Image

Avaaja Venla Bernelius: "Keskiluokkaisten ihmisten valinnat aiheuttavat koulujen ja alueiden eriytymisen."

Avaaja Venla Bernelius: "Keskiluokkaisten ihmisten valinnat aiheuttavat koulujen ja alueiden eriytymisen."

Koulushoppailua voitaisiin hillitä kuuntelemalla vanhempien huolia tarkemmin, sanoo tutkija Venla
Teksti Venla Rossi
Mainos

Bernelius.

Mitä koulujen eriytyminen tarkoittaa?

Usein ajatellaan, että eriytymisessä olisi kyse opetuksen laadusta. Suomen koulujen laatu on kuitenkin vakaa ja tasainen. Lapset sen sijaan eriytyvät. Kouluihin heijastuu yhteiskunnan eriarvoistumiskehitys. Se on 1990-luvun alusta alkaen aiheuttanut Helsingissä ja monissa muissa Suomen kaupungeissa yhä kiihtyvää alueellista eriytymistä, eli erilaisen huono-osaisuuden keskittymistä tietyille alueille. Helsingin suhteen kehitystä on vauhdittanut se, että täällä vapautettiin kouluvalinnat 1990-luvun alussa.

Millä lailla kouluvalinnat vapautettiin? 

Tuolloin tehty lakimuutos mahdollisti sen, että vapaiden oppilaspaikkojen puitteissa saattoi hakea muuallekin kuin omaan lähikouluun. Päättäjät eivät ajatelleet, että valinnoista seuraisi koulujen alueellista eriytymistä. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että näin tapahtuu globaalisti lähes aina, kun kouluvalintoja tehdään.

Minkälaisista eroista oppimistuloksissa puhutaan?

Lapset voivat olla paikallisesti vuoden tai jopa pari jäljessä erilaisissa opetettavissa taidoissa, kuten lukemisessa. Eri alueiden kouluissa eletään myös erilaisissa arkitodellisuuksissa. Opettajat kertovat, että ääritapauksissa maanantaisin ei kannata opettaa mitään kovin vaikeaa, koska oppilailla on hirveä nälkä. He eivät ole saaneet viikonloppuna kotona ruokaa. Ilmiö ei sinänsä ole uusi, mutta 1990-luvun laman aikaan alueiden väliset erot olivat vielä pieniä. Erilaiset huono-osaisuuden tasot eivät välttämättä kertautuneet. Nykyään siellä, missä menee huonosti, menee usein huonosti monella tavalla: on ylisukupolvista köyhyyttä ja lastensuojelutapauksia. Alueellisen eriytymisen ytimessä on juuri se, että ääritapauksista tulee paikallisesti normi.

Onko jokin tietty ryhmä, joka erityisesti kärsii eriytymisestä?

Jos perhe on vakaa ja sillä on hyvät resurssit, ei alueella ole hirveästi väliä. Asia muuttuu ratkaisevaksi, jos perheessä on jonkinlaista haavoittuvuutta. Näin on esimerkiksi niissä maahanmuuttajaperheissä, joiden kiinnittyminen ympäröivään yhteiskuntaan on heikkoa. Näiden perheiden lapsille tietty alue ja koulu voi olla loppuelämän kannalta ratkaiseva asia.

Missä mennään kansainvälisesti vertailtuna?

Olemme tottuneet ajattelemaan, että Suomessa on kaikki on kuitenkin hyvin. Uusimpien segregaatiovertailujen mukaan Suomi ei kuitenkaan enää ole erityisen tasainen paikka. Helsinki ja moni muu suomalainen kaupunki alkaa eriytymisen suhteen olla keskieurooppalaista tasoa. Tukholma on kaupunkina edelleen paljon eriytyneempi, mutta toisaalta Tukholma on sitä koko Euroopan mittakaavassa. Esimerkiksi Praha on samalla tavalla segregoitunut kuin nyky-Helsinki.

Onko kehitystä pyritty estämään?

Helsingissä on tehty töitä sen eteen, että alueet ja koulut eivät eriytyisi. Osaltaan se saattaa selittää, miksi Helsinki ei ole Tukholma. Helsingissä on käytössä sosiaalisen sekoittamisen politiikka, joka määrittää prosenttitasolla sen, millaisia asuntoja omistustyypeiltään alueille rakennetaan. Helsingissä kouluissa on myös käytössä alueellinen lisärahoitus niille kouluille, joiden toiminta-alue on haastava.

Mitä muuta voitaisiin tehdä?

En kannata sitä, että vanhempia kiellettäisiin tekemästä valintoja, mutta ehkä ihmisiä pitäisi kuunnella herkemmällä korvalla. Silloin voitaisiin yrittää poistaa niitä todellisia syitä valintojen takana. Perheen kouluvalinnan ensisijainen syy ei yleensä ole se, että lapsi halutaan erityisen hienoon kouluun. Enemmän pelätään kiusaamista tai muita sosiaalisia ongelmia. Meillä on hyviä kokemuksia siitä, että näitä huolia voidaan vähentää esimerkiksi erilaisilla kiusaamiseen, oppilaiden tukeen tai koulun yhteishenkeen liittyvillä projekteilla.

Miksi kouluvalinnat ovat yleistyneet?

Osaltaan kysymys on ehkä kilpailuyhteiskunnan tuottamasta paineesta pärjätä: omalle lapselle halutaan vähän etumatkaa. Liitän niin sanotun koulushoppailun kuitenkin myös valitsemisen eetokseen, joka on yleistynyt yhteiskunnassamme viime vuosina. Elämäntyylit ovat yksilöllistyneet. Keskiluokalla on paine oman elämän projektiin, ja tämä näkyy myös vanhemmuudessa. Hyvä vanhempi pyrkii aktiivisesti koko ajan tekemään valintoja lapsensa parhaaksi. Aikaisemmin mentiin enemmän yhtenäiskulttuurissa ja putkimallissa.

Mitä tästä seuraa? 

Osaltamme juuri me keskiluokkaiset ihmiset saamme aikaan alueellisen eriytymisen. Eriytyminen ei tapahdu siellä, missä se näkyy. Se tapahtuu, kun me alamme väistää ja paeta erilaisia asioita. Siksi nämä erot ovat koko kaupungin kokoisia, vaikka ne paