Blind Channelin Joel Hokka: ”Olen ollut idiootti ja kusipää”

Lapsuuteni suurin haave oli tulla NHL-kiekkoilijaksi. Aloitin lajin nuorena, pelasin 12-vuotiaaksi asti. Sehän meni sitten vituiksi, en pelaa enää. Ei tullut kiekkoilijaa vaan joka paikan pellehermanni. Lopetin, koska olen tällainen rimpula. Ruumiinrakenteeni oli liian heiveröinen ja siro. Olin silloin myös liian lyhyt. En pärjännyt enää fyysisessä, maskuliinisessa lajissa. Se harmitti suuresti.

Minuun jäi pysyvät arvet, kun kaaduin viime kesänä Rukalla alamäessä pyörän kanssa, vaikka luulin olevani kuolematon. Vedin kunnon lipat, olkapääni lähti sijoiltaan, piti leikata ja siihen jäi aika mässyn näköinen arpi. Mutta olen ympäröinyt rintakehäni tatuoinneilla, joten se on siellä seassa. Hienolta näyttää.

Pelkään kuollakseni havahtuvani vanhana siihen, että en yrittänyt tehdä unelmistani totta. Olen aina esimerkiksi toivonut, että musiikkiani olisi Billboard-listalla. Nyt Blind Channel oli Deadzone-biisillä siellä. Se on ollut yksi unelmieni täyttymys. Uusin albumimme ilmestyi 1. maaliskuuta. Teimme sitä Losissa, Lontoossa, Saksassa ja Suomessa.

Pyydän anteeksi, että olen takavuosina holtittoman päihteidenkäytön takia käyttäytynyt erittäin huonosti joitain ihmisiä kohtaan. Muutama vuosi sitten oli vielä päihteiden kanssa rock’n’roll-meininki ja niistä sekoiluista jengi jaksaa vieläkin muistuttaa keskustelupalstoilla. Olen ollut idiootti ja kusipää, mutta kukapa ei olisi 26-vuotiaana, kun bändi breikkaa? Siinä saattaa samppanjaa virrata. Kun täytin 30, tajusin, että kukaan ei sinua pelasta, vaan itse pitää ottaa kontrolli. Enää en voi vetää kännejä. Voin ottaa maksimissaan ison lasin omaa The Royal Riesling -viiniäni.

Sukurasitteeni on isältä peritty järkyttävän holtiton itseruoskinta ja riittämättömyyden tunne. Sillä ei ole mitään rajaa, kuinka paljon vaadin itseltäni. Jos minulla on vaikka vapaapäivä, ahdistun valtavasti, jos en tee mitään. Minun on helvetin vaikeaa vain chillailla. Pääni sätkii vastaan. Olen rakentanut elämäni niin, että käynnissä on koko ajan joku hässäkkä.

Ensimmäiseksi poistaisin maailmasta sodat. Se on typerää paskaa, johon palaa rahaa ja lukuisat ihmiset kuolevat. Järkyttävän tyhmää hommaa.

Sen päivän haluan nähdä jolloin vr-laseista julkaistaan ulkonäöllisesti hieno versio. Nykyiset mallit näyttävät niin typeriltä. Olen varma, että vr-laseista tulee arkea 10 vuoden sisään.

Annoin viimeksi lahjan tulevalle kummilapselleni. Ostin tutin, mutta en tajunnut, että niitä on eri-ikäisille. Ostin siis väärän kokoisen, mutta ajatus on tärkein! Olen jo varoittanut lapsen vanhempia, että ei kannata tehdä asioita rokkisedän perässä. Kannattavaa sen sijaan tehdä niin kuin koulussa sanotaan.

Luulin itsestäni liikoja teininä. Uhosin jo ensimmäisten keikkojen jälkeen kavereille ja mimmeille, että minusta tulee suuri rocktähti. Asenne oli jo kohdillaan, vaikka olin täysi pelle. Moni epäilijä on myöntänyt myöhemmin, että jätkä teki sen. Onneksi se todistamisen apina on lähtenyt vuosien aikana selästä.

Aion vielä opetella näyttelemään niin hyvin, että voin vetää surullisen miehen roolin jossain erittäin dramaattisessa sarjassa tai elokuvassa.