Kihtikohtaus pakotti Mika Kareksen lavalle paljain jaloin – Seurasimme oopperajuhlilla tähtibasson viimeistä iltaa, joka huipentui yksityiskoneen nousuun

Mika Kares on herännyt edellisyönä kivuliaaseen kihtikohtaukseen. Edessä on Viimeiset kiusaukset -oopperan viimeinen esitys. Bassolaulaja Kares esittää siinä körttiläisen herätysliikkeen ikonista johtajaa Paavo Ruotsalaista, joten luvassa on raskaanpuoleinen iltapuhde. Varsinkin, kun Ruotsalaisella on koko esityksen ajan saappaat jaloissaan.

–Se [varvas] on aika kivulias, mutta just äsken pistin ohjaaja Mikko Koukille viestin, jos mä en saa aseteltua tuota hyvin saappaaseen, voinko vetää paljain varpain.

Karismaattinen Kares herättää huomiota kulkiessaan Olavinlinnan läheiseltä parkkipaikalta siltoja pitkin linnaan. Kareksen ensimmäinen huoli koskee kuitenkin ihan muuta asiaa kuin kuumuutta tai varvasta.

–Tänään pitäisi olla lento Saksaan. Kello 15 tuli tieto, että pilotti ei suostuisi sotatilanteen ja kaiken muun tämän takia laskeutumaan Savonlinnaan.

Savonlinnaan tultaessa kone joutuisi lentämään 70 sekuntia lähellä Venäjän rajaa. Yhtenä selityksenä lennon mahdolliselle estymiselle on gps-häirintä. Saksalaisen yksityiskoneen selitys on se, että kansallisbassolla riittää vientiä. Hänellä on tähän mennessä yli kahdenkymmenen vuoden ura oopperalaulajana. Muun muassa Sibelius-Akatemiassa opiskellut Kares on esiintynyt Suomessa kansallisoopperassa ja sen lisäksi merkittävissä oopperataloissa ympäri maailmaa kuten Baijerin valtionoopperassa, Lontoon Royal Opera Housessa, Milanon Teatro alla Scalassa, Pariisin oopperassa… Metropolitan odottaa kahden vuoden kuluttua.

– Nuorempana halusin sinne Metropolitaniin tosi paljon, nyt asiat vain tapahtuu jatkumona. Enemmän nuorena ajattelee, että pääsis sinne ja tänne. Sitten alkaa ajatella, että pääsisi tekemään hyvässä porukassa töitä.

Parhaillaan Kares viettää jopa itselleenkin poikkeuksellista ajanjaksoa. Samalla viikolla on neljä esitystä: Savonlinnan esitysten lisäksi on kaksi ensi-iltaa Bayreuthin Wagner-festivaaleilla. Kun Kareksen esitys Suomessa päättyy keskiviikkoiltana noin kello 22, on Wagnerin Jumalten tuho (Götterdämmerung) vuorossa torstaina Saksassa kello 16 ja perjantaina on vuorossa Lohengrinin ensi-ilta.

– On tämä kuin maraton.

Olavinlinnassa Kareksella on noin kuuden neliön pukuhuone, josta puuttuvat varsinaiset tähtielementit kuten muiltakin oopperajuhlien solisteilta. Huoneen yksi seinä on linnassa tyypillistä harmaata kiveä. Lattialla on keltainen jo paremmat päivänsä nähnyt räsymatto. Ei tähtipölyä eikä samppanja-astiaa.

Illan oopperaan valmistautumisen ohella puhutaan päivän kulusta. Karesta ei haittaa, että keskittyminen jää lyhyeksi, päinvastoin.

– Aamulla pakkasin kaksi autoa, kun perhe läksi Savonlinnasta kotiin. Sitten tein loppusiivouksen asunnossa. Pyrin tekemään ennen esitystä hyvin tavallisia asioita.

Oopperalaulajan elämässä tasapaino löytyy perheen, kodin ja uran yhdistelmästä. Kahden pienen lapsen isän elämää rytmittävät lasten heräämiset ja aikataulut. Kotona Kares ei ole kansainvälinen oopperatähti.

– Nuoremman tyttäreni, joka on puolitoistavuotias, ensimmäinen lauseen tapainen oli, että isi laulaa. Vanhemmalta kysyttiin, mitä isi tekee työkseen. Hän sanoi, että isin työ on lasten hoito.

