Apu

Christoffer Strandberg myöntää: ”Olen matkalla kohti burnoutia"

Christoffer Strandbergin elämä on tv-lähetysten, 14-tuntisten työpäivien ja liian lyhyiden yöunien varassa. Vapaata viikonloppua hänellä ei ole ollut yli puoleen vuoteen.
Kuvat Aleksi Poutanen

Tämä on sosiaalinen itsemurha, hän ajatteli. Neljätoistavuotias Christoffer Strandberg seisoi täydessä tällingissä lavan sivustalla loppuvuodesta 2003.

Sydän hakkasi rinnassa.

Meneillään olivat yläasteen joulujuhlat.Seuraavaksi olisi hänen vuoronsa, ja hän astelisi juhlasalin lavalle esittämään valmistelemansa drag show’n, imitaatioesityksen Laura Voutilaisen edellisvuoden euroviisukappaleesta Addicted To You.

Pelko osoittautui turhaksi. Hetken päästä poika asteli lavalta raikuvien aplodien saattelemana. Esitys oli mennyt nappiin, ja yleisö oli haltioissaan. Poika tunsi itsensä voittajaksi ja tiesi, ettei yksikään luokan ilkkuvista mopopojista uskaltaisi tehdä mitään vastaavaa.

Hän oli lyönyt kovanaamoille luun kurkkuun.

Onnellinen elämä muuttui yläasteella

Siuntio on reilun 6 000 asukkaan kunta Suomenlahden rannikolla, Kirkkonummen ja Lohjan kupeessa. Asukkaista vajaa kolmasosa puhuu äidinkielenään ruotsia. Siellä asuu Christoffer Strandberg.

Samassa maaseutuympäristössä hän vietti lapsuutensa. Isä oli maanviljelijä, äiti fysioterapeutti. Isovanhemmat asuivat naapurissa. Elämä oli onnellista.

Yläasteella kaikki muuttui.

"Oli vain epämääräinen tunne, etten sulaudu joukkoon. En kokenut olevani täysin kotonani oikein missään."

Teinipoikien elämää määrittelivät oudot, ennalta määrätyt roolit. Käsissä kuului olla mopoöljyä, päässä BMW-lippis ja päällä pilottitakki. Naisista piti puhua alentavasti. Sellainen tuntui Strandbergista luotaantyöntävältä.

Erilainen hän oli tiennyt olevansa jo alle kouluikäisenä. Ei hän osannut asiaa itselleen sen tarkemmin selittää, mutta mitä vanhemmaksi Strandberg tuli, sitä vaikeammaksi kipuilu oman identiteetin kanssa kasvoi.

Yläasteella erilaisuuden kokemus kehittyi ahdistukseksi.

– Oli vain epämääräinen tunne, etten sulaudu joukkoon. En kokenut olevani täysin kotonani oikein missään, Strandberg kertoo.

Onneksi sentään jossakin.

Nuorille tarkoitetun Å-teaternin Strandberg löysi kymmenvuotiaana. Siitä tuli hänen jokakesäinen pakopaikkansa, ja 12-vuotiaana hän jo tiesi haluavansa näyttelijäksi. Lavalle astuessaan Strandberg tunsi itsensä vapaaksi.

– Sain olla hetken aikaa joku muu, tehdä ja sanoa hurjia asioita. Se tuntui huumaavalta. Siksi minusta tuli näyttelijä.

Teatterilavalta Strandberg löysi myös itseluottamuksen.

Tv-hittejä toisen perään

Taivaalta tupruttaa räntää. Hopeanharmaa Lexus RC vyöryy pitkin loskaisia katuja Helsingin Arabianrannassa.

On keskiviikko 4. maaliskuuta, ja Strandberg on kotimatkalla. Hetkeä aiemmin läheisellä studiolla päättyivät viihdeohjelma Putouksen harjoitukset. Muutaman päivän päästä edessä on kauden viimeinen lähetys ja Vuoden sketsihahmo -kilpailun finaali.

Ne eivät Strandbergia tällä hetkellä huoleta.

– Tää on takaveto. Jokaisessa risteyksessä tulee kiva sivuluisu, hän ilmoittaa ja puristaa rattia kaksin käsin.

Huonosta ajokelistä huolimatta tunnelma autossa on rento. Strandberg on hyvällä tuulella. Hänen oma sketsihahmonsa, parturi-kampaaja Salon Seija joutui jättämään Putouksen edellisessä jaksossa.

Strandberg sanoo olevansa helpottunut. Elämä on rakentunut syyskuun puolivälistä lähtien suorien televisiolähetysten, 14-tuntisten työpäivien ja liian lyhyiden yöunien varaan.

Multitaskaamista Strandberg joutuu harrastamaan myös vapaa-ajallaan. Netflixiä hän kertoo katselevansa puhelimensa näytöltä suihkussa.

Putoukseen hän hyppäsi suoraan Tanssii tähtien kanssa -kilpailusta. Strandberg voitti joulukuussa ohjelman kahdennentoista kauden yhdessä tanssiopettajansa Jutta Heleniuksen kanssa. Vapaata viikonloppua hänellä ei ole ollut yli puoleen vuoteen. Stressiä senkin edestä.

Sellaiseen väsyy.

"Varmaan joku terveydenhuollon ammattilainen olisi minusta huolissaan"

Työmatkakaan ei ole lyhyimmästä päästä. Strandberg asuu Siuntiossa, yli 50 kilometrin päässä Helsingistä, ja pelkkään ajamiseen hänellä kuluu päivittäin puolitoista tuntia. Sen hän käyttää useimmiten vuorosanojen harjoitteluun ja puhelinpalavereihin.

Multitaskaamista Strandberg joutuu harrastamaan myös vapaa-ajallaan. Netflixiä hän kertoo katselevansa puhelimensa näytöltä suihkussa.

– Ei mulla olisi muuten aikaa. Rautaa pitää takoa, kun se on kuumaa.

Pidätkö itseäsi työnarkomaanina?

– En mä niin sanoisi. En niin kuin… Tai siis teen varmastikin ihan liikaa töitä, ja varmaan joku terveydenhuollon ammattilainen olisi musta huolissaan. Mutta ei tässä mitään burnoutia ole vielä tullut, vaikka tiedän myös, että jos jatkan tällä tahdilla, niin sinne ollaan matkalla. En ole superihminen.

Julkaistu: 26.3.2020
Kommentoi »