Apu

Avun miljoona-aikojen mies Veli-Antti Savolainen


Veli-Antti Savolainen johti Avun toimitusta aikana, jolloin kasvulle ei näkynyt rajoja – ei lehdessä, Suomessa eikä maailmassa.
Teksti Susanna Luikku
Kuvat A-lehdet kuva-arkisto

1980-luku oli monessa mielessä lehtialan kulta-aikaa Suomessa. Internetistä ei ollut kukaan kuullutkaan, matkapuhelimet olivat vasta tulossa, televisiossa näkyi vain kolme kanavaa ja maassa vallitsi yhä tietynlainen yhtenäiskulttuuri.

Lukijoita riitti kaikille, ja pystysuorat levikkikäyrät, jatkuvasti rikotut lukijaennätykset sekä yleinen talouskasvu takasivat hulppeat resurssit.

Kun Veli-Antti Savolainen oli Avun päätoimittaja (1983–1986), lehden levikki oli 300 000 ja lukijamäärä 1,7 miljoonaa. Kokonaistilanteesta kertoo jotakin, että Avun pahin kilpailija, Seura, oli lähes saman kokoinen.

Myös Ilta-Sanomat ja vuonna 1980 sen kilpailijaksi perustettu Uuden Suomen iltapäiväpainos, Iltalehti, kasvoivat räjähdysmäisesti ja tavoittivat miljoonayleisön.

– Ei sellaisia lukuja enää saavuta yksikään lehti, vaikka mitä ja miten tehtäisiin. Aika oli toinen, Savolainen tokaisee.

Ennen työntekijöitä oli 35, nyt 16

Päätoimittajaksi tullessaan Savolainen oli 34-vuotias ja nuorempi kuin monet Avun työntekijöistä. Tekijöitä riitti, toimituksessa oli töissä 35 ihmistä, heistä 16 kirjoittavia toimittajia. Nykyisin vastaavat luvut ovat 16 ja viisi.

– Työyhteisö oli yksi parhaista, joissa olen ollut. Toimitus koostui erilaisista ja eri-ikäisistä persoonista, mutta kaikki olivat ammattitaitoisia. Heidän piti vain saada antaa käyttää vahvuuksiaan, ja välillä heitä piti vähän potkia liikkeelle, Savolainen naurahtaa.

Nuori päätoimittaja ryhtyi uudistustyöhön AD Matti Lukkarin kanssa. Tärkeimmät linjat koskivat lehden painoarvon kasvattamista sekä rakenteen ja kuvajournalismin uudistamista.

– Aloimme systemaattisesti ajaa lehteen painoarvoltaan suurempia aiheita ja niistä omaperäisiä ja laajoja juttuja viihdepuolen rinnalle. Osa muutosta oli Auli Nykäsen irrottaminen sosiaalisten ja yhteiskunnallisten aiheiden tekijäksi ja Juha Nummisen sekä ulkomaantoimittaja Rauli Virtasen rekrytointi.

– Rauli meni pitkin maailmaa, mutta muutenkin lähtökohta oli, että toimitus on liikkeellä ja tuottaa aiheet mahdollisimman paljon itse, Savolainen korostaa.

Visuaalisestikin lehdessä siirryttiin ”pätkäjournalismista” rytmitykseen, jossa pääjuttu ja muut isot kokonaisuudet saivat 8–10 sivua tilaa. Siihen tarvittiin taitavia valokuvaajia ja näyttävää kuvakerrontaa.

"Anna apu työttömälle" vaikutti taustalla

Savolaiseen tekivät vaikutuksen Avun vahva sosiaalis-yhteiskunnallinen ote ja tiiviit lukijasuhteet.

– Lehden syntyvuosiin liittynyt ”Anna apu työttömälle” oli toiminnan taustalla vaikuttava ajatusmalli ja selkeä vahvuus. Se näkyi paitsi journalismissa myös hyväntekeväisyystapahtumien järjestämisessä. Olimme mukana kattamassa Punaisen Ristin Nälkäpäivänä ruokapöydän 5 000 ihmiselle, Heikki Hietamiehen organisoima 28-vaunuinen keräysjuna ajoi Rovaniemeltä Helsinkiin ja niin edelleen.

– Lukijoiden osallistuminen oli niin massiivista, etten alkuun ollut uskoa sitä. Jallu-kilpailuun saattoi huippuvuosina tulla 40 000 vastausta, Savolainen muistelee.

