Bologna on Italian parhaita ruokakaupunkeja. Herkuttele tuorepastalla, kiertele toreilla ja nauti aperitiivi kasvihuoneravintolassa

Puiset tuolit kolisevat lattialla, kun kiharatukkainen, nahkatakkiin sonnustautunut mies tekee tilaa pitkään pöytään, jossa istuu ruokailemassa useita ihmisiä. Matalakattoi­sen ravintolasalin vaaleat seinät ovat ajan patinoimat. Ne on päällystetty erilaisilla esineillä, valokuvilla, maalauk­silla ja piirustuksilla.

On alkamassa lounastunti yhdessä Bolognan rakastetuimmista ravintoloista, Osteria del Solessa. Se sijaitsee keskellä kaupungin tunnetuimpia kauppakatuja mutta silti kuin omassa suojassaan. Ravintolan nimeä ei lue missään, eikä puuovien suurten ikkunoiden läpi näe. Oven yläpuolella keikkuu kyltti, jossa lukee vino eli viini.

Se kertoo olennaisen: täällä ei tarjoilla muuta kuin viiniä. Asiakkaat tuovat ruuat mukanaan esimerkiksi lähikatujen herkkupuodeista, kuten Salumeria Simonista tai La Baita ­Vecchia Malgasta.

Tarina kertoo paikan avanneen ovensa ensi kertaa jo 1400-luvulla. Enemmän kuin ravintolasta, Osteria del Solessa onkin kyse kohtaamis­paikasta, kertoo pöydän ääreen asettunut kuva­taiteilija Dim Sampaio.

”Täällä istuvat vieri vieressä kaikenlaiset ihmiset kulttuuri­väestä virkamiehiin. Kun tulee Soleen, aina päätyy puhumaan jonkun kanssa, ja keskustelu voi jatkua pitkään.”

Brasilialainen Sampaio kertoo muuttaneensa pohjois­italialaiseen Bolognaan yli 20 vuotta sitten, koska piti sen vaihtoehtoisesta ilmapiiristä. Euroopan vanhin yliopisto ja kaupungin pitkä historia maan vasemmiston keskuksena ovat vetäneet tänne nuorta ja muutoshaluista väkeä.

”Tällaisessa vapaamielisessä ympäristössä on hyvä elää taiteilijana”, Sampaio pohtii, murtaa sormin leipää ja nappaa palan prosciutto-kinkkua päälle.

Samaan on päätynyt vuosien kuluessa myös moni suuri ajattelija. Heistä tunnetuimpiin kuuluvat kirjailija ja semiootikko Umberto Eco, joka opetti pitkään Bolognan ­yliopistossa, sekä kaupungissa syntynyt kuuluisa intellektuelli ja elo­kuvaohjaaja Pier Paolo Pasolini.

Poliittiset tuulet puhaltavat täällä yhä. Ei ole sattumaa, että juuri Bolognassa nousi joitakin vuosia sitten vasta­rintaa Italiassa levinneelle oikeistopopulismille. Nimellä Sardiinit tunnetuksi tulleen liikkeen aloitti muutama turhautunut yliopisto-­opiskelija. Sardiinit järjesti ”vihan ilmapiiriä vastustavia” mielenosoituksia, joihin osallistui miljoonia italialaisia. Liike levisi koko maahan ja Suomeen asti.

Poliittisuus näkyy kaupungissa seinämaalauksina ja ­-kirjoituksina. Niissä vastustetaan ihmisoikeusrikkomuksia, syrjintää ja oikeistopuolueita. Bolognan keskustan kortteleille leimallisten pylväskäytävien suojissa on baareja, joissa kuulee puhuttavan yhteiskunnallisista kysymyksistä. Autot on kielletty monilla keskustan kaduista, ja paikalliset liikkuvatkin mieluummin pyörällä.

Nuorille on kaupungissa tilaa ja mahdollisuuksia. Viime vuosina Bologna on vuokrannut nuorten yrittäjien käyttöön hylättyjä tilojaan, kuten kaupungin suurimman puiston Giardini Margheritan keskellä sijaitsevat vanhat kasvi­huoneet, Le Serre dei Giardini.

