Apu

Bakteeri söi Jyrkin sydämeen reiän: ”Kuolemanpelkoa kesti vuoden”

15


Bakteeri söi Jyrkin sydämeen reiän: ”Kuolemanpelkoa kesti vuoden”

Autokouluyrittäjä Jyrki Annalaan iski bakteeri, joka söi sydämen hiippaläppään reiän. - Vaimo sai nimenkirjoitusoikeuden, jos en enää heräisikään leikkauksesta.
Teksti Eve Hietamies
Kuvat Paavo Martikainen

- Nykyään elän normaalia elämää ilman rajoituksia, Jyrki Annala kertoo. Hän kuntoutti itseään ensin rauhallisilla kävelylenkeillä, vasta myöhemmin koirat Roope ja Aatu pääsivät isännän seuraksi.

Elettiin heinäkuun loppupuolta 2012. Jyrki Annala perheineen oli viettänyt lomaa Viron Saarenmaalla, anopin mökillä.

– Matkan jälkeen kotona tuli höntti olo, kuumetta, nivelkipuja. Viikon päivät sitä ihmettelin, sitten menin lääkäriin. Tulehdusarvot olivat nousseet, sain varoiksi antibioottia.

Kuuri ei purrut. Jääkiekkoa, golfia, maratonjuoksua ja moottoripyöräilyä harrastava mies kuumeili edelleen. Annala hakeutui uudelleen lääkärin puheille.

– Olin lähdössä golfkisaan Etelä-Suomeen. Lääkäri kuunteli sydänäänet ja sanoi, ettet sinä mihinkään kisaan lähde, sillä sydämessä on voimakas sivuääni. Sinä lähdet tästä nyt keskussairaalaan.

Annala vietti kolme päivää Tampereen yliopistollisen sairaalan sydänkeskuksessa. Kun tulehdusarvot palasivat normaaliksi, mies kotiutettiin.

Kuume palasi.

– Isä kuoli syöpään 2011 ja kärsi samantyyppisestä kuumeesta, joka nousi aina iltaisin. Minä olin aamuisin iskussa ja tein kymmenentuntista normipäivää, mutta öisin oli kuumetta hikoillessa noustava vaihtamaan kuivia vaatteita. Ajattelin, että jotain täytyy olla, mutta syöpää en pelännyt.

Syyskuun alussa Annala otettiin takaisin sairaalaan kuumeilun, yöhikoilun, ruokahaluttomuuden ja rintakipuilun takia. Tällä kertaa verikokeista löytyi Gemella-bakteeri. Suurin järkytys tuli ruokatorven kautta tehdyssä sydämen kaikukuvauksessa.

– Bakteeri oli syönyt hiippaläppään 30-millisen reiän. Henkisesti se oli karmeaa, perheelle suorastaan sokki.

Kaiken päätteeksi Annala sai sairaalassa sydämen eteisvärinän, flimmerin, joka käännettiin sähköisesti.

Endokardiittitapauksia arvioidaan ilmaantuvan Suomessa vuosittain noin 150. Endokardiitti johtuu siitä, että vereen joutuu bakteereita, jotka pesiytyvät sydänläppään. Sairaus saa usein alkunsa hampaiden, nielun alueen, suoliston tai virtsateiden kirurgisesta toimenpiteestä.

Endokardiitti on hoitamattomana hengenvaarallinen. Se hoidetaan aina suonensisäisellä antibiootilla, joskus joudutaan tekemään sydämen läppäleikkaus.

– Sairaalassa kyselivät, olenko viime aikoina käynyt hammaslääkärissä ja miten bakteeri on vereen päässyt.

Asia ei koskaan selvinnyt. Virossa Annala sai hankaavasta lenkkarista rakon kantapäähän ja jalka oli kipeä, mutta löysikö bakteeri tien jalkapohjasta, ei tiedetä.

– Lääkärin mukaan minulla kävi vain huono tuuri.

Alkoi rankka antibioottikuuri, sillä ennen jatkotoimenpiteitä bakteeri piti tappaa. Kuuden viikon ajan, joka ikinen aamu mies meni paikalliseen terveyskeskukseen antibioottitiputukseen. Lopulta bakteeri kuoli ja tulehdusarvot laskivat. Sairaala oli jo päättänyt, että kun bakteeri on saatu tapettua, viikon päästä mies leikataan kiireellisenä.

Leikkaus tehtiin  12. marraskuuta 2011. Edellisenä päivänä Annala meni sairaalaan. Oli isänpäivä. Lapset antoivat lahjaksi valokuvansa.

– Kuolemanpelko oli aivan mieletön. Tiesin, että leikkauksessa sydän pysäytetään, veri ja happi kiertää koneen kautta. Keho kylmenee leikkauksen aikana, kroppaa aletaan lämmittää, ja määrätyssä lämpötilassa sydän alkaa itse ”sytkyttää”. Tai sitten ei.

Annalalle kerrottiin leikkauksesta etukäteen, mutta hän häi kaipaamaan tukihenkilöä tai vertaistukea.

– Olin porukan nuorin, muut leikkaukseen menijät olivat jo ikäihmisiä. 

Lääkäri yritti auttaa kertomalla, että leikkauksella oli kaksi tarkoitusta: elinajan pidentäminen sekä elämänlaadun parantaminen.

– Kymmenenvuotiaana putosin puusta pää edellä, sain kallomurtuman ja aivoverenvuodon, olin sairaalassa viikon. Ennen läppäleikkausta lääkäri sanoi, että lähempänä kuolemaa sinä silloin olit kuin nyt. Kyllähän se mieltä kohensi, mutta pelko jäi. Annala kertoo.

