Muusikko Bess: ”Join pääni täyteen, kun olin masentunut – ei auttanut – vasta se auttoi, kun katsoin suoraan silmiin sitä, mikä teki kipeää”
Viimeksi nauroin makeasti, kun teimme Tanssii tähtien kanssa -treeneissä keijukaismaisen spagaattinoston ja kauniin lennon sijaan lentää mätkähdin lattialle selälleen. Harjoitukset jatkuvat, Bess kertoo.
Minun olisi pitänyt syntyä 1800–1900-lukujen taitteessa ja elää 20-luvun jazz- ja cabaret-huumaa New Yorkin savuisilla klubeilla.
Lapsuuteni sitkein haave oli tulla laulajaksi. Katsoin äitini nauhoittaman Michael Jacksonin 1997 Helsingin Olympiastadion-keikan VHS:ltä joka ikinen päivä, kun tulin tarhasta kotiin. Päätin, että tuota minäkin haluan tehdä – ja esiintyä stadionilla.
Minuun jäi pysyvät jäljet, kun pääsin ensimmäisille festareilleni Ankkarockiin 2006 katsomaan lempibändiäni Children of Bodomia melkein eturivistä.
Viimeksi nauroin makeasti, kun teimme Tanssii tähtien kanssa -ohjelman treeneissä kuvitteellisen keijukaismaisen spagaattinoston ja kauniin lennon sijaan lentää mätkähdin lattialle selälleen. Ei tullut verta eikä sattunut, mutta saatiin koko elämys videolle ja hyvät naurut. Harjoitukset jatkuvat.
Viimeksi rakastuin taas tänään kumppaniini uudelleen. On kaunista saada kokea, kun rakkaus ja kunnioitus toista kohtaan vain kasvavat päivä päivältä.
Kateellisena katson, kun muut onnistuvat asioissa, joissa itse koen epäonnistuneeni. Mutta ei siinä auta rypeä ja hukata energiaansa, vaan on tärkeää oppia kääntämään kateus polttoaineeksi itsensä kehittämiselle. Ja oikeasti vilpittömästi iloita muiden onnistumisista ja inspiroitua niistä.
Join pääni täyteen, kun olin masentunut. Eikä se tietenkään siihen auttanut, ei laisinkaan. Vasta se auttoi, että katsoin niitä asioita suoraan silmiin, jotka tekivät kipeää – nimesin ne, enkä vältellyt omaa vastuuta olla hyvä myös itseäni kohtaan ajatusteni ja tekojeni kautta.
En olisi eräästä ystävästäni uskonut, että hän saa lapsia ihan niin nuorena ja villinä. Hänestä tosin kuoriutui upea, rakastava ja viisas vanhempi.
En enää nykyään suutu, ainakaan niin äkkipikaisesti kuin nuorempana. Se tosin vaatii suuttumuksen hetkellä joka kerta aktiivista harjoitusta, että tekee tilaa tunteen ja reaktion välille sekä ajattelee mahdollisimman selkeästi suuttumuksen puuskasta huolimatta. Vihan tunne kestää kuulemma oikeasti aivoissa vain hurjat 90 sekuntia ja jos koemme sitä sen pidempään, niin silloin vain valitsemme itse pitää sitä yllä.
Jos saisin lahjaksi miljoona euroa ostaisin vanhaa metsää, joissa linnut saisivat laulaa ilman pelkoa ympäristötuhosta ja lahjoittaisin mahdollisimman monille hyväntekeväisyysjärjestöille. Kunpa miljoona riittäisikin poistamaan kaiken epäoikeudenmukaisuuden maailmasta.
Sen päivän haluan nähdä, jolloin tarpeeksi monien ihmisten sydämet avautuvat elämän pyhyydelle ja kauneudelle.
Yrityksistäni huolimatta en ole oppinut heräämään ensimmäiseen herätyskelloon. Laitan hälytyksiä vähintään kolme ja usein neljännellä alan olla jo tajuissani. En tosissaan ole aamuvirkku vaan yöeläin joka solua myöten.
Aion vielä opetella puhumaan italiaa, soittamaan poikkihuilua ja seisomaan käsillä.
