Apu

Cheek - miten lahtelaisesta räppäristä tuli suomalaisten kultapoika?

Cheek - miten lahtelaisesta räppäristä tuli suomalaisten kultapoika?

Hänellä on midaksen kosketus. Kaikki, mihin Cheek on vuoden aikana koskenut, on muuttunut kullaksi. Räppäri Jare Tiihosen menestysvuotta edelsi isän äkillinen menehtyminen.
Teksti Emilia Pyykkönen
Kuvat Lasse Lecklin
Mainos

Helsingin jäähallin piha on autio. Jare Tiihonen, 31, mittailee alatasanteelta hallia katseellaan ja näyttää kovin pieneltä. Kesäiseltä tuntuva aurinko laskee syyskuisessa illassa, ja kuvaaja vaihtaa kuvakulmaa. Hetkessä Cheekin pää kohoaa hallin korkeudelle.

Oikeastaan Tiihosen ei edes tarvitsisi olla täällä. Hänen viikonloppuna pidettävät kaksi jäähallikeikkaansa myytiin loppuun puolessatoista tunnissa. Ne eivät todellakaan kaipaa lisähuomiota, sillä moni jäi vielä ilman lippua.

Cheekistä puhuessa tätä paikkaa ei voi kuitenkaan ohittaa. Kaksi loppuunmyytyä jäähallikeikkaa kuvaavat Cheekin nykyistä asemaa nuorisoidolina, joka hurmasi vuodessa koko kansan. Tai ainakin melkein.

Jare Tiihonen alkoi keikkailla Cheekinä kymmenen vuotta sitten. Vuonna 2008 tuli menestyksen ensimmäinen aallonharja, kun kappale Liekeissä julkaistiin. Toinen huippu alkoi vuosi sitten syksyllä, kun Vain elämää -ohjelma alkoi. Ohjelman ansiosta Cheekin kappaleet löysivät uuden yleisön, ja siitä alkoi pyöritys, jolle ei loppua näy.

Ennen kuin päästämme Jaren ääneen, voitte huokaista helpotuksesta. Auton repsikkaan hyppäävä Tiihonen on niin kuin ennenkin. Hän intoilee MCM-merkkisestä laukusta ja kengistä. Merkki on kuulemma seuraava se juttu.

Jare harmittelee myös, että hänen yllään oleva valkoinen paita näyttää kuvissa ryppyiseltä. Automiehenä tiedetty Tiihonen on liikkunut tänään kiireisen aikataulun vuoksi taksilla.

Räppäri on välitön, avoin ja nauravainenkin. Menestyksestään hän tuntuu olevan vilpittömän iloinen.Hän aloittaa lauseen usein: "Tsiigatkaa..!" tai "Miettikää..!" Sitten hän virnistää ja pyörittelee epäuskoisena päätään. Aivan kun hän ei voisi ymmärtää, että tämä kaikki on todella tapahtunut hänelle.

– Kulunut vuosi on vain kirkastanut minulle, millainen olen ja millainen ihminen haluan olla. Minulla on ollut jokin rehellisyyden puuska, ja koen sen hienoksi jutuksi. Välillä itseänikin jännittää, pitäisikö asioita kaunistella eikä puhua ja räpätä niin suodattamatta.

Nousukiidon aikana Jare tiedosti, että menestys voisi myös turruttaa. Siksi hän ei halunnut päästää itseään helpolla, kun hän teki 20. syyskuuta julkaistavaa albumia Kuka muu muka.

– En oikein tajua, mistä revin tässä tilanteessa sen nälän levyn tekemiseen. Aina minulla on ollut levyä tehdessä draivi päällä, mutta nyt haastoin itseäni joka kohdassa. En saanut nukuttua, kun mietin ja hioin riimejä. Tiedostin, että laajempi yleisö kuin koskaan urallani odottaa tätä albumia. Enkä halua epäonnistua.

Onnistumisen paineista Cheek räppää albumilta jo julkaistussa Timantit on ikuisia -biisissä.

Anna mun olla se mies, miks mä halusin tulla, anna mun antaa sen, mitä sä halusit multa. Mä tarviin tahtoa vaikeisiin hetkiin, mun täytyy lääkettä näihin paineisiin etsii.

Kappale on kuin Cheek ja koko albumi pienoiskoossa. Jare räppää samassa säkeessä samppanjasta, dollareista, edesmenneen isän opetuksista ja jalkojen maassa pitämisestä. Se toimii.

– Mietin, onko tämä turhankin rehellistä puhetta. Toisaalta biisi kuvaa myös viime vuottani. Välillä mennään syvissä vesissä, mutta enemmän rokataan. Uskon, että tunteet ja aitous välittyvät kuulijoille, ja siksi kappaleesta tuli niin suosittu.

Anna mun säilyttää se voima mun sisällä. Se sama voima kuin isällä.

Keväällä 2012 Jaren isä kuoli äkillisesti sairauskohtaukseen. Kuukauden kuluttua tapahtuneesta alkoivat Vain elämää -kuvaukset. Kaksoisveli Jere ihmetteli, miten nopeasti ja ammattimaisesti veli pystyi palaamaan tapahtuneen jälkeen töihin. Uudella albumilla rakas isä on kuitenkin läsnä.

– On ehkä vähän juustoista sanoa, että biisien tekeminen oli minulle terapiaa, mutta kyllä levyä tehdessä tuli tehtyä myös surutyötä. Kappaleiden tekeminen on väylä avata niitä juttuja, joita en ole sanonut edes parhaimmille kavereille.

Isän opetukset nostavat hymyn Jaren huulille.

– Minulla oli Lahdessa värikäs nuoruus, mutta olen kiitollinen siitä, että faija oli kunnon auktoriteetti ja meillä oli selvät säännöt. Hän takoi päähämme, että älä käytä huumeita. Ja älä lyö naista hattu päässä. Mutta se oli vitsi, Jare täsmentää.

Jare kuvailee isällä olleen tärkeä merkitys myös hänen musiikkiurallaan.

– Faija oli eniten messissä, kun aloitin näitä rap-juttuja. Hän oli eniten messissä aina loppuun asti.

Onneksi hän ehti nähdä menestykseni. Hänelle tärkein asia oli, että meillä lapsilla meni hyvin.

Vaikka äiti on Jarelle rakas, luonteensa hän on perinyt isältään.

– Olen kyllä ilmetty faija. En ole hirveästi halunnut puhua näistä asioista, mutta uskon, että faija on läsnä mun presensissä koko ajan ja tunnelmissa mukana.

Jos näin on, niin ihmeissään isä on varmasti seurannut hulabaloota poikansa ympärillä. Musiikillisen menestyksen lisäksi Cheek on valittu Eeva-lehdessä vuoden seksikkäimmäksi mieheksi ja iltapäivälehdistössä kesän halutuimmaksi kolliksi.

Myös Jaren pukeutuminen ja tyyli on noteerattu. Jare itse sanoo, että on miettinyt, kuinka monta viittaa yksi mies voi kantaa.

– Uusilla kuuntelijoillani on ihan uudenlainen näkemys minusta, kun yhtäkkiä olen joku unelmavävy ja roolimalli ja ties mitä. Tein tästä aiheesta lopulta levyn aloituskappaleenkin.

Merenrantakahvila Café Regatassa käy pieni kuhina, kun Jare saapuu paikalle. Tämä paikka on artistille sellainen, jossa hän tapaa laajaa kaveripiiriään ja rentoutuu. Tänä kesänä hengailu jäi vähemmälle, sillä Cheek teki yli 50 festarikeikkaa. Kesän jälkeen Jare on ehtinyt lomailla vain kaksi viikonloppua.

