Apu

Björn Wahlroos: ylimielisen kultasormen elämä

Björn Wahlroos: ylimielisen kultasormen elämä

Björn Wahlroos on tiistaina 17.9. julkaistussa epävirallisessa elämäkerrassaan talousnero, joka provosoi, tallaa alleen ja vihaa keskinkertaisuutta, mutta rakastaa rahaa, perhettään ja hovin loistoa. Ja kun Wahlroos avaa suunsa, Suomi kuuntelee (ja järkyttyy).
Teksti Samuli Isola
Kuvat Petri Mulari
Mainos

Hän nauttii näistä tilanteista, pelistä, vallasta, kontrollista, älyllisestä haasteesta. Hän nauttii niistä niin kuin metsästämisestä.” Näin kuvasi kasinoajan ikoni Pentti Kouri Björn ”Nalle” Wahlroosia Helsingin Sanomille 1998. ´

Lainaus kertoo oleellisen siitä, millaisesta ihmisestä Tampereen yliopiston Journalistiikan vierailijaprofessori Tuomo Pietiläinen ja 25 tutkivan journalismin työpajan opiskelijaa tekivät auktorisoimatonta elämäkertaa – sellaista, jossa ei haastatella päähenkilöä, vaan häneen perehdytään lähteiden, tutkimuksen ja tuttavakertomusten kautta. Näin on mahdollista päästä vaikeasti lähestyttävään ihmiseen uusista näkökulmista. Tapa on tuttu muualla, Suomessa harvinainen.

Tiistaina 17.9. ilmestyvä  Wahlroos – Epävirallinen elämänkerta (Into-tieto) on terävä, joskin epätasainen kertomus 1960-luvun jälkeisen Suomen murroskohdista – ja siitä, miten suuri osuus Wahlroosilla kaikessa tässä on ollut. Wahlroosin tarina alkaa huippuälykkään, mutta alkoholisoituneen isän varjon alla kasvaneesta partiopojasta, jonka koulumenestys ei päätä huimaa. Sitten tulee 60-luvun puoliväli, Björn radikalisoituu ja alkaa suomenruotsalaisia piirejä hämmentäväksi stalinistiksi.

Mutta kun muu Suomi vielä matkaa kohti pysähtyneisyyttä, Nalle on jo tehnyt uuden käännöksen: hän kieltää syksyllä 1973 dogmaattisen marxilaisuuden ja alkaa kehitellä kapitalismin perusteita uusoikeiston talousteorioiden pohjalta. Kirjassa on hupaisa, Wahlroosin myöhempiä edesottamuksia hyvin kuvaava kohtaus eropuheenvuorosta, jossa ruotsinkielisen kauppakorkeakoulun edustajiston parikymppinen opiskelija kertoo, miksi hän on päättänyt hylätä kommunismin:  

Syyskuun 1973 alussa Björn Wahlroos ilmestyi Hankeniin ennennäkemättömän tyylikkäänä. Hänellä oli vaaleat housut, puvuntakki, kravatti ja attaseasalkku. Hän oli käynyt parturissa. Tukka ulottui edelleen yli korvien, kuten muotia oli.

”(--) toivon onnistuvani tavalla tai toisella pysymään ajan hermolla, tahi kuten kuningas Kaarle XVI Kustaa saattaisi iskevästi todeta, mikäli olisi SHS:n [Svenska handelshögskolans studentkår, Hankenin ylioppilaskunta] edustajiston jäsen: ”Ajassa mukana SHS:n rinnalla.” (s.96)

Viittaus juuri kuninkaaksi kruunattuun Kaarle XVI Kustaaseen on ennakointia tulevasta Nallesta. 34 vuoden päästä hän on pohjoismaisen finanssialan suurmies ja samaisen kuninkaan ystävä ja lintujahtikaveri, joka kutsuu ystävänsä ostamansa Joensuun kartanon juhlallisiin tupaantuliaisiin. Ja kuningas tulee, Silvia-vaimoineen.

1980-luvun alkuun mennessä Björn Wahlroosista kuoriutuu pidäkkeistä vapaan kapitalismin vakaa kannattaja: professori, pankinjohtaja, politiikan ja talouselämän sisäpiirejä ryminällä ravisteleva sarvikuono. Hän on omanarvontuntoinen, huippulahjakas, tyly, provosoiva, koko ajan uutta etsivä, rohkea, kärsimätön, ylimielinen, rahanjanoinen. 

Monilta ominaisuuksiltaan hän on kuin isänsä, legendaarinen Kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikkö Bror "Buntta" Wahlroos. Mutta ilman tämän kaiken päälle kaatunutta alkoholismia ja sen mukana tulleita lieveilmiöitä.

Uutuuskirjassa käydään yhden miehen näkökulmasta läpi se henkinen, taloudellinen ja yhteiskunnallinen murros, jonka aikana Wahlroos, ja myöhemmin Suomi, siirtyi puolisuljetusta taloudesta osaksi maailmanmarkkinoita.  Iso W oli kaikkialla: hän järjesteli, riskeerasi, onnistui, rikastui silmittömästi. Missä tapahtuu, siellä Wahlroos, sanoo uutuuskirja. Ja kun seura oli oikea, Björn oli seuramiehistä parhain.

1980–2000-lukua käsittelevät kirjan osiot ovat Suomen murrosajan patologiaa alastomimmillaan. Kuinka paljon täällä silloin tapahtuikaan! Kouri-kaupat, Sampo Pankin salamyhkäiset järjestelyt, pankkijättien kaatumiset, investointipankkiirien nousut, suuri lama, joka vei monelta työn ja terveyden. Kuka lopulta voitti ja kuka menetti, kun Suomi vieläkin maksaa entisen laman laskuja (uuden laman jo ollessa päällä)?

Wahlroos-kirjassa siellä täällä esiin tuleva päähenkilön lemmekäs suhde vapaaseen markkinatalouteen ja kaiken arvon määrittelemiseen markkinoilla on ollut vahva lähtölaukaus sille Suomelle, jonka säveliä soitellaan tänäkin päivänä. Ei ole sattumaa, että Wahlroos istuu nyt markkinoiden rajoittamatonta vapautta ajavan Libera-ajatuspajan hallituksen varapuheenjohtajana. Ja tähän samaan Libera-pajaan, ja sen liepeille, ovat jo päätyneet myös monet kokoomuksen nuoret libertaristiset, oikeistolaiset toivot. Näinä päivinä paljon keskustelua herättänyt kokoomusnuorten tavoiteohjelma 2014 on teeseiltään kuin (nuoren) Wahlroosin kirjoittama: yksilö ennen yhteisöä, vapaus ennen kaikkea, vastuu on jokaisen itse kannettava.

Ei sen puoleen, kyllä Wahlrooskin on elämässään ystäviä kerännyt ja tukiverkkoja tarvinnut. Kirjassa nousevat useasti esiin ne läheiset ystävät, luottokaverit, uskotuimmat työtoverit ja suomenruotsalaiset juuret, joista Wahlroos ei koskaan ole pois pyristellyt.

Ankkalammikon vauraimmasta päästä on vuosien varrella ollut apua ja tukea monissa operaatioissa, joita Wahlroos on ollut toimittamassa. Ja vanha raha, aatelisto ja kuninkaalliset, niillä on erityissijansa talousmies Wahlroosin sydämessä. Kun hän vietti Joensuun kartanossaan 300 hengen juhlat kartanon entisöimisen kunniaksi, vieraslista oli jotain paljon suurempaa kuin ne 20 Suomea hallitsevaa perhettä, joista taistolaiset, Nalle Wahlroos mukanaan, oli laulanut 70-luvulla. Joensuussa oli paikalla kuninkaallisia, aatelistoa, suurpääomaa, muutama poliitikko ja vanhoja ystäviä: Bernadotte, Bonnier, Ehrnrooth, Creutz, von Rosen, Ollila, Pentti, Reenpää, Herlin, Liikanen, Lilius…

Björn Wahlroosista on kaikilla mielipide. Hän provosoi ja tekee sen tahallaan. Elämäkerrassa kuvataan asia niin, että Wahlroos tulee kentälle, antaa tarkoituksellisen kovan lausunnon ja jättää muut kaluamaan luuta. On haukuttu puolueet, presidenttihaloset, hyvinvointivaltiot, tarinan mukaan myös pankkeihin vain soraa kengissään kantavat turhat asiakkaat. 

Häntä voi, ja saa, rakastaa ja vihata. Elämäkerrassa piirtyy kuva miehestä, joka itsekin elää intohimojen maailmassa, jossa älykkäimmillä ja voimakkaimmilla on velvollisuus haastaa, toimia ja kerätä lopulta rahat talteen. Muut mariskoon ja korjatkoon taisteluiden jäljet.

Teksti Samuli Isola

Kuva Petri Mulari

Julkaistu: 17.9.2013