Bodominjärvestä nousee sukeltajan käsi. Rannalla havahdutaan.

– Vielä yksi pullo löytyi.

Sukeltaja Jenni Sundell tuo vihreän liman peittämän pullon rannalle ja painuu vielä veden alle. Etsintäsukellus saa kestää korkeintaan puoli tuntia.

Sundell, Janne Korhonen, Henry Helander ja anonyymina pysyttelevä henkilö ovat Espoon Oittaalla. Juuri tällä alueella tapahtui kolmen nuoren kuolemaan johtanut veriteko kesäkuussa 1960.

Kahden 15-vuotiaan ja yhden 18-vuotiaan selvittämättä jäänyt väkivaltainen kuolema on kivi koko kansankunnan kengässä. Oli alkukesä, ilmassa väreili nuori rakkaus. Kunnes tapahtui kammottavia. Aamuneljän ja kuuden välillä nukkuvien nuorten kimppuun hyökättiin. Vain yksi säilyi hengissä. Surmayön tapahtumista poliisilla oli teoria, joka johti oikeudenkäyntiin henkiin jäänyttä Nils Gustafssonia vastaan 45 vuotta sen jälkeen, kun kolme hänen telttailukaveriaan oli kuollut väkivallan seurauksena ja Gustafsson itsekin saanut kolhuja. Oikeuden päätös oli, että Gustafsson on syytön.

Kun surmaajaa ei ole saatu kiinni, on kenellä tahansa ollut mahdollisuus perehtyä tapaukseen, yhdistää siitä tunnettuja faktatietoja ja niihin perustuvia kuvitelmia ja pyrkiä löytämään jotain, jonka siihen liittää.

Bodominjärven selvittämättömän kolmoissurman takia tämä Hästberget kulkee kansankielessä nimellä Murhaniemi. Paikka vetää puoleensa.

Nyt järven liepeillä käy kuhina. Sundell, Korhonen, Helander ja neljäs etsijä ovat harrastajaetsijöitä. He kartoittavat, voisiko järvestä löytyä jotain, joka omalta osaltaan auttaa surmaajan löytämisessä. Löytyy pullo.

– Olisiko pullopostia? Vaikka tunnustus, joku vitsailee.

Myöhemmin selviää, että pullo on valmistettu Riihimäen Lasin tehtaalla. 0,5 litran pullon pohjassa on merkintä ”R 2 60”. Se on siis tehty 1960 – siis mahdollisesti ennen kesäkuun surmatöitä. Ilmeisesti juuri tuollaisessa pullossa on myyty 1960 Salmisaaren viinaa.

Salmisaaren viinaa oli 18-vuotias Seppo Boisman hankkinut työkaveriltaan itselleen ja ikätoverilleen Nils Gustafssonille heidän lähtiessään telttaretkelle. Boismanin kanssa vuoden seurustelleelle Tuulikki Mäelle, 15, ja Gustafssonin tyttöystävänä kolme viikkoa olleelle Irmeli Björklundille, 15, oli ostettu sitruslikööriä.

Nuo tiedot, ja paljon muuta, voi löytää kirjallisista lähteistä ja internetistä helposti.

Kuten Ilta-Sanomien minidokumentista sen tiedon, mihin koivupuihin Boismanin ja Gustafssonin moottoripyörät nojasivat teltan vieressä.

Tai Helsingin Sanomien artikkelista sen tiedon, että 1,4 metriä leveän teltan kepit oli itse veistetty puusta.

Jenni Sundell toimii Pääkaupunkiseudun Etsintä ry:n puheenjohtajana. Voittoa tuottamattomaan yhdistykseen kuuluu kymmenen jäsentä, joista aktiivisesti mukana on viisi henkilöä. Pääkaupunkiseudun etsintä ry ei toimi ainoastaan Helsingin ympäristössä, se etsi Tampereella viime vuonna Raisa Räisästä ja Tallinnassa pari vuotta sitten Ari Saarilammia.

Näistä paljon julkisuutta saaneista katoamistapauksista Räsäsen mysteeri on edelleen ratkaisematta, Saarilammi löytyi hukkuneena.

Sundellin mukaan hänellä ja yhdistyksellään on muutama hengenheimolainen, yksityishenkilöitä ja ainakin pari yhdistystä. Omaksi ja yhdistyksensä oppi-isäksi hän nostaa Reino Savukosken, joka on selvittänyt kadonneiden ihmisten tarinoita ja ratkaisemattomia rikoksia vuosikymmenten ajan – ja löytänyt yli sata ihmistä.

Sundell käyttää vapaa-ajastaan suuren osan kadonneiden ihmisten etsimiseen. Se tarkoittaa huolellisesti valmisteltuja etsintäretkiä alueelle, jossa kadonneen oletetaan viranomaisten tutkinnan perusteella olleen.

– Teemme etsintöjä omaisten pyynnöstä usein siinä vaiheessa, kun viranomaiset ovat lopettaneet omat tutkimuksensa tuloksettomina, Sundell kertoo.

Jotain on löytynytkin. Mitä, sitä Sundell ei kerro tarkasti. Kyse on aroista asioista: kadonneet ihmiset ovat joidenkin ihmisten läheisiä. Etsintätyö vaatii hienotunteisuutta. Se on myös ammattimaisuutta, jota viranomaiset arvostavat.

– Poliisi ja muut viranomaiset tietävät, että yhdistyksemme väki ei sotke paikkoja eikä tuhoa todistusaineistoa.