Millaista iltaa Paavo Ruotsalaiseksi muuntautuva Kares odottaa?

– Nyt on todella kuuma. Vaikka ollaan vedetty kolme iltaa kuumassa, niin tämä tuntuu todella paljon kuumemmalta ja hankalammalta.

Useampipaikkaisessa maskihuoneessa huoliteltu Alesia Kaasalainen odottaa Karesta maskiin. Viereisellä tuolilla istuu hetken aikaa Kareksen roolihahmon Paavo Ruotsalaisen toista vaimoa puheroolissa esittävä näyttelijä Laura Malmivaara. Se, että Kareksella on tällä viikolla kaksi esitystä Suomessa Savonlinnassa ja lisäksi kaksi ensi-iltaa Saksassa, ällistyttää kokenutta näyttelijää. Siis tällä viikolla? Eikö tämä ole poikkeuksellista?

–Joo on. Kun sais tämän Paavon laulettua, että tietää, minne päin Suomea pitää lähteä.

Paikalle tulee Riitan roolia laulava, huippu-uraa tekevä Silja Aalto. Hän laittaa käden Kareksen olkapäälle ja kysyy kuulumisia. Puhutaan oopperaväen kesken selvästikin erittäin tärkeästä aiheesta kuten ruuasta ja tankkauksesta.

– Toin sipsejä lisää, iloitsee Kares.

Hän on joutunut tunnustamaan Aallolle, että Estrellan Manhattan-sipsejä ei ole löytynyt vaan niiden sijasta hän on ostanut Taffelin sipsejä. Vielä alkuviikosta ne kelpasivat Aallolle, mutta nyt hän naureskelee, että ei kelpaa.

Linnan suojissa on ennen esitystä paljon huumoria ja juttelua ihan muusta kuin esityksestä.

– Kun pistetään maski päälle, myös se rooli menee sitä myöten pikkuhiljaa päälle. On tehty kaikki ennakoivat teot. Varsinainen äänellinen työ on tehty talvella.

Noin 40 minuuttia ennen esitystä Kares lähtee viemään lavan alle juotavaa ja evästä. Niitä voi nauttia niinä parina lyhyenä hetkenä, kun on esityksen aikana pois lavalta.

Kun esityksen alkuun on 20 minuuttia, ohjaaja Kouki ei ole vielä vastannut viestiin mahdollisesta esiintymisestä paljain jaloin. Siksi myös puvustaja Tiina Valkama saa viestin.

–Seuraavaksi laitan viestin Villelle, nauraa kaikuvalla bassollaan Kares, ja viittaa oopperajuhlien johtajaan Ville Matvejeffiin, joka on myös Viimeisten kiusausten kapellimestari.

Esityksen alku lähestyy.

– Nyt laulan muutamat sävelet. Tällä kertaa vähän alkua Paavon virrestä.

Ovi laitetaan kiinni ja vaikka sata desibeliä, joka oopperalaulajasta irtoaa, ei tässä lämmittelyssä tarkoituksella toteudu, tuntuu kuin linnan kivimuuritkin siirtyisivät paikaltaan. ”Riitta, Riitta. Nyt on kesä, kesä…”.

Laulamisen jälkeen Kares tarttuu puhelimeen.

–Tämä on pakko näyttää sulle. Tiina [Valkama] kirjoittaa: ”Ei taiteen takia tarvitse kohtuuttomasti kärsiä.”

Tämä ratkaisee sen, että Kares ottaa tuntumaa Paavo Ruotsalaisen sisimpään paljain jaloin. Tilanteesta kuulee myös kapellimestari Matvejeff, joka saapuu tervehtimään.

–Anna mulle ääni, Kares pyytää.

Matvejeff antaa äänen ja kiirehtii sitten linnan uumeniin ollakseen valmis juoksemaan orkesterinsa eteen vaatteiden vaihdon jälkeen.

”Riitta” ja ”Paavo” halaavat ennen esitystä. Sitten Kares lähtee pukuhuoneesta, kävelee käytävälle, pyöröportaita alas, meikkikäytävää pitkin musiikkijärjestäjä Roope Mäenpään ohi seuraaviin portaisiin, jotka eivät olekaan mitkä tahansa portaat. Aukosta mennään takaperin puuportaisiin. Sitten tulevat näkyviin teräsportaat, joiden kaiteiden kautta näkyy alas. Tuossa kohtaa voisi huimata. Pitkät portaat alas ja oikeaan kohtaan odottamaan vuoroa.

Samaan aikaan kapellimestari juoksee linnan A- ja B-katsomon välistä käytävää orkesterimonttuun, taputukset alkavat, ylistetty oopperaorkesteri nousee ylös. Hetken päästä kuullaan ensimmäiset sävelet, Paavo Ruotsalainen astuu lavalle, paljain varpain. Kello on 19.05.

Kun väliaika alkaa, Mika Kares harppoo hetkessä ylös kolmet portaat, hikisenä, kasvot hehkuen, tyytyväisenä.

– Itse asiassa muuten hengitti vähän paremmin ilman kenkiä. Oli hyvä meininki. Mutta on siellä kuuma herranjumala.

Kun maallikkosaarnaaja Paavo Ruotsalainen käy raastavan elämänsä tapahtumia läpi, samalla lisääntyvät vaatteet. Tulee liivi, tulee takki ja Juhanan kuolemasta vielä toinen takki.

– Tällaista se on taide parhaimmillaan. Märkiä paitoja, nauraa tähtilaulaja.

Kares kuivailee itseään ja tankkaa.

–Pitää katsoa, onko agentilta tullut ”any news”. Toistaiseksi ollaan menossa Savonlinnan kentälle, valaisee Kares luettuaan viestit.

Väliaikaa on jäljellä noin 15 minuuttia. Riittaa esittävä Silja Aalto saapuu paikalle ja vie tähden huomion. Sopraano käy istumaan.

– Ai että sä lauloit loistavasti. Sä oikein heruttelit. Ajattelin, että rupeetko oikeasti itkemään, se oli niin herkkä se viimeinen [osa], kehuu Kares.

– Voi kiitos! Kyllä mä itsekin olin vähän liikuttunut. Se on niin koskettava.

Sitten puhutaan Kareksen paljaista jaloista.

– Mä luulen, että se voi tehdä tuosta vielä koskettavamman tuosta hahmosta…

– Ai siis mun isovarpaat?

Sitten Aalto ja Kares puhkeavat nauruun, kunnes äkkiä vakavoituvat.

– Se oli meidän viimeinen, en kestä, sanoo Silja.

– No toistaiseksi. Sä pystyt ajattelemaan haikeutta, kun sä oot jo kuollut. Mutta mä en ole vielä siinä vaiheessa, Mika Kares sanoo ja viittaa oopperan juonen kulkuun, jossa Paavo Ruotsalaisen Riitta-vaimo ”kuolee” ennen väliaikaa.

– Sulle mitään haikeuksia tuukkaan, kun pyyhällät tästä jetset.

Agentti kysyy viestillä, meneekö hyvin. Mika Kares näpyttelee vastauksen.

– Excellent, as always.

Esitys päättyy noin kello 22. Etukäteen Kares on kertonut, että aina tullaan pystypäin kumartamaan, mutta kyllä ryhti on parempi kun on mennyt tosi hyvin.

– Silloin, kun on menny tosi hyvin, ei ole mikään kiire.

Tähtibasso juoksee kolmet portaat lavalta pukuhuoneeseen ja suoraan suihkuun. Sininen matkalaukku keikkuu Olavinlinnan epätasaisilla käytävillä, kun Kares painelee odottavaan autoon ja lentokentälle. Niin tosiaan, lento lähtee alkuperäisen suunnitelman mukaisesti Savonlinnasta kello 22.45.

Ihmiset valuvat Olavinlinnasta oopperan jälkitunnelmissa ja onnittelevat ohi porhaltavaa tähteä.

Matkalla lentokentälle oopperalaulaja tutkii puhelinta. Kotoa on tullut viestejä, jotka sytyttävät hymyn kasvoille. Aiemmin illalla viestin välityksellä kuultu ruohonleikkuriongelma on ratkaistu.

Kauniin kesäillan hämärtyessä Kares miettii elämää. Kallis, yli 15 000 euron arvoinen lento odottaa jo Savonlinnan kentällä. Lentokentän väki on vastassa.

– Sitä miettii, olenko mä tämän arvoinen. Kai mä sitten olen, hän hiljenee.

– Tärkeintä on kuitenkin se, että kuulee kotoa lasten voivan hyvin.

Tähtibasso nousee portaat koneeseen. Pian CG2 on vain pieni piste kauniilla kesäillan sinipunaisella taivaalla.