– Kun lopetin viimeisen keikkani, olin että huh huh. Tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että olen oikeasti kiertänyt kymmenen vuotta. Psyykkasin itseäni kesän, että minulla on syksyllä loma, mutta se typistyi kahdeksi viikonlopuksi Milanossa ja Hongkongissa. Ei niin lyhyessä ajassa voi irrottautua työkuvioista.

Jare on kiertänyt aina kun mahdollista 150 keikan vuositahtia. Tähän tulee ensi vuonna muutos.

– Kesällä olin tarkkana, ettei menestykseen tule turtumisen tunnetta, vaan pystyn nauttimaan kaikesta. Olen aina ajatellut, että olen saanut mennä keikalle ja että se ei ole itsestäänselvyys. Nyt minulla on ensimmäistä kertaa tunne, että olen lyönyt jonkin checkpointin kallioon. Uskallan ottaa vähän rennommin. Yritän antaa aikaa itselleni ja matkustella.

Ei tarvitse viettää pitkää aikaa Jaren seurassa, kun ymmärtää millaisessa pyörityksessä hän elää. Kännykkä vislaa vähän väliä tekstiviestin merkiksi, ja jokaisen ohikulkijan pää kääntyy tuttujen kasvojen kohdalla. Eräs Twitter-viesti saa Jaren hermostumaan. Yhteistyökumppani ei ole toiminut niin kuin on sovittu, ja asiaa sumplitaan pian puhelimessa levy-yhtiön kanssa. Puhelun jälkeen Jare jo virnistää ja pyörittelee taas päätään. Liiga-levymerkin omistajana hänellä on myös taloudelliset vastuunsa. Esimerkiksi jäähallikeikka oli uhkarohkea kokeilu.

– Meillä on ollut pitkään läppä, että pidetään levyjulkkarit jäähallissa. Kun uutenavuotena mietin, mikä oikeasti voisi tehdä tästä vuodesta edellistä paremman, en keksinyt mitään. Sitten tajusin, että jäähallikeikka, nyt tai koskaan. Levy-yhtiössä oltiin ensin, että oletko nyt ihan varma. Jos homma olisi mennyt toisin, olisin ollut se jätkä, joka kurkotti kuuseen.

Joidenkin harmiksi Jare ei kapsahtanut katajaan. Niin rakastettu kuin Cheek onkin, hänellä riittää myös arvostelijoita. Viimeksi kohu syntyi, kun kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki kertoi näkemyksensä Cheekin musiikista Gloria-lehdessä. Jare asettelee Arhinmäki-gaten kohdalla sanansa tarkkaan.

– Frendi lähetti minulle linkin, jossa asiasta kerrottin. Minulle tuli heti sellainen vahva empatian tunne Paavoa kohtaan. Näin nopeasti sosiaalisesta mediasta, miten juttu tulee kääntymään. Tietysti juttu sai järjettömät mittasuhteet, ja olen sitä mieltä, että kaikilla voi olla mielipiteensä. Mutta kyllä Arhinmäki päästi sellaisen sammakon suustaan, mitä ehkä kulttuuriministerin ei olisi kannattanut päästää.

Joulukuussa 32 vuotta täyttävä Jare sanoo, ettei ole enää niin mustavalkoinen kuin uransa alkuaikoina.

– Kaveripiiriini kuuluu neljäkymmentä erilaista tyyppiä. Olen oppinut heidän kanssaan, että ihmiset tekevät virheitä, ja se siitä. En jaksa kantaa kaunaa.

Jare ei ole suostunut kasvattamaan suojakuorta.

– Pystyn olemaan avoin uusille ihmisille. En välttämättä toivonut itselleni näin suurta yksityisyyden menetystä, mutta tiedän, että se on hinta tästä kaikesta.

Palataan vielä Helsingin jäähallille. Jare päivittää Instagram-tilinsä ja jää tuijottamaan kaukaisuuteen.

Olympiastadionille on matkaa kivenheiton verran.

Teksti Emilia Pyykkönen

Kuvat Lasse Lecklin

Juttu on julkaistu Avun numerossa 38/2013.

Julkaistu: 27.9.2013