Haapa on avainlaji eli ensiarvoisen tärkeä puu koko ympäristölleen. Varsinkin suuret haavat tarjoavat elinmahdollisuuksia suurelle määrälle lajeja, joista monet ovat hyvin vaateliaita elinpaikkansa suhteen. Monet niistä ovat erikoistuneet pelkästään joko haapaan tai raitaan.

Haavan seuralaislajisto on oma­leimainen. Lehvästö kätkee runsaan hyönteislajiston, ja varsinkin monet perhostoukat ovat mieltyneet haavan ­lehtiin, komeimpana haapaperhonen.

Luonnon kannalta haavan arvo ei vähene sen kuoltua, pikemminkin päinvastoin. Järeätä haapaa lahottavat monet uhanalaiset sienet ja hyönteiset, esimerkiksi harjas­orakas ja puna­härö.

Metsän asujaimistolle olisi eduksi, että haapojen annettaisiin kasvaa järeiksi, kääpäkylkisiksi jättiläisiksi ja rojahtaa maahan lahoamaan omille sijoilleen hajottajien asuinpaikoiksi. ­Kaatunut, sammaloitunut haapajätti elättää monia uhanalaisia eliöitä käävistä kova­kuoriaisiin, sammalista jäkäliin.

Haavan tunnistaa kaukaa jo äänestä. Pitkän, sivuilta litteän ruotinsa ansiosta lehdet lipattavat puolelta toiselle, havisevat. Se edistää veden haihtumista, ja haihtumisen ylläpitämä vedenotto maasta tehostuu. Haihtumisella on voimaa, sillä sen avulla syntyy imu, joka auttaa vetämään vettä jopa 30-metrisen haavan ­latvaan.

Haapa on pioneeripuu. Metsäpalon tai hakkuun jälkeen se on ensimmäisiä uudelle kasvupaikalle saapuvia puita. Se valtaa myös muita valoisia paikkoja: tienpientareita, jouto­maita, hylättyjä peltoja. Haavan leviämisen tehokkuus piilee laajasta pinta­juuristosta nousevissa uusissa ilma­versoissa eli juurivesoissa.

Metsähaapa kasvaa koko Suomessa monenlaisissa metsissä. Sen kuulee havisevan lehdoissa, tuoreissa ja kuivissa kangasmetsissä sekä ravinteikkaissa korvissa.

Ammoin suomalaiset osasivat tehdä eri tarve­kalut oikeista materiaaleista. Tiedettiin, mikä puu on kovaa, mikä joustavaa, mikä pehmeää. Kaikki ei sopinut kaikkeen. Haravaan tarvittiin kolmea puulajia: koivusta tehtiin lapa, pihlajasta piikit ja haavasta varsi. Eikä vartta sopinut tehdä juuri kaadetusta haavasta, sillä se veteli vääräksi ja kieroksi. Sen piti maata muutama vuosi asettumassa, ennen kuin siitä saatiin tolkun haravanvarsi.

Haavan puuaines on vaaleata, pehmeää ja kevyttä. Ennen abatsin tuloa siitä tehtiin perinteisesti saunan lauteet, koska se on tikkuuntumatonta ja johtaa huonosti lämpöä. Haavasta on valmistettu myös päreitä, paanuja, tulitikkuja, vaneria ja veneitä. Lisäksi sitä käytetään korkealaatuisen paperin valmistukseen.

Metsänomistajan kannattaa jättää haapa kasvamaan. Se ei todellakaan ole mikään rikkapuu, vaan metsän elämälle tärkeä arvopuu.