Kolme-nelikymppisistä bolognalaisista koostuva osuuskunta on laittanut paikan uuteen uskoon. Hyvin hoidettua pihapiiriä saa piipahtaa ihastelemaan vapaasti, ja­­ ­ulkopöytiin voi tulla esimerkiksi lukemaan tai aamupalalle. Kasvi­huoneen sisällä sijaitseva vehreä Vetro-ravintola on auki aamiaisesta aperitiiviaikaan asti.

Toisaalta kaupungin keskustassa näkyy myös seudun ­vauraus. Emilia-Romagnan hallintoalue, jonka keskus Bologna on, kuuluu Italian rikkaimpiin. Bolognassa on esimerkiksi Roomaan verrattuna siistiä ja järjestelmällistä. Kauniita oranssin, punaisen sekä terrakotan värisiä keskiajan ja renessanssin rakennuksia on pidetty hyvin.

Matkailijoidenkin kiinnostus Bolognaan on kasvanut. Noin 400 000 asukkaan kaupungissa vierailevien määrä nousi puolella vuosina 2014–2019.

”Bologna on kompakti ja helppo kiertää jalan. Silti sen kulttuuri­elämä on kuin isossa kaupungissa”, sanoo alueen matkailutoimistossa työskentelevä Vittoria Donini.

Kaupunki tunnetaan erityisesti jazzmusiikistaan. Kehuttuja keikkapaikkoja ovat esimerkiksi Camera Jazz & Music Club sekä Cantina Bentivoglio, jossa voi myös nauttia illallista konsertin lomassa.

Bolognaan houkuttelevat kävijöitä myös vuosittaiset jazz- ja elokuvatapahtumat. Kesäisin kaupungin keskusaukiolle, Piazza Maggiorelle, nousee yksi maan suurimmista ulkoilma­elokuvateattereista.

Kiinnostavia museoita riittää. On esimerkiksi musiikille omistettu Museo Internazionale e Biblioteca della Musica. Paikallista 1300-1700-lukujen taidetta esittelevät Pinacoteca Nazionale sekä Collezioni Comunali d’Arte.

Myös uudemmat modernin taiteen museo MAMbo sekä teknologiamuseo MAST ovat käynnin arvoisia.

Moni kutsuisi ruokaakin yhdeksi paikallisen taiteen muodoista.

Bolognaa pidetään laajalti Italian ruokapääkaupunkina. Se on iso kohteliaisuus maassa, jossa jokainen alue ylpeilee keittiö­nsä olevan parempi kuin naapureilla.

Moni kansainvälisesti tunnettu italialainen herkku on saanut alkunsa Bolognan lähialueilla. Esimerkiksi parmankinkku, parmesaani ja balsamiviinietikka ovat kaikki Emilia-Romagnasta.

Bolognan perinteisiin kuuluvat olennaisesti ruokatorit. Niistä tunnetuimpia ovat Mercato delle Erbe ja Mercato di Mezzo. Toreilla voi tehdä ostoksia ja maistella ravintoloissa paikallis­herkkuja.

Kaupungissa on myös kauniita kahviloita. Laatukahvia arvostavalle kävijälle sopii Caffè Terzi ja leivonnaisia kaipaavalle Gamberini.

Kenties tärkein ruokaperinne on kuitenkin tuorepasta. Sen valmistus on kuin taidetta, jonka luomista voi nähdä aamutuimaan pastakauppa Le Sfoglinessa.

Siellä harsohattuihin ja kokinpaitoihin sonnus­tautuneet siskokset Monica ja Daniela Venturi myyvät vasta­tehtyä pastaa, välillä sympaattiseen sävyyn paikallisella ­murteella vitsaillen. Keittiön seinustalla työskentelevät sfog­linet, vapaasti suomennettuna pastanpyörittäjät. Heidän kätensä muotoilevat taikinasta tortellineja hämmästyttävällä vauhdilla.

Perinne on täällä kaikki kaikessa, Daniela Venturi kertoo. Pastaa on tehty vuosikymmeniä samoilla resepteillä.

”Tortellinit syödään Bolognassa lihaliemessä eli al brodo, tagliatellepasta taas tomaatti-lihakastikkeessa eli ragù alla bolognesen kanssa”, hän selostaa antaumuksella.

Kaupungissa ei suosita kautta maailman syötyä pasta bolognesea vaan juuri tuhdimpaa, hitaasti tehtyä ragùta.

Venturin sisarukset eivät näe näiden asioiden uudistamisessa järkeä, ja moni alueella on samaa mieltä.

Sen sai tuta myös keittiömestari Massimo Bottura, joka avasi vajaat 30 vuotta sitten ravintolan Modenan kaupunkiin, tunnin matkan päähän Bolognasta.

Bottura halusi uudistaa alueen ruokaperinteitä ja sai aluksi niskaansa paikallisilta suoranaista vihaa. Myöhemmin ­Botturan Osteria Francescanasta tuli maailmankuulu.

Se on saanut kolme Michelin-tähteä ja valittu useina vuosina jopa maailman parhaaksi ravintolaksi maineikkaalla World’s 50 Best Restaurants -listalla.

”Olemme kaikki erilaisia. Joku haluaa muuttaa näitä perinteitä, mutta en minä Botturan ideaa oikein ymmärrä”, sanoo Venturi ja kertoo samaan hengenvetoon syövänsä edelleen joka päivä iltaruuaksi oman kaupan tortellineja.

Maukasta ja perinteistä bolognalaisruokaa saa myös esi­merkiksi ravintola Osteria dell’Orsasta. Jos taas haluaa maistaa jotain modernimpaa, hyvä vaihtoehto on ­Sfoglia Rina.

”Mieheni Lorenzo peri pari vuosikymmentä sitten iso­äidiltään pastakaupan Bolognan ulkopuolella. Hän ei tiennyt mitä tehdä sillä, joten uudistimme sen”, kertoo paikan toinen omistaja Catherine Vancaenegem.

Kauppa kävi, ja vuonna 2010 pariskunta avasi Bolognan keskustaan ravintolan, josta voi sekä ostaa tuoretta pastaa mukaan että syödä sitä.

Paikka on sisustettu veikeästi pastanteon välineillä. Viikottain vaihtuvalla ruokalistalla on vaihto­ehtoja myös kasvis­syöjille. Sfoglia Rina järjestää matkailijoille räätälöityjä pastan­tekokurssejakin (tiedustelut: info@sfogliarina.it).

Moni paikallinen neuvoo, että jos vieras mielii saada kattavan kokemuksen Bolognasta, paikkaa on tarkasteltava yläilmoista.

Se johtuu ensinnäkin siitä, että kaupungin ympärillä kohoaa kauniita kukkuloita, joita ei keskustan korttelien syövereistä näe.

Esimerkiksi Monte della Guardia -kukkulan huipulla sijaitsee historiallinen Madonna di San Lucan pyhäkkö. Se on ­paikallisten keskuudessa suosittu päiväretkikohde, johon noustaan jalan maailman pisintä pylväsportaikkoa pitkin.

Toinen syy kehotukseen on se, että ylhäältä näkee hyvin kaupungin ikonisen värimaailman. Sen perusteella Bologna on saanut myös lempinimen: punaisten kattojen kaupunki.

On siis kiivettävä yhteen kaupungin ikonisista torneista, kellotorni Torre dell’Orologioon. Reipas porrasten nousu ­palkitaan viehättävällä näkymällä.

Kerroksellisessa maisemassa vuorottelevat kirkkojen kupolit, lukuisat tornit ja asuinrakennukset sekä niiden tiili­katot ja tupruttavat savupiiput. Väreissä on lämmintä ruskeaa, oranssia ja punaista. Taustalla avautuvat kauniit, metsäiset kukkulat.

Kun alapuolella sijaitsevalla Piazza Maggiorella sattuu ­olemaan samaan aikaan käynnissä feministinen mielen­osoitus, tuntuu siltä, että tässä on koko Bologna, kaikissa punaisen sävyissään.