Panthers tiiviillä viisikollaan Oilersin joutuessa ulos omasta peli-identiteetistään.
Neljännessä kohtaamisessa pelin monimutkaisuutta ja ennakoimattomuutta kykeni paremmin ensin hallitsemaan Panthers. Vaan toisessa erässä Panthersin runsas trapin pelaaminen johti siihen, että arvaamattomasti menevien tilanteiden puntari kääntyi Oilersille. Pelivälineen kanssa määrällisesti ja laadullisesti aloitteellisempi Öljy ammensi myös kasvavasta peliotteen tunteestaan.
Jatkoerässä Panthersin helvetinkone ehti jo alkaa jauhaa kontingenssia puolelleen, mutta aina peli (ja vastustaja) varaa jekkuja itselleen. Kas tässä pelin ratkaisumaali arvaamattomuuden näkökulmasta:
JATKOERÄN RATKAISUMAALI:
Oilersin pakki Kulak sai keinoteltua jatkoerän ajassa 10:30 Öljylle viivelähdön – kontrollilähtö säätää aina hieman kontingenssia ennustettavammaksi –; molemmat vaihtoivat pelaajiaan lennosta; Öljyn heikosti organisoitu viivelähtö katkesi, mutta sillä välin kello teki työtään taustalla helvetinkoneen turmioksi…; 10:50 McDavid ei heittänytkään norsukiekkoa ilmateitse keskialueelle, vaan pelasi kontingenssin hallintaa Öljylle syöttämällä kaistaa pitkin Vasili Podkolzinin ja Connor Brownin "kiipeämään tikapuita" laitaa edeten; Öljy sai lyhyen hyökkäysalueen hyökkäyspelin; sen jälkeen Panthersin Eetu Luostarinen heitti purkukiekon keskialueelle (toisin kuin McDavid ei heitättänyt 20 sekuntia aiemmin…); Brad Marchant ja Anton Lundell olivat olleet jäällä jo 50 sekuntia, he joutuivat ja päättivät kohtalokkaasti livahtaa lennosta vaihtoon – ja sillä välin Öljy iski keskialueelta vastahyökkäyksellä Leon Draisaitlin pelin ratkaisumaalin!
Vaikka helvetinkone oli hetki aiemmin jauhanut ja hallinnut, nuo muutamat osin sattumanvaraiset kulut – tapahtuu eri asioita, kun kiekon sattuu saamaan McDavid tai Luostarinen – puuttuivat pelin draamaan, ja peli oli ohi ynnä sarja tasan 2–2.
Jääkiekkoilun kompleksisuudesta ja kontingenssista kiinnostuneiden kannattaa kelata uudestaan ja uudestaan lävitse tuota tuossa edellä kuvaamaani rapiat minuutin tapahtumaketjua ennen kuin Draisaitl kihautti – myös onnea tarviten! – Niko Mikkolan kautta ratkaisumaalin. Sopii pohtia, mikä kaikki maalissa jäi sattuman piiriin, mikä taas toppuutti ja vähensi sattumaa. Lopullista totuutta emme toki saa tietää.
”Panthersin veskari Sergei Bobrovski oli jälleen mies paikallaan.”
Maalivahtipeli
Panthersin veskari Sergei Bobrovski oli jälleen mies paikallaan. Sen sijaan Oilersin kassari Stuart Skinner päätettiin vaihtaa toiseen erään Calvin Pickardiin, joka vuorostaan pelasi unelmapelin, siis kaksi erää. Pickard todella nappasi ne muutamat kopit, joita oraakkeli Ville Nieminen Viaplaylla ennusti hänen osakseen lankeavaksi. Jos Oilersilla on ollut pelitapansa kanssa murheita, on se jonkin verran tähän asti hävinnyt myös Bobrovskin ja Skinnerin välisessä taistossa.
”Öljyn heikosti organisoitu viivelähtö katkesi, mutta sillä välin kello teki työtään taustalla helvetinkoneen turmioksi…”
Connor McDavid
Connor McDavid ei pääse juurikaan enää esiin viidellä viittä vastaan, kun vastassa on Panthersin helvetinkone.
Voidaan melkeinpä lopullisesti julistaa yksikuljettamisen aikakauden olevan ohi modernissa jääkiekkoilussa. Tosin on McDavidia puolustettukin osaavilla pelaajilla rajun viisikkopelin ja pelitavan vasteen lisäksi.
”Barkov on saanut pimennettyä McDavidia todella hyvin.”
Aleksander Barkov
Aleksander Barkov avasi vasta nyt pistetilinsä finaalisarjassa syöttöpisteellään. Pidän silti, että Barkov on pelannut hyvin tähän asti, onnistunut tehtävässään. Barkov pelaa paljon McDavidia vastaan. Barkov on saanut pimennettyä McDavidia todella hyvin. Ja jos McDavid ei pysähdy Barkoviin, lopullisen homman hoitaa pakki Forsling, tai Mikkola.
On selvää, että Barkovin hyökkäyspelaamista hieman rajoittaa McDavidin silmällä pitäminen, vaikkei se mitään yksi vastaan yksi -varjostamista olekaan.
”Sarjan toisessa ja kolmannessa pelissä rettelöitiin.”
Päälle päätteeksi
Pelianalyysin kannalta NHL:n finaalisarja on ollut liki katastrofi, jos kohta oletinkin turhan optimistisesti jotakin sellaista, että nyt koetellaan pelin evoluution rajoja. Ei ole koeteltu!
Oilers on ollut liki luokaton ensimmäistä ottelua lukuun ottamatta omassa olemattomassa kiekkokontrollipelaamisessaan. Vastaavasti Panthers on haksahtanut koko ensimmäisen pelin ja neljännen pelin toisen erän pelaamaan liikaa trapia. Tuon takia sarja ei ole jo poikki.
Sarjan toisessa ja kolmannessa pelissä rettelöitiin. Siinä ei ollut mitään järkeä etenkään Oilersin puolelta. Olkoonkin, että eräänlaisin desperate hockeyn konstein Öljyn on nyt onnistunut roikkua taistossa mukana. Sillä on vieläpä kotietu nyt takaisin puolellaan.
Sunnuntaita vasten Suomen aikaa yöllä viidenneltä ottelulta odotan molemmilta joukkueilta tason nostamista. Mauricen Panthersille riittää, jos se omine helvetinkoneen prässipelikeinoineen kera kaksivaiheisuuden pitää huolta osaltaan pelin arvaamattomuudesta omaksi edukseen.
Ehkä Knoblauchin Oilers tähän asti kokemansa helvetinkonekoulun jälkeen pyrkii edes hieman keksimään muitakin kiekkokontrollipelikonsteja Panthersin prässiä vastaan kuin pelivälineen ränniin lätkimistä.
”GM Bill Zito on Panthersin menestyksen arkkitehti siinä missä Paul Maurice ja Aleksander Barkov.”
Lisähuomio: palkkakatto pirulainen
Sellainenkin minulla kehnolla on tässä käynyt mielessäni, että NHL:n finaalisarjan pelin laatua vastaan tappelee se tosiseikka, että palkkakatto rasittaa molempia joukkueita. NHL tasaa tasaamalla seurojensa mahdollisuutta kasata mahdollisimman kovatasoisia joukkueita.
Etenkin Oilersin porukkaa raskauttaa melkeinpä puolenkymmentä varsin vaatimatonta pelaajaa.
Panthersin nippu ei ole ollenkaan yhtä sekalainen seurakunta. Panthersista tekee kovan se, että sillä on kuusi hyvinkin laadukasta puolustajaa ja kaikki kaikessa ovat Lundell ja Luostarinen, joiden vaiheille saa koottua kovan kolmosketjun. GM Bill Zito on Panthersin menestyksen arkkitehti siinä missä Paul Maurice ja Aleksander Barkov.