Ammattimaisuutta on myös se, miten Sundell on etsintätöihin varustautunut. Ennen laitesukellusvarusteiden pukemista hän uitti järvessä vedenalaista droonikameraa. Keltainen kamera liukui vedessä ja välitti paksun piuhan avulla laitetta ohjailevan Sundellin näytölle sameaa kuvaa.

– 1960-luvulla tutkijoilla ei ollut käytössään tällaisia. Mutta nyt on hieman liian tuulista.

Henry Helander ja Janne Korhonen ovat Sundellia kevyemmin varustautuneita. Helanderin kaulassa roikkuu kamera, Korhonen kiipeää soutuveneeseen varvastossuissa.

Miehet soutavat löytääkseen järven pohjasta turoja, kalastajien rakentamia ryteikköjä hyvien pyyntipaikkojen luomiseksi.

Kesäkuussa 1960 ensimmäisten surmapaikan lähistölle saapuneiden joukossa oli kalastajia. Olisivatko he nähneet jotain? Olisiko järveen voinut kadota myös mahdollinen murha-ase? Ja mitä järvivesi aiheuttaa vuosikymmenten kuluessa esimerkiksi teräaseelle? Todennäköisesti 1960-luvun alussa kädensija oli esimerkiksi puukossa useimmiten puuta, joka on saattanut lahota pois. Mutta entä terä? Tunnistaisiko metallinpaljastin sen?

Jotta voi etsiä vastauksia, on osattava kysyä. On yhdisteltävä tietoa ja arvauksia, vanhoja ja uusia löydöksiä ja toivottava, että mieleen tulee oikea, etsinnän – ja Bodomin tapauksessa rikostutkinnan – kannalta oikea kysymys.

Etsijöiden käytössä on vuosikymmenten aikana kerätty tieto, kirjoja, tuhansia lehtijuttuja ja vertaistukea verkossa. Rikoksiin, katoamisiin ja onnettomuuksiin keskittyvässä harrastajien keskustelufoorumi Hejacissa on ”Bodomjärven kolmoismurha 1960” -viestiketju. Hejacissa pullolöydös aiheuttaa jo innostunutta kommentointia tuoreeltaan.

”Kyllähän tuo pistää miettimään että voisiko kyseessä olla todistaja Esko Virtasen hankkima kateisiin jäänyt ”Salmisaaren viinaa” -pullo”, nimimerkki Loxley kirjoittaa.

Mikä saa ihmiset pohtimaan rikosten ratkaisua itse? Bodominjärveä ovat ennen Sundellia ja kumppaneita tutkineet monet arkeologit ja harrastelijarikostutkijat.

Sundell kokee, että kadonneiden etsiminen on tärkeää ja palkitsevaa. Rikosmysteerit taas vievät joskus yöunet.

Epäilemättä Bodomia tuoreempien rikosten, jopa murhien selvittelyyn uppoutuminen voi olla jopa vaarallista. Siksi Sundell ei tahdo tässä jutussa paljastaa kasvojaan.

Hän työskentelee turvallisuusalalla. Taustalla on myös jo nuorena alkanut aktiiviura vapaapalokunnassa.

– Haluan auttaa ihmisiä, Sundell sanoo.

Mysteerien äärellä kohtaavat ihmiset, joiden arkielämä, vaikkapa ammatit, saattavat olla keskenään hyvinkin erilaisia. Helander opiskelee Aalto-yliopistossa avaruustekniikkaa. Korhonen on puolestaan metsäntutkija; työkseen hän tekee tällä hetkellä tiedeviestintää.

– Kyllä mysteerien ratkaiseminen on aina kiinnostanut ihmisiä, vastausten etsiminen, Korhonen toteaa.

Helander tuntee Bodomin tapauksen läheiseksi, koska hän on viettänyt lapsesta saakka kesiään suvun mökillä Bodominjärven rannalla. Juuri hän on ottanut yhteyttä Suomen Lasimuseoon ja selvittänyt pullon alkuperää.

– Totuus kiinnostaa.

Palataan sukellettuun pulloon. Ajatus siitä, että mahdollisesti Boisman ja Gustafsson nauttivat Salmisaaren viinaa Bodominjärven rannalla nimenomaan tästä nyt löytyneestä pullosta, kiihdyttää mieltä. Sitten kriittisyys valtaa ajatukset: jos pullosta juotiin kesällä 1960, miten se vaikuttaa mihinkään Bodominjärven rikostutkinnassa?

Vaikka vuonna 1960 täysi-ikäisyyden raja Suomessa kulki 21 ikävuodessa, nyt lähes kahdeksankymppistä Gustafssonia ei tulla tuomitsemaan alaikäisenä juopottelusta.

Onko pullo siis turha löytö? Sen päättävät viranomaiset.

– On tarkasti tiedossa, ketkä ovat koskeneet pulloon ja millä tavoin, kun se on löydetty, Korhonen kertoo.

Eli jos pullosta voi jäljittää sitä käsitelleen ihmisen dna:n, näin tällekin pullolle tehdään – jos se on poliisin ja muiden tutkijoiden mielestä tärkeää tapausten selvittämiseksi.

Päivä alkaa olla pulkassa. Sundell kertoo uuden tiedon.

– Tietyssä kohdassa kompassi lakkasi toimimasta.

Kertooko se järven pohjassa olevista malmeista tai mineraaleista, jotka vaikuttavat magneettikenttään? Voiko metalliesine, mahdollisesti teräase vaikuttaa kompassin toimintaan? Ei pitäisi, mutta voiko se vaikuttaa?

Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia.