Apu

Claes Olsson filmaa elokuvaa Kjell Westön romaanista koronan armoilla: "Ruotsalaisia näyttelijöitä ei voida käyttää” – Uskaltavatko näyttelijät suudella suulle?

Claes Olsson filmaa elokuvaa Kjell Westön romaanista koronan armoilla: "Ruotsalaisia näyttelijöitä ei voida käyttää” – Uskaltavatko näyttelijät suudella suulle?
Ohjaaja Claes Olsson pääsi juhannuksen jälkeen jatkamaan koronan takia keskeytyneitä elokuvansa kuvauksia. Leffa tihkuu romantiikkaa – kuten myös Olssonin harrastus, vanhojen hääkuvien keräily.

Ohjaaja Claes Olssonin kesä on kulunut Kjell Westön menestysromaanista tehtävän elokuvan parissa. Korona siirsi kuvauksia ja aiheutti erikoisjärjestelyjä, jollaisia Olsson ei ole pitkällä urallaan kohdannut. Mutta valmista tulee, elokuvan leikkaaminen alkaa elokuussa ja elokuvateattereihin Rikinkeltainen taivas tulee noin puolen vuoden kuluttua.

Millä tavalla korona on vaikuttanut kuvauksiin?

Kuvaukset piti siirtää maalis-huhtikuun vaihteesta juhannuksen jälkeiseen aikaan. Kaikki valmistelut piti tehdä uudestaan. Emme myöskään päässeet sairaaloihin ja  hoivakoteihin kuvaamaan niin kuin oli suunniteltu.

Osa kuvauspaikoista oli vaihdettava, kun iäkkäät asuntojen omistajat eivät koronan takia voineetkaan päästää meitä kuvaamaan kotiinsa. Kuvaukset Saksassa piti peruuttaa. Syksyllä pyrimme vielä Portugaliin kuvaamaan – katsotaan, kuinka käy.

Lisäksi kaiken ruuan pitää olla kuvauksissa yksilöllisesti pakattua. Samoin kuljetukset järjestetään jokaiselle erikseen, samassa autossa voi matkustaa korkeintaan kaksi ihmistä. Sisätilakuvauksissa käytetään kasvosuojuksia. Tuntuu muuten, että happi loppuu, kun maskia käyttää 12 tunnin kuvauspäivän ajan.

Kuulut itsekin riskiryhmään. Miten vietit kevään?

Työskentelin paljon kotona. Tapasin muita ihmisiä vain välttämättömien asioiden takia toimistolla. Harjoittelimme näyttelijöiden kanssa puutarhassa. Se sujui hyvin. Tämä on ensimmäinen elokuva, jossa minulla ei ole ollut kaikkien näyttelijöiden yhteistä lukuharjoitusta.

Jengiä olisi ollut liikaa rajoituksiin nähden. Tämän seurauksena kaikki arki-illat ja viikonloput menivät keväällä harjoituksiin yhden tai kahden näyttelijän kanssa kerrallaan.

Miten muut tuotannot vaikuttavat tämän elokuvan tekemiseen?

Kaikkea kuvataan nyt yhtä aikaa. Meillä on näyttelijöitä, jotka tekevät useita eri tuotantoja. Esimerkiksi Pekka Strang kuvaa meidän elokuvaamme aamupäivisin ja iltapäivällä muuta tv-sarjaa.

Vaatii järjestelyjä, kun toisessa tuotannossa eräällä näyttelijällä pitää olla parta ja toisessa ei saa olla. Korona vaikuttaa roolitukseen niin, että sovittuja ruotsalaisia näyttelijöitä ei voidakaan käyttää.

He olisivat joutuneet Suomeen tullessaan ensin kahdeksi viikoksi karanteeniin – samoin palatessaan Ruotsiin. Ruotsiin sovitut kuvaukset olisivat sitten heiltä jääneet tekemättä.

Uskaltavatko näyttelijät suudella koronan aikaan?

Toistaiseksi ovat uskaltaneet. Suulle suutelemista ei sinänsä korosteta, mutta muutaman kerran niin on pakko tehdä. Tarinaan kuuluu paljon ihastumista ja rakastumista, jonka kuvaamisessa suuteleminen on tärkeää. Mutta ellei se ole ihan välttämätöntä, sitä ei tehdä. 