47-vuotias Annala on ammatiltaan autokoulunopettaja. Hän perusti vuonna 1999 Kangasalle Järvikulman autokoulun, jolla tänä päivänä on kolme toimipistettä ja kahdeksan opettajaa.

– Olen yrittäjä, joten ennen leikkausta tein eräänlaisen välitestamentin. Vaimo sai nimenkirjoitusoikeuden varoiksi, jos en herääkään leikkauksesta ja vaimo joutuu ajamaan firman alas. Operaatiosta en muista muuta kuin sen, että menin isänpäivänä sairaalaan, laitoin firman vaatteet päälle ja sitten alkoivat tuoda kaikenlaisia nappeja, mies veistelee.

Perinteisessä läppäleikkauksessa rintalasta halkaistaan ylhäältä alas asti, kylkiluut levitetään ja sydän pysäytetään. Kahdesta viiteen tuntia kestävässä leikkauksessa käytetään sydän-keuhkokonetta veren kierrättämiseksi ja hapettamiseksi.

Tekoläppiä on kahta lajia. Biologiset läpät tehdään sian aorttaläpästä, naudan sydänpussista tai sellaisen saa elinluovuttajalta. Yleisempiä ovat mekaaniset läpät, joita on useita malleja.

Leikkauksessa Annalan oma läppä yhdistettiin Gore-Tex-läppärenkaaseen.

– Se minusta jää, kun aika jättää: kasa luita ja Gore-Texia.

Leikkauksen aikana keuhko oli painunut kasaan. Ilmarinta syntyy joko itsestään tai vamman tai lääketieteellisen toimenpiteen seurauksena.

– Makasin siinä tokkurassa, kun osaston lääkäri tulee. En saa happea, toinen keuhko ei pelaa. Lääkäri laittaa käden taskuun, ottaa sieltä jonkinlaisen piikin ja painaa kyljestä sisään suoraan keuhkoihin, vetäisee keuhkon auki. Ei siinä mitään neuvoteltu, tuppasi vaan sen piikin. Ammattilaisia ovat!

Teho-osaston jälkeen Annala siirrettiin vuodeosastolle. Seuraavana päivänä nostettiin jo seisomaan, sitä seuraavana ottamaan askeleita. Annala alkoi hitaasti toipua.

Perhe kävi katsomassa joka päivä. Perheeseen kuuluu kolme lasta, 18-, 15- ja 9-vuotiaat. Vaimo työskentelee ala-asteen opettajana.

– Poika oli vasta ekaluokkalainen, mutta kovasti tohkeissaan, kun pääsi leikkimään moottorisängyllä. Me sitten nostetimme ja laskimme päätyä, nostimme ja laskimme, Annala kertoo.

– Vaikka Suomessa parjataan terveydenhuollon toimivuutta, silloin kun ihminen on sairas, palvelu pelaa loistavasti ja monet tekevät pyyteettömästi työtä, että parantuisi. Ihmettelin sydänkeskuksessa hoitajille, että miksi teillä on taukohuone, kun ette taukoja pidä.

Vain yhdestä asiasta jäi huono maku. Annalan piti päästä jatkohoitoon Valkeakosken aluesairaalaan, mutta koska sieltä ei vapautunut tilaa, TAYS kotiutti miehen jo viiden päivän päästä.

– Olin aika huonossa hapessa. Sänky siirrettiin yläkerrasta alakertaan ja olin päivät yksin, koska vaimo oli töissä ja lapset koulussa. Pelkäsin, että kaadun tai pyörryn. Ei siinä monta päivää mennyt, kun soitin jo terveyskeskukseen. Veivät ambulanssilla takaisin sairaalaan huonovointisena, hengenahdistuksen takia.

Autokoulunopettaja joutui myös kuukaudeksi ajokieltoon.

Annala aloitti hyytymistä estävän verenohennuslääke Marevanin, johon sopeutumista seurattiin päivittäisillä verikokeilla. Mies ramppasi jälleen terveyskeskuksessa.

Jotain kuitenkin jäi. Tämän tästä käsi alkoi käydä rintakehällä kokeilemassa sydämen rytmiä.

– Pelkäsin, että pumppu saattaa äkkiä pettää. Tuttu lääkäri sanoi, että sellaista kestää noin vuoden, ja näin kävi.

Kunto alkoi nousta rauhallisilla kävelylenkeillä, golfin peluukin sallittiin, mutta maratoneja Annala ei enää juokse.

– Vasta seuraavana syksynä pääsin pelaamaan taas ikämieskiekkoa, tosin aika kauan pyrin suojelemaan rintakehää. Pelkäsin, että kaveri luistelee päin.

Rintalastan luutumisaika on noin kolme kuukautta. Kolme vuotta leikkauksen jälkeen rintakehässä on edelleen näkyvissä suurehko, punainen arpi. 

Jyrki Annala syö lopun ikänsä betasalpaajia sekä asperiinia. Esimerkiksi ennen hampaiden paikkaamista on otettava antibioottikuuri, jolla ehkäistään bakteerin uusiutumista.

–Myös haavojen suhteen saa olla tarkka, ja hoitaa ne hyvin. Muuten elän normaalia elämää ilman rajoituksia. Harrastan ja olen työkykyinen. Henkisesti se oli kuitenkin kovaa aikaa niin perheelle kuin lähipiirille.

Sitten miestä alkaa naurattaa.

– Tyypillisenä yrittäjänä olen aina pitänyt itseäni korvaamattomana, halusin tehdä kaiken itse ja myös vastata kaikesta. Sitten jouduin viiden kuukauden sairauslomalle, ja siitä huolimatta yritys pyöri! Olen siis nyttemmin oppinut pitämään välillä myös lomaa, lataamaan akkuja.

Julkaistu: 4.5.2016