Apu

Baddingin viimeiset sanat pikkusiskolle: ”Sisulla ja sydämellä”

1

Mailis Niemelä uskoo, että jos hänen veljensä eläisi vielä, Rauli Badding Somerjoki olisi yhä musiikin parissa häärivä harmaahapsinen, raitis ja vireä papparainen. Nyt Baddingin sisar kertoo Avulle veljestään ja näyttää kotialbumistaan hänestä ennen julkaisemattomia kuvia.
Kuvat Mikko Vähäniitty, Mailis Niemelän albumi

Vuoden 1987 tammikuun 14. päivä suomalaisen kevyen musiikin tähtikaartista poistui edesmenneiden legendojen joukkoon Rauli Badding Somerjoki. Menehtyessään ankaraan sairaskohtaukseen Badding oli vain 39-vuotias.

Kolme vuotta nuorempi sisko Mailis Niemelä sai tiedon veljensä kuolemasta puhelimitse tultuaan illalla kotiin sairaanhoitajan työstään.

– Kyllä se oli kauhea järkytys koko perheellemme. Ja kun loppu tuli vielä sairauskohtauksen yhteydessä. Ei sellaista soisi kenellekään. Valitettavasti hänestä kuitenkin jotenkin huokui jo paljon aiemmin, että elo ei tule päättymään hyvin. Ihan kuin Rauli olisi aavistanut sen itsekin, Mailis muistelee.

Nykyisin Mäntässä asuva 67-vuotias Baddingin pikkusisko palaa kuitenkin mielellään muistojen pariin. Apu-lehden haastattelua varten hyväntuulinen Mailis on kaivanut komeron kätköistä pöydän täyteen valokuvia menneiltä vuosilta.

– Tämä taitaa olla ehkäpä ainokainen yhteiskuva minusta ja Raulista teinivuosiltamme 1960-luvulta, Mailis sanoo.

Jotkut Baddingin poseerauskuvista ovat toimittajalle jo entuudestaan tuttuja julkisuudesta.

– Minua hymyilyttää nykyisinkin aina tämä kuva, jossa Rauli on moottoripyörän selässä. Muistaakseni tämä oli Suosikki-nimisessä nuortenlehdessä. Eihän Raulilla ollut edes ajokorttia, Mailis naurahtaa.

Pöydältä löytyy myös harvinaisempia, ennen julkaisemattomia otoksia laulajalegendan elämän alkutaipaleelta. Niissä Rauli Somerjoki esittäytyy alle kouluikäisenä pikkupoikana, murrosikäisenä kapinallisena ja muiden mukana suoraselkäisenä Suomen armeijan alokkaana.

Armeijan harmaissa Helsingin Santahami­nassa 1960-luvun lopulla. – Rauli kertoi lomilla ylpeänä olevansa ”kylpyläeverstiluutnantti”, eli saunanlämmittäjä, Mailis muistelee.

– Meillä oli onneksi valokuvauksesta innostuneita tätejä. Muistan, kuinka meitä jouduttiin joskus jopa komentamaan valokuviin ja Raulillakin on siksi joissain kuvissa suu hieman mutrussa.

Erityinen muistojen helmi Mailikselle on nuoren Raulin Ystäväkirjan esiaukeama, jossa vihkosen omistaja kertoo kysymys–vastaus-periaatteella itsestään. Mailis lukee otteita teini-ikäisen veljensä kirjoituksista nauruaan pidellen.

Rauli Somerjoen Ystäväkirjan esittelyaukeama 1950-luvun lopulta. ”Sisarukset: muutama”.

– Herkkuruokani? Kaurapuuro a’la meidän Äiti.

– Eniten inhoan?: Kaurapuuro a’la muut.

– Hartain toiveeni? Olla joskus FAB. (Kirjainyhdistelmä on menneiden vuosien teinisanastoa ja tulee sanasta fabulous eli satumainen. Tarkoitti tuolloin myös suosittua ja kuuluisaa.)

– Tuo FAB kertoo selvästi sen, että Raulilla oli jo hyvin nuorena päämäärä ja tarve tulla kuuluisaksi. Ja niin kävi, Mailis toteaa.

Viisi sisarusta

Someron Hirsjärvellä asuneille Elina ja Gunnar Somerjoelle syntyi viisi lasta: Helena, Kari, Rauli, Mailis ja Raija.

– Meillä kolmella keskimmäisellä oli vain pieni ikäero, joten meistä tuli myös sisarparven keskenään läheisimmät.

Mailis kertoo, että Elina-äiti oli luonteeltaan hyvinkin sisäänpäin kääntynyt. Tämän takia perhe ei juuri käynyt yhdessä kyläilemässä.