Westön kirjassa musiikilla on iso rooli. Kuuluuko se elokuvassa?

Kuuluu, mutta sovellettuna. Kirjassa on esimerkiksi henkilö, joka on George Harrisonin musiikin fani, ja olisimme halunneet käyttää Harrisonin musiikkia. Yhden kappaleen käyttäminen olisi kuitenkin maksanut yli 100000 euroa. Suomalaisen elokuvan budjetissa tuo on aivan mahdotonta. Käytämme elokuvassa sen sijaan ruotsalaista musiikkia: Tomas Lediniä, Cornelis Vreeswijkiä, Monica Zetterlundia ja Imperiet-yhtyettä.

Törmäsitkö kansainvälisten hittien hinnoitteluun ensimmäistä kertaa?

Jo Ihanat naiset rannalla -elokuvassa 1998 olisin halunnut käyttää David Bowien Starmania, mutta vaihdoin sen kotimaiseen Wigwamiin. Se toimi, mutta kateeksi käy amerikkalaisia elokuvia, joiden budjetit ovat toista luokkaa: joku tuttu biisi soi useasti ihan vain taustalla. Alle 50 000 dollarin ei saa kansainvälisesti tunnettua biisiä elokuvaan.

Rikinkeltainen taivas on ensimmäinen elokuva, jonka tuottaa joku muu kuin oma yhtiösi. Miltä se on tuntunut?

Ihan hyvältä. Ajoin alas Kinoproductionin neljä vuotta sitten, ja minulla on yhä pieni tuotantoyhtiö. Tämän taakse halusin isomman yhtiön, ja oli mukavaa, että Markus Selin ja Jukka Helle Solar Filmsiltä kokivat, että ruotsinkielisen elokuvan tekeminen pohjoismaisille markkinoille on heille uusi ja kiinnostava juttu.

Kinoproductionin lopettamiseen vaikutti se, että sairastuin 2012 syöpään. Toipumiseen meni kolme neljä vuotta, joiden aikana innostus ei vähentynyt. En lopeta tähänkään elokuvaan. Ideoita riittää.

Miltä ajattelet siitä, että kolmesta tyttärestäsi kaksi on samalla alalla? Vera työskentelee tuottajana ja ohjaajana. Iris on ohjaaja, ja hän aloitti Elokuvasäätiön tukiesittelijänä elokuun alussa.

Se on vähän yllättävää, koska olisin kuvitellut heidän nähneen, miten raakaa työtä tämä on. Toisaalta on mukavaa, miten heidän kanssaan voi puhua elokuvista. Saan palautetta heiltä ja tietoa alan nuoresta tekijäpolvesta.

En tiedä, ottavatko he neuvojani huomioon, mutta voimme ainakin käydä keskusteluja. Näen heidän myös kokevan samaa luomisen tuskaa, mitä itsekin olen kokenut. Tiedän, että se ei tapa, vaan päinvastoin: se jopa vahvistaa, jos sen osaa ottaa oikealla tavalla.

Kerro jokin salaisuutesi.

Kerään vanhoja hääkuvia. Vanhimmat keräiltävät kuvat ovat jopa 1800-luvulta ja uusimmat 1960-luvulta. Kuvat kertovat niiden ottamisajasta: mikä on miehen ja naisen asetelma kuvassa, miten kuvat on otettu, onko kuvassa vanha torpparipariskunta vai joku muu. Kiinnostavaa on myös se, että 1920-luvulle saakka hääkuvissa ei edes hymyilty. Se osoittaa, miten tärkeästä elämänvaiheesta oli kyse.

Claes Olsson

  • Syntynyt: 28. marraskuuta 1948 Helsingissä.
  • Asuu: Helsingissä.
  • Perhe: kolme aikuista lasta, neljä lastenlasta.
  • Harrastaa: jalkapalloa raittius- ja urheiluseura Zoomissa.
  • Ajankohtaista: ohjaa parhaillaan elokuvaa Rikinkeltainen taivas.
Julkaistu: 28.8.2020
Kommentoi »