Juttu ei lopu Birgitta Ulfssonin kanssa koskaan kesken, sen huomasi myös ruotsalainen toimittaja Stig Hansén. Hän ystävystyi Ulfssonin kanssa tehdessään Göteborg Stadsteaternin kotisivuille artikkelia Teatterin matriarkat. Ystävyys johti siihen, että Hansén sai kirjoittaa Birgitta Ulfssonista kirjan, jota ainakin kuusi kustantamoa ja tuplasti useampi toimittaja on vuosien varrella ehtinyt pyydellä. Kirja Mikä ettei (Teos/Förlaget 2017) ilmestyy samaan aikaan ruotsiksi ja suomeksi. Kyseessä ei ole ensi kesänä 89 vuotta täyttävän näyttelijän elämäkerta. Sellaiseen Birgitta Ulfsson, ”Bisse” ei olisi kuuna päivänä suostunut, vaikka hänessä riittäisi aihetta elämäkertaan paljon enemmän kuin monessa muussa taiteilijassa. – Se on keskustelukirja, jossa puhutaan monenlaisista asioista, ja kaksi kolmasosaa teatterista. Tykkään siitä, että kirjassa hypätään aiheesta toiseen. Se piru, Stig, jututti minua niin kauan, että jutuista syntyi kirja. Se taisi olla hänen taka-ajatuksensa! Ollaan Helsingissä, jonne Bisse on lennähtänyt kotikaupungistaan Göteborgista. Lentäminen ei häntä rasita, mutta matkapakaasin pakkaaminen ja purkaminen on vihonviimeistä. – Ja putkiremontti Helsingin-kodissamme, se vasta helvettiä on!
Isän vaikutus Bisseen oli lapsuudessa ja nuoruudessa valtava. Hän oli isän tyttö, ja sellaisista kasvaa vahvoja, itsenäisiä naisia. – Tykistöeversti-isäni Erik Ulfsson oli harvinainen mies. Hän otti herkän tytön luonnollisesti ja vakavasti kuin olisin ollut kanssaihminen. Isä antoi tytölle uskon keskustelun ja dialogin voimaan, isä luki paljon ja oli osaltaan johdattamassa tytärtään kirjallisuuden ja kultuurin maailmaan. Kun sota vei Erik Ulfssonin pois kotoa kuudeksi vuodeksi, Bisse itsenäistyi. – Kun hän tuli takaisin, olin jo teini-iässä, ja välillämme oli välimatkaa, niin kuin siinä vaiheessa itsenäistymistä on. Se ei silti horjuttanut pohjarakkauttamme. Isä kannusti minua aina ja hyväksyi sen, että halusin ryhtyä näyttelijäksi, vaikka ei aina ymmärtänyt intoani absurdiin teatteriin. Erik Ulfsson piti tyttärensä ronskiudesta mutta ikäpolvensa ja upseeriammattinsa takia siitäkin, että Bisse osasi laskeutua kauniisti portaat helmet kaulassa. Bissen vanhemmilla oli intohimoinen rakkausavioliitto. Bisse ja häntä nuorempi veli mahtuivat siihen hyvin, ja Bisse kertoo katsoneensa vierestä äidin ja isän suhdetta. – Ne katseet, niissä oli paljon erotiikkaa.
– Olemme Iwarin kanssa edelleen rakastuneita, ja meillä on hyvä olla yhdessä myös näyttämöllä.
Bissen kihlaus kirjailija, runoilija Bo Carpelanin kanssa loppui ystävyyteen ja Lasse Pöystiin. Bisse ja Pöysti menivät naimisiin vuonna 1952. Pöysti oli jo maankuulu näyttelijä, jonka ura oli alkanut lapsitähtenä Suomisen perhe -elokuvissa Ollin roolissa. – Pöystin ja minun avioliitto oli hurja avioliitto, se oli heittäytymistä seikkailuun. Hän ei ensin arvostanut työtäni näyttelijänä, ja olinhan minä epävarma. Sitten yhdessä Lilla Teaternin revyyssä, jossa näyttelimme pultsareita, hän havahtui repliikkiini, katsoi minua ja sanoi oho! Teatterinjohtaja, pariskunnan hyvä ystävä Vivica Bandler näki Bissen ja Lassen välisen dynamiikan ja osasi sijoittaa heidät sopiviin rooleihin. Liiton alkuvaiheessa Bisse jäi kotiin, kun pariskunnan pojat Tom ja Erik syntyivät runsaan vuoden välein. Koti sijaitsi Vantaan perukoilla, keskellä metsää. – Yllätys oli se, että minusta tuli hyvä ”lehmä”! Lasse teki sotilasfarsseja ansaitakseen rahaa, minä kannoin kotona vettä kaivosta ja nautin kaupunkilaistyttönä mökissä asumisesta. Se oli jännää aikaa, päivät olivat täynnä toimintaa, ja pojat olivat niin terveitä, etteivät he sairastaneet mitään lastentauteja. Sitä ihmeteltiin, kun he aloittivat koulunkäynnin. Lasse Pöysti laajensi mökkiä, sinne saatiin koksilämmitys, vesijohto ja viemäri. Kun Bisse lopetti imetyksen, hän alkoi taas näytellä Lillanissa ja Televisioteatterissa Pöystin kanssa. Kun avioliitto monen vaiheen jälkeen päättyi avioeroon vuonna 1984, ystävyys ei loppunut. Ero oli silti pitkän avioliiton jälkeen oikea ratkaisu. – Pääsimme Lassen kanssa aikoinaan monen kynnyksen yli, ja nykyään soittelemme toisillemme monta kertaa viikossa. Kykenimme vapauttamaan itsemme toisistamme.
