Margot Robbie on melkein kuin täydellinen barbie: mukava ja monipuolinen. Hän näyttää onnistuvan kaikissa askareissa mihin ryhtyy.

Yksi suuri ero tietenkin on. Margot on ihan elävä ihminen. Barbie taas on Ruth Handlerin vuonna 1959 keksimä muovinen nukke, jota on vuosikymmenien aikana rakastettu ja kritisoitu. Tänä kesänä tuosta Mattel-lelufirman ikonisen tuotteeseen perustuvasta lelusta on tullut yksi aikamme menestyselokuvista, elokuvateollisuuden vuoden pelastaja ja se on tehnyt sen ydintekijätiimistä sekä rikkaita että kuuluisia maapallon eri kolkissa.

Robbie hankki Barbie-elokuvan oikeudet vuonna 2018. Sitä oli kehitelty melkein vuosikymmen erilaisilla kokoonpanoilla, esimerkiksi Amy Schumerin kanssa, mutta ne vesittyivät luoviin ongelmiin. Kun Robbie sai oikeudet, palkkasi hän elokuvat Lady Bird ja Pikku naisia ohjanneen, myös näyttelijänä ja käsikirjoittajana tunnetun Greta Gerwigin ohjaajaksi. Gerwig ja puolisonsa Noah Baumbach käsikirjoittivat sen elokuvaksi.

Robbie toivoi pääosabarbiksi Wonder Woman -elokuvan Ihmenaisena nähtyä israelilaisnäyttelijää Gal Gadot. Aikataulut eivät sopineet vuoden 2004 Miss Israelille, ja lopulta Margot Robbiesta tuli tuottamansa elokuvan päätähti. Se ei ollut ensimmäinen kerta, kun hän esiintyy tuottamassaan elokuvassa. Robbie on kuvaillut tuottamista voimaannuttavaksi ja olevansa elementissä ryhmätyössä.

– En ole kilpailuhenkinen, mutta olen päämäärätietoinen ja uraorientoitunut. Pidän elokuvien tekemisestä, koska siinä tehdään isolla porukalla töitä yhteisen päämäärän eteen. Olen onnellinen, kun motivoin muita, hän kertoi I, Tonya -elokuvan lehdistötilaisuudessa vuonna 2017.

Margot Robbien Barbie-hahmo välttelee seksisymbolin imagoa ja kritisoi nyky-yhteiskunnan paineita sekä lokeroituja sukupuolirooleja. Lapsenomaisen utelias ja viaton lähestymistapa on palkittu katsojaennätyksillä ja yli miljardin dollarin lipputuloilla.

Robbiesta tuli tämän hetken menestynein nainen elokuvabisneksessä.

Olen haastatellut häntä kahdeksan kertaa ja joka kerta hänestä paljastuu uusia puolia.

Australian Queenslandissa kasvanut Robbie ei ole karsastanut töitä koskaan. Lapsena hän keksi omaperäisen tavan ansaita rahaa ja myi veljensä leluja jalkakäytävällä. Kun fysioterapeuttina työskennellyt äiti muutti avioeron jälkeen neljän lapsensa kanssa vanhempiensa tilalle, auttoi Robbie kotimaatilan ylläpitämistä.

Toisinaan perhe kävi elokuvissa. Silloin äiti toi omat popcornit mukana, sillä budjetissa ei ollut rahaa elokuvateatterin kalliisiin eväisiin.

Myöhemmin äiti oli lastenlikkana, siivoojana, myyjänä voileipäketjussa, surffauskaupan apulaisena, sekä tiskaajana että tarjoilijana ravintoloissa. Koska yksinhuoltajaäiti teki pitkiä työpäiviä, ei hän ehtinyt lasten rientoihin, koulutapahtumiin ja harrastuksiin aina mukaan. Hän kirjoitti lapsille pieniä viestejä ja piilotti ne lounaslaukkuun. Robbiesta tuntui mukavalta löytää niitä kesken koulupäivän.

Kouluaikoina Margotin kuunteli heavy metallia ja harrasti näyttelemistä. Opinto-ohjaaja suositteli hänelle uraa lain parissa, mutta Robbie ei tarttunut ehdotukseen.

– Kun aloin suhtautua näyttelemiseen vakavammin, etsin rooleja koulunäytelmien ulkopuolelta.

Hän sai osan saippuasarjasta Neighbours 17-vuotiaana. Siellä hän oppi hyvän työmoraalin. Kolmevuotisen pestin ja reilun 300 jakson jälkeen hän muutti Sydneyn pohjoispuolella sijaitsevaan Brooklyniin. Uudessa kotikaupungissaan hän liittyi jääkiekkojoukkueeseen. Innostus lätkää kohtaan oli herännyt jo varhain, kun hän näki elokuvan Mestarit. Australian kultarannikolla ei luistelumahdollisuuksia ollut, joten myöhemmin muutettuaan Yhdysvaltojen itärannikolle hän tarttui tilaisuuteen.

– Aluksi en osannut luistella ja törmäsin kaukaloon, muihin pelaajiin tai mätkähdin jäälle. Se ei kuitenkaan sattunut, koska varusteissa oli niin paljon pehmusteita. Taitoluistelu, jota harjoittelin myöhemmin roolia varten, oli paljon vaikeampaa ja kivuliaampaa.