– Meistä tuli aika eristäytynyt perhe. Äidin mielentila heitteli melkoisesti. Äiti kuului nuoruudessaan vapaakirkkoon ja omi sieltä vahvan helvetin pelon. Hänet irtisanottiin kyseisestä kirkosta, kun hän meni kerran lavatansseihin.

Koska lapset eivät päässeet kokemaan liiemmälti kodin ulkopuolista maailmaa, he loivat maailman kotiinsa.

– Rauli, Kari ja minä kehitimme sellaisen oman fantasiamaailmamme. Ensimmäiset muistoni lapsuuden Raulista liittyvätkin juuri tähän: keksimme jatkuvasti erilaisia tarinoita ja seikkailuja. Välillä jahdattiin pelottavaa mopovarasta, toisena päivänä oltiinkin villissä lännessä preerialla ja hypättiin liikkuvasta junasta.

– Me kolme keskimmäistä lasta, eli Rauli (vas.), Kari ja minä olimme viidestä sisaruksesta kaikkein lähimmät toisillemme.

Mailiksen mukaan Rauli-veljessä näkyi jo hyvin nuorena kaksi erilaista ääripäätä.

– Hän oli välillä riehakas ja suorastaan pursui eloisuutta. Toisena hetkenä hän oli hyvin umpimielinen ja syrjään vetäytynyt. Hiljaisina hetkinään hän piirteli paljon sarjakuvia ja oli siinäkin hyvin lahjakas.

Mailis näyttää lapsuuden päiväkirjastaan sivua, jossa humoristisen karrikoidusti piirretty hahmo iskee isolla nuijalla lyttyyn hieman tukevamman hahmon.

– Oltiin kuultu, että yhdeltä kylän tutulta pojalta oli varastettu mopo. Pyysin Raulia piirtämään, mitä hänen mielestään pitäisi tehdä mopovarkaille.

Mailis listaa kuitenkin veljensä perimmäisiksi luonteenpiirteiksi äärimmäisen lempeyden ja kiltteyden.

– Pakko sanoa, että sen vuoksi häntä pystyttiin aikuisena myös käyttämään hyväksi. Rauli ei jotenkin vain uskonut kenestäkään mitään pahaa tai vilunkia.

Piirtämisen ohessa Rauli Somerjoki innostui myös musiikista jo hyvin varhain.

– Hän rallatteli radiosta tulleita viisuja ja keksi kappaleisiin myös itse uusia värssyjä. Ne olivat useimmiten humoristisia, Mailis mainitsee.

Kuunteli musiikkia laidasta laitaan

Ensimmäisen oman bändinsä nimeltään Five Yes Rauli perusti koulukaveriensa kanssa. Sitä seurasi Oy Niittisydän Ab. Molemmissa bändeissä Rauli lauloi ja vanhempi veli Kari oli rumpalina.

– Vaikka bändimusan piti olla rockia, Rauli kuunteli kotona hyvin paljon erilaista musiikkia, ihan laidasta laitaan. Hän piti nuorena paljon esimerkiksi myös Somerolla asuneen Unto Monosen tangoista.

Vuonna 1962 perheen isä Gunnar menehtyi keuhkosairauteen. Leivän pöytään saamiseksi Elina-äiti perusti kodin läheisyyteen perheen sukunimellä ristityn pienen kioskin, jossa myös lapset auttoivat välillä myyjän töissä.

– Siellähän se kioski on pystyssä vieläkin ja kunnostettuna. Sitä pidetään talkoovoimin auki kesäisin muutamana viikonloppuna. Hieno juttu, Mailis kiittelee.

Somerolla aikoinaan asunut M. A. Numminen huomasi nuoren Rauli Somerjoen lahjat. Jo tuolloin Badding-lempinimen kaveriltaan Rafe Tanskaselta saanut laulajanalku lähti Helsinkiin taiteilijapiireihin. Mailiksen tie kulki oman perheen perustamisen jälkeen puolestaan Paimioon.

– Kun Raulista tuli kuuluisa, hän tuli aina äidin luokse kotiin huilaamaan. Kun Raulilla ei ollut puhelinta, häneltä tuli äidille pari päivää aikaisemmin kortti, että ”tulossa ollaan”. Kortin osoiteviivoilla luki ”Mökin Rouva, Hirsjärvi Somero”. Tapasimme yleensä synnyinkodissamme. En käynyt hänen luonaan Helsingissä, mutta kyllähän sieltä kantautui monenlaista tarinaa Raulin touhuista. Kyllä se railakas meininki alkoi huolestuttaa. Rauli puhui kuitenkin minulle aina avoimesti asiasta kuin asiasta.

Badding Somerolla vierailulla vanhusten talolla äitiään Elinaa tapaamassa 1980-luvun puolivälin tienoilla.

Suosion noustua Baddingin taskuihin alkoi virrata rahaa.

– Muistan, kuinka hän kertoi silmät loistaen, että niin ja niin paljon tuhlattiin ja sitten juhlittiin siellä ja tuolla ja taas tuhlattiin hirveesti rahaa. Kyllä se rahakin jotenkin sokaisi köyhistä oloista lähtenyttä poikaa.

Rauli Badding Somerjoki lauloi suuriksi hiteiksi muiden muassa sellaiset nyt jo ikivihreät kappaleet kuten Paratiisi, Fiilaten ja höyläten, Bensaa suonissa, Valot ja Tähdet, tähdet. Vuoden 2017 Teoston tilityksistä käy ilmi, että elävän musiikin soitetuin kappale on Baddingin säveltämä ja yhdessä Arja Tiaisen kanssa sanoittama Paratiisi.

– Äitimmekin oli Raulin menestyksestä innoissaan. Kun menin kerran käymään kotona, äiti hihkui: ”Meidän Rauli on päässyt Tänin lafkaan!” Tänillä hän tarkoitti Dannya, jonka ohjelmatoimiston kanssa Raulilla oli aikoinaan yhteistyötä.

Vuonna 2019 Agents solistinaan Ville Valo julkaisee albumillisen ennen julkaisematonta Badding-materiaalia.

– Tieto Raulin ennen julkaisemattomien laulujen löytymisestä on upea uutinen. Sieltähän voi hyvinkin löytyä uusia klassikoita, Mailis Niemelä iloitsee.

Hän pitää Agentsin kanssa aiemminkin Raulin lauluja levyttänyttä Ville Valoa loistavana tulkkina uusille Badding-biiseille.

– Ville on kertonut jossain, että hänen äitinsä tuuditti häntä pienenä uneen laulamalla Raulin lauluja.

Yhteydenpito hiljeni

Mailiksen ja Raulin yhteydenpito hiljeni, kun molempien elämät veivät heitä omille teilleen.

– Tapasimme enää satunnaisesti Somerolla synnyinkodissamme. Jonkin verran soittelimme, kun Raulillakin oli 1980-luvun puolivälissä lopulta puhelin.

Vaikka alkoholi kuului tuolloin jo melko suuresti Baddingin elämään, Mailis ei allekirjoita kaikkia julkisuudessa esille tuotuja kosteasta taiteilijaelämästä kertovia juttuja.

– Eihän Rauli voinut koko ajan kännissä olla, sillä hän tuotti loppuun saakka uutta musiikkia. Rauli otti esiintymisjännitykseensä aina pienet, mutta lopulta homma karkasi käsistä. Ajatella, että hän oli muistaakseni 23-vuotias ottaessaan ekan ryyppynsä.

Mailis tapasi laulajaveljensä viimeisen kerran puoli vuotta ennen tämän kuolemaa.

– Jotenkin se lähtö oli vain aistittavissa. Kun viimeisen kerran erkanimme, Rauli halasi minua ja tokaisi: ”Sisulla ja sydämellä.” Ne olivat hänen viimeiset sanansa minulle.

Katsellessamme vielä viimeisiä valokuvia Mailiksen kasvoille nousee lempeä hymy.

Mailis Niemelä on iloinen, että hänen veljestään on olemassa runsaasti lapsuuden ja nuoruuden kuvia. – Kiitos siitä valo­kuvausta harrastaneille tädeillemme.

– Hän oli hyvä veli. Me emme koskaan tapelleet, ainakaan fyysisesti. Karin kanssa meni joskus nyrkkitappeluksi, mutta Raulin kanssa otin yhteen vain sanallisesti. Hänen sanansäilänsä oli äärimmäisen terävä, kuin laserhiottu.

Vaikka Raulilla ei ollut omia lapsia, hän viihtyi hyvin lasten parissa.

– Rauli hullutteli aina omien lasteni kanssa. Kerran hän esitteli minulle erilaisia irvistyksiä, joita poikani oli opettanut hänelle. Rauli totesi, että nyt hän ei sitten enää pysty poseeraamaan lehtikuvissa ilman irvistystä. Hän oli oman aikansa Peter Pan. Rauli ei halunnut koskaan kasvaa aikuiseksi.

Rauli Badding Somerjoen syntymästä tuli tänä vuonna kuluneeksi 71 vuotta. Mailis hymähtää, että jos veli eläisi, hän olisi hyvinkin vireä papparainen.

– Sellainen harmaahapsinen, lempeä, raitis ja hauska. Ja taatusti tekisi vielä musiikkiakin.

Julkaistu: 3.11.2018