Rakkaassa saaressa Tammisaaren ulkomerellä, saaren saunapolulla näyttelijä Iwar Wiklander kysyi Bisseltä, mennäänkö naimisiin. – Hän halusi olla naimisissa kanssani eikä minulla ollut syytä kieltäytyä. Nyt olemme olleet yhdessä jo yli kolmekymmentä vuotta, pidempään kuin olin Pöystin kanssa. Heidät vihittiin kotona Göteborgissa vuonna 2008. Seremoniaa todistivat kirjailija Henning Mankell ja Eva Bergman, elokuvaohjaaja Ingmar Bergmanin tytär. Bisse sanoo, että liitto yksitoista vuotta nuoremman Iwarin kanssa on suuri lahja. – Se on muuttanut minua, olen saanut rauhan olla oma itseni. Luulin ennen Iwaria, että minussa oli jotain vikaa. Ilmeisesti en olekaan niin mahdoton ihminen. Olemme Iwarin kanssa edelleen rakastuneita. Iwar on hyvä näyttelijä, moraalisesti ja eettisesti hieno mies. Hänessä on paljon lämpöä ja ystävällisyyttä.
Birgitta Ulfsson ja Lasse Pöysti näyttelivät yhdessä, perustivat perheen ja elivät pitkän avioliiton, joka päättyi eroon vuonna 1984. Ystävyys säilyi silti.
Kolmesta Pöystistä, Lassesta ja pojistaan Tomista ja Erikistä, Bisse sanoo, että he ovat itsepäisiä miehiä. – Minä en ole, vai olenko? Tom, joka syntyi perheen esikoiseksi vuonna 1954, valmistui näyttelijäksi vanhempiensa tapaan mutta jätti ammattinsa. – Hän halusi pois julkisuudesta ja lähti pohjoiseen, mutta palasi sitten Tammisaareen, jossa hänen veljensä Erik, ”Miki” myös asuu. Heidän kotitalojensa välissä on suuri metsä, mutta veljekset perheineen ovat läheisiä. Tom Pöysti kärsi sukunimestään ja siitä, että hänellä oli näyttelijänä niin samanlainen ääni kuin isällään. Nyt hän on suosittu kouluttaja yrityksissä ja hoitolaitoksissa. – Varsinkin syöpä- ja dementiahoitajat ovat saaneet paljon hänen koulutustilaisuuksistaan, Bisse kertoo. Vuonna 1955 syntyneestä Mikistä tuli ohjaaja, mutta myös hän jätti teatterin oltuaan uransa alussa muun muassa Svenska Teaternissa. – Miki on erikoinen ihminen, matemaattisesti tavattoman lahjakas ja käsistään kätevä. Hän on laiha ja sitkeä, hyvä purjehtija, kuten Tomkin. Ensi kesänä Miki ohjaa jälleen. Hän tekee Tammisaaren kesäteatteriin Tuntemattoman sotilaan. Erik Pöystin lapsista kaksi, Alma ja Oscar ovat jatkaneet näyttelijän ammatissa. Bisse ja Alma ovat näytelleet yhdessä Göteborgissa ja Svenska Teaternissa Helsingissä Fosterlandet-näytelmässä, josta Bisse kertoo paljon kirjassaan.
Näyttämölle Bisse nousee seuraavan kerran ensi syksynä Göteborgin Folkteaternissa Bertolt Brechtin Setšuanin hyvässä ihmisessä, vastanäyttelijänään Iwar. – Olemme jumalia, jotka laskeutuvat maan päälle löytääkseen edes yhden hyvän ihmisen. Hyvin ajankohtaista! Näyttelemisen lopettamiselle Bisse ei ole uhrannut ajatustakaan. Hän käy eri tilaisuuksissa kertomassa ruotsalaisille Suomesta Kalevalan avulla ja kiertää esiintymässä pianisti Lowe Petterssonin kanssa. – Aiheena on rakas ystäväni Tove Jansson. Tovesta on pakko puhua, sillä hän on muutakin kuin muumit. Bisse sanoo voivansa ilmeisesti hyvin – sairastettuaan kaksi kertaa rintasyövän. – Toinenkin rintani leikattiin pois kesällä 2015. En ollut ennen näitä leikkauksia sairaalassa kuin synnyttämässä, en tiedä edes veriryhmääni. Hän sanoo eläneensä hiton hyvän elämän. – Minä olen terveellä tavalla onneton. Elämässä on kompastuksia ja kolhuja, mutta katkeroituminen olisi myrkkyä. Tärkeää on pysyä uteliaana ja säilyttää kyky hämmästyä. Elämä kannattaa elää – mikä ettei! Ensi kesänä mennään taas saareen, jonne Bisse itse ohjaa veneensä. ●
Teksti Liisa Talvitie, kuvat Timo Pyykkö
