CAS:n hiihtopäätöksen pihvi jää moralistisen kaakatuksen varjoon – Ukrainan tuki romahtaa urheilussa kuin korttitalo
Kysymys Venäjän ja Valko-Venäjän urheilijoiden osallistumisoikeudesta kansainväliseen urheilutoimintaan palaa KOK:n työpöydälle. Samalla näyttää yhä ilmeisemmältä, että koko urheilumaailman Ukrainaa tukenut rintama romahtaa.
Kävi kuten odottaa saattoi. Kansainvälisen Hiihtoliiton FIS:n päätös venäläisten ja valkovenäläisten urheilijoiden sulkemisesta Milanon ja Cortinan talviolympialaisista ja FIS:n maailmancupeista kaatui urheilun kansainvälisen vetoomustuomioistuimen CAS:n käsittelyssä.
Kun FIS:n omat säännöt kieltävät urheilijayksilöiden syrjinnän kansallisuuden perusteella, oli aika selvää, että asian ratkaisussa ei juridisesti ollut juuri pohdittavaa.
FIS:n päätös oli sen omien sääntöjen vastainen. Piste.
Asiasta on noussut etenkin pohjoismaisissa hiihtopiireissä melkoinen meteli. Siellä ja täällä reagoidaan tuohtuneina ja turhaantuneina. Se kaikki on ymmärrettävää, mutta sittenkin itse asian kannalta jokseenkin merkityksetöntä kaakatusta.
”Pohjimmiltaan kysymys siitä, ketkä saavat osallistua olympialaisiin, on aina Kansainvälisen Olympiakomitean päätösvallassa oleva asia. ”
Jos tähän asiaan yrittää suhtautua ihan vaan asiana, ilman kummempaa tunteilua tai identiteettipoliittista tarvetta osoittaa mitä itse pitää moraalisesti oikeana ja vääränä, on vaikea kiistää CAS:n päätöksen perusteita.
Kun FIS:n omat säännöt kieltävät kansallisuuden perusteella syrjimisen, on juridisesta näkökulmasta selvää, ettei CAS voinut muuta tehdä. CAS:n päätöksiä arvioitaessa on aina muistettava, ettei sen tehtävänä ole miettiä mikä on moraalisesti oikein tai väärin. Se tarkastelee vain sitä, onko urheilussa toimittu urheilun sääntöjä säätelevien lakien mukaisesti.
Tämän vuoksi FIS:n tapauksen päätös oli odotettu. Oikeastaan se olisi voinut olla pahempikin tyrmäys kilpailukieltoja vaativille. Venäläisten vaatimus siitä, että kiellot purettaisiin myös sotatoimia tukeneilta urheilijoita, ei sentään mennyt läpi. Sinänsä oli juridisesti relevanttia kysyä, voiko FIS omien sääntöjensä perusteella kieltää osallistumista heiltäkään.
Siksi on turha kauhistella CAS:n tekemää päätöstä. Sen sijaan on syytä yrittää hahmottaa, mihin kaikkeen muuhun CAS:n linjaus tulee urheilua ohjaamaan.
Pohjimmiltaan kysymys siitä, ketkä saavat osallistua olympialaisiin, on aina Kansainvälisen Olympiakomitean päätösvallassa oleva asia. KOK on kuitenkin tässä kyseisessä asiassa toiminut tyypilliseen tapaansa ja pessyt kätensä asian kohtaamisesta.
”KOK on yrittänyt etäännyttää itseään kysymyksestä.”
KOK loi jo Pariisin kesäkisoihin mallin, jossa se antoi venäläisten ja valkovenäläisten urheilijoiden osallistumiselle ehdot. Tätä mallia noudatetaan myös tulevissa talvikisoissa. KOK antaa tietyin ehdoin mahdollisuuden osallistua olympialipun alla, neutraalina, ei-minkään-maan edustajana.
Tämä koskee vain yksilölajien urheilijoita. Joukkueina ei näistä maista kisoihin pääse.
Maatunnuksia ei sallita. Lisäksi urheilija ei saa olla kotimaansa armeijan palveluksessa eikä hän saa olla sotatoimiin osallinen tai niiden tukija.
Jos urheilija täyttää ehdot, KOK sallii osallistumisen. Tosin, tässäkin tapauksessa se on jättänyt lopullisen päätöksen lajiliitoille. FIS käytti tätä mahdollisuutta ja päätti estää – tiukan sisäisen keskustelun ja täpärän äänestyksen jälkeen – osallistumisen.
CAS kuitenkin totesi nyt, ettei FIS voi näin toimia. FIS:n on päästettävä KOK:n ehdot täyttävät urheilijat olympialaisiin. Lisäksi Kansainvälisen Hiihtoliiton on annettava näiden urheilijoiden osallistua myös FIS:n omiin kisoihin, joissa voi antaa urheilullisen olympianäytön.
Päätökseen reagoiminen on mennyt aika lailla tunteelliseksi. Hiljalleen olisi aika miettiä, mitä tämä kaikki kylmän juridisesti tarkoittaa. CAS nimittäin tuli päätöksellään myös selkeyttäneeksi koko kilpailuoikeusasiaa ympäröivää todellisuuskuvaa.
CAS:n päätös palauttaa koko kysymyksen päävastuun sinne, minne se kuuluukin, eli KOK:n johtajiston pöydälle. KOK on yrittänyt etäännyttää itseään kysymyksestä.
”On odotettavissa, että urheilumaailman muutenkin huojuva pakoterakennelma tulee lähikuukausina CAS:n linjauksen ohjaamana romahtamaan.”
CAS:n päätös pitää kuitenkin sisällään viestin siitä, että näin ei voi toimia. Kun FIS:llä ei ole oikeutta sulkea kisoistaan sellaisia urheilijoita, jotka täyttävät KOK:n määrittelemän osallistumisoikeuden olympiakisoihin, ei KOK käytännössä voi ulkoistaa päätöstä osallistumisoikeudesta lajiliitolle. Sen on itse linjattava asia ja kannettava siitä vastuu.
Ratkaisevaa on siis KOK:n määrittelemä osallistumisehto, ei lajin.
Kun näin on, nyt syntyi ennakkotapaus, joka ohjaa kaikkien muidenkin lajien päätöksiä. Suomeksi: mitkään muutkaan kesä- tai talvilajit eivät voi estää venäläisiä tai valkovenäläisiä osallistumasta kisoihin, joissa voi antaa olympianäytön.
Eivät ainakaan sellaiset lajit, jotka omissa säännöissään kieltävät kansallisuuden perusteella syrjinnän – kuten suurin osa lajeista tekee.
CAS:n linjauksesta seuraa, että mikäli hyökkäyssotaa käyvä maa ja sen liittolaiset halutaan olympialaisista pois, asia on vain KOK:n päätösvallassa. Jos KOK päättää niin löysästi kuin se on päättänyt, lajiliitot eivät voi mitään.
On odotettavissa, että urheilumaailman muutenkin huojuva pakoterakennelma tulee lähikuukausina CAS:n linjauksen ohjaamana romahtamaan.
”Urheilusta tulee elämänalue, jossa Ukrainaa tukeva kansainvälinen rintama ensimmäisenä murenee.”
KOK voisi tämän yhä estää ja kieltää venäläisten ja valkovenäläisten osallistumisen kokonaan, mutta on vaikea uskoa, että sellaista päätöstä syntyy.
Ja kyllä, FIS ja muut lajit voisivat teoriassa kirjoittaa sääntöihinsä uuden pykälän, joka sallisi sotaa käyvien maiden urheilijoiden sulkemisen kisoista. On toinen asia, moniko laji urakkaan haluaa – eikä sekään välttämättä antaisi oikeutta estää olympiaosallistumista.
Ja kyllä, yksittäiset urheilijat voisivat vaatia CAS:lta turvaamispäätöstä, jolla venäläiset ja valkovenäläiset urheilijat suljettaisiin kisoista sotavuosien osin epämääräisten antidopingtietojen vuoksi. Asian kun voi nähdä muiden maiden yksilöiden oikeuksia polkevina.
Tämä tosin olisi varsin epätoivoinen yritys eikä asian ydintä muuttaisi: Jos KOK ei kiristä kantaansa, koko Venäjän hyökkäyssodan vastainen rintama uhkaa urheilun osalta romahtaa.
Koko asia palaa nyt siis KOK:n pöydälle. Kun ei ole merkkiäkään siitä, että KOK:ssa olisi halua käsitellä asiaa uudestaan, karu totuus tulee paljaaksi. Käy kuten on ollut pelättävissä.
Urheilusta tulee elämänalue, jossa Ukrainaa tukeva kansainvälinen rintama ensimmäisenä murenee.
”Jos on niin, että koko kansainvälisen huippu-urheilujohtamisen arvopohja on yhä kyseenalaisempi, miksi suomalainen urheilu oikeastaan on näin kyseenalaisessa toiminnassa mukana?”
Toki voi kysyä onko asian käytännön merkitys samaa tasoa kuin sillä, että läntinen maailma koko ajan ostaa Venäjältä öljyä ja maakaasua. Symbolisesti urheilun toiminta on erittäin ikävä rätti vasten Ukrainaa tukevaa rintamaa.
Etenkin, kun tilanne muutenkin muuttuu koko ajan Ukrainan – ja sen seurauksena kaikkien muidenkin rajavaltioiden – kannalta hyytävämpään suuntaan.
Tässä asiassa on syntymässä taas uusi tahra olympialiikkeen muutenkin kriisiytyvään maineeseen. Maailman suurimman urheilujärjestön arvopohja paljastuu yhä kyynisemmäksi ja opportunistisemmaksi.
Toisaalta voi kysyä onko sillä mitään väliä. Kun suurin osa maailman maista ei haikaile pohjoismaista hyvinvointimallia eikä jaa samanlaista intoa arvo- ja ihmisoikeuskysymyksiin, KOK:n kannattaa ehkä oman etunsa vuoksi toimia juuri kuten se toimii.
Aivan kuten kannattaa lähes kaikkien lajiliittojenkin.
Etenkään Ukraina-kysymys ei ole KOK:n jäsenmaiden, eikä monen lajiliitonkaan, enemmistölle merkittävä. Edes läntisessä maailmassa se ei ole läheskään kaikille yhtä iso asia kuin Suomelle, Puolalle ja Baltian maille.
Suomalaisittain tämä ajaa urheiluväkeä haastavaan itsetutkiskeluun – ja samalla tietysti yhä kriittisemmän ulkopuolisen tarkastelun kohteeksi. Jos on niin, että koko kansainvälisen huippu-urheilujohtamisen arvopohja on yhä kyseenalaisempi, miksi suomalainen urheilu oikeastaan on näin kyseenalaisessa toiminnassa mukana?
Mihin Suomi osallistuu, kun se on mukana olympialiikkeessä? Mitä yhteiskunta tukee, kun se tukee suomalaista olympiaurheilua?
Urheilun oma etu olisi pohtia tätä omassa piirissään hyvissä ajoin. Siinä vaiheessa, kun ulkopuoliset alkavat asiaa äänekkäämmin kysellä, on turha enää pohtia.
Tämä hetki voi tulla silmille jo parin seuraavaan kuukauden aikana.