Kun näyttelijän työt alkoivat, loppui lätkä. Vakuutuksessa luistelu luokiteltiin riskialttiiksi urheiluksi. Hollywoodin koe-esiintymiset ahdistivat ja turhauttivat, niistä puuttui luovuus. Hän kävi puhetunneilla, jotta oppi sujuvan amerikkalaisen aksentin. Valkokankaalla häneltä luistavat eri aksentit, mutta vapaalla hän puhuu englantia australialaisittain.

Hän muistaa, kun näki ensimmäisen kerran itsensä julisteessa New Yorkin Times Squarella. Pan Am -elokuvan ensi-ilta oli tulossa. Silloin hän pyysi ohikulkijaa ottamaan itsestään kuvan. Hetken ikuistaja ei aluksi ymmärtänyt, että Robbie halusi kuvaan myös jättiposterin, joten tuleva tähti joutui pyytämään tilanteesta monta otosta.

Siitä alkoi Hollywood-elokuvien putki: Oli aikakin, The Wolf of Wall Street, Focus, Whiskey Tango Foxtrot, Tarzanin legenda ja Suicide Squad. Tositapahtumiin perustuva The Wolf of Wall Street oli hänen ponnahduslautansa. Sen kuvauksissa hän tutustui ohjaaja Martin Scorsesen työtapaan. Se perustui luovaan vapauteen, mutta vastuuseen hahmosta. Robbie kasvoi silloin näyttelijänä.

Hän tutustui mieheensä, ohjaaja-tuottaja Tom Ackerleyyn romanttisen sotadraaman Suite Française kuvauksissa vuonna 2013. He asuivat hetken kimppakämpässä viiden kaverinsa kanssa, mutta muuttivat omilleen, kun menivät naimisiin vuonna 2016. Häät vietettiin Australiassa lähellä Robbien lapsuudenkotia.

– Oikeastaan mikään ei ole muuttunut suhteessamme. Asuimme yhdessä ja olimme parhaita kavereita ennen kuin menimme naimisiin. Olemme yhä edelleen parhaita kavereita ja asumme yhdessä, hän on sanonut aiemmin.

Heidän rutiineja on muuttanut Boo Radley -niminen koira, jonka pari adoptoi.

– Emme enää vietä pitkiä iltoja kavereiden kanssa, vaan menemme kotiin, että voimme ruokkia ja ulkoiluttaa Boon. Se on hyväksi minulle ja Tomille, sillä vietämme enemmän koti-iltoja.

Robbie perusti LuckyChap Entertainment -tuotantoyhtiön vuonna 2014 aviomiehensä ja ystäviensä kanssa. Sen fokus on naispainotteisissa tarinoissa ja naisten palkkaamisessa. Sen ensimmäinen projekti, tumma trilleri Terminal, kuvattiin Budapestissä kaksi vuotta myöhemmin. Se kertoo kahdesta palkkamurhaajasta ja kaksoiselämää elävästä naisesta, jota esitti Robbie. Hän halusi pitää huolen, että kaikilla oli hyvä olla kuvauksissa.

– Olin otettu, kun karonkassa työn­tekijät kiittelivät hyvää työilmapiiriä.

Vuonna 2017 Robbien ura sai lisää tuulta siipien alle. Hän esitti pääosaa ja tuotti elämänkerrallisen tarinan amerikkalaisesta taitoluistelijasta Tonya Hardingista. Taitoluistelun lisäksi se kertoi monimutkaisesta äiti–tytär-suhteesta ja perheväkivallasta. Robbie halusi inhimillistää Hardingin. Näyttää, miten kasvatus ja ympäristö vaikuttavat siihen, millainen ihmisestä tulee. Elokuva sai kolme Oscar-ehdokkuutta. Allison Janney, joka esitti Tonyan äitiä, voitti naissivuosapalkinnon. Pienen budjetin elokuvan menestys tuli Robbielle yllätyksenä.

Vielä muutama vuosi sitten Robbie murehti, jatkuvatko työt. Jättimenestys oli kuitenkin jo nurkan takana. Hän oli jo aiemmin lähettänyt ohjaaja Quentin Tarantinolle kirjeen, jossa kertoi toivovansa jonain päivänä työskentelevänsä Tarantinon kuvauksissa, vaikka muonittajana. Hän halusi nähdä, kuinka ohjaaja työskentelee. Robbien yllätykseksi Tarantino otti yhteyttä ja ehdotti tapaamista. Samalla hän kertoi Hollywoodiin perustuvasta elokuvaideastaan ja mahdollisesta roolista elokuvantekijä Roman Polanskin vaimona, näyttelijä-malli Sharon Tatena. Robbie palkattiin rooliin myöhemmin. Once Upon a Time in Hollywood valmistui 2019.

– Se on yksi unelmieni täyttymys.

Kaksi vuotta sitten Robbien tuottama Promising Young Woman -elokuva sai viisi Oscar-ehdokkuutta ja parhaan alkuperäisen käsikirjoituksen Oscarin vuonna 2021.

Sitten räjähti. Tänä kesänä maailma ei ole saanut tarpeekseen Margot Robbiesta ja hänen feministisestä Barbie-hahmostaan.