Paljon sattui ja tapahtui, mutta parhaiten ex-päätoimittajan mieleen jäi tapaus, joka sattui, kun Suomessa siirryttiin 1980-luvulla uuteen aikaan Mauno Koiviston noustessa presidentiksi Urho Kekkosen kuoleman jälkeen.

Koko Koiviston perhe oli tapetilla. Siihen kuuluivat niin ikään yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi laskettavan Tellervo Koiviston lisäksi tytär Assi sekä tämän tuolloinen aviomies, liikemies Jari Komulainen.

– Rauli Virtanen oli juttumatkalla Australiassa ja sai siellä selville, että Komulainen oli sotkeentunut – ilmeisesti tietämättään, mutta silti – liiketoimiin hämäräperäisten rikollistahojen kanssa. Kyseessä oli presidentin vävy, joten asialla oli suurempaa yhteiskunnallista merkitystä.

Savolaisen mukaan juttu käytiin läpi kaikilta mahdollisilta kanteilta ja kahden lakimiehen kanssa, mutta ”päätös piti silti tehdä itse”.

– Sanoin klo 14 eli aivan viime tingassa, että painoon vaan. Silloin todella kirkastui, mitä tarkoittaa päätoimittajan vastuu, Savolainen hymähtää.

Juttu piti. Vastinetta ei vaatinut Komulainen, ei presidentin kanslia eikä mikään muukaan taho. Jälkeenpäin on helppo uskoa, että Mauno Koivisto piti tyylilleen ominaisesti viisaana olla puuttumatta ikävään, mutta ilmeisen paikkansa pitävään uutiseen.

Veli-Antti Savolainen siirtyi vapaaksi yrittäjäksi vuonna 1994. Hän tekee edelleen töitä.

Apu täytti 70 vuotta vuonna 2003. Juhlissa Veli-Antti Savolainen, nykyinen päätoimittaja Marja Aarnipuro ja päätoimittajana vuosina 1999–2011 toiminut Matti Saari.

Savolaisella on näkemys aikakauslehtien mahdollisuuksista nykyisessä mediamaailmassa.

– Tilanne on vaikea, ei vain aikakauslehdille. Niin sanottu perinteinen media hakee murroksessa yhä roolia, ja se ei aina tunnu olevan selvä edes sille itselleen. Digitaalisuudessa oltiin auttamatta myöhässä, ja ehkä siksi nyt asioita lähestytään liian välinekeskeisesti, kun pitäisi mennä monikanavaisuus ja sisältö edellä.

Apu on kuitenkin uinut monessa asiassa negatiivista kehitystä vastaan. Lukijamäärät ovat kasvaneet, lehteä on laajennettu, on alettu julkaista uusia teemakokonaisuuksia ja jopa kokonaan uusia printtituotteita.

Lapsille suunnattu Apu Juniori on kiinnittänyt myös Savolaisen huomiota.

– Se oli erinomainen veto, jolla kiinnittää uusia sukupolvia lehteen. Lasten lisäksi saadaan mukaan heidän vanhempansa.

Asia kiinnostaa Savolaista henkilökohtaisistakin syistä. Lapset ensimmäisestä avioliitosta ovat jo aikuisia, mutta työskennellessään Afrikassa (2001–06) Savolainen asui Namibiassa kolme vuotta ja meni naimisiin paikallisen naisen kanssa. Toisesta liitostaan hänellä on 15-vuotias poika ja kaksivuotias tytär, ja lastenlapsiakin on kaikkiaan viisi.

Veli-Antti Savolainen

70-vuotias media-alan yrittäjä.

Ura: Aloitti toimittajan työt Tampereen yliopistolehden Aviisin päätoimittajana 1970–71. Avun päätoimittaja 1983–86. Päällikkötehtävissä eri kaupunkilehdissä, Kauppalehdessä, Uudessa ­Suomessa ja kahteen otteeseen Iltalehdessä. ­Yrittäjä vuodesta 1994. Nykyisin oma blogi ja ohjelma Alfa-TV:ssä ja Business FM:ssä. Kirjoittanut toistakymmentä tietokirjaa.

Asuu: Hyvinkäällä.

Perhesuhteet: Naimisissa, 15-vuotias poika ja 2-vuotias tytär. Aiemmasta liitosta aikuiset tytär ja poika. Viisi lastenlasta.

Julkaistu: 22.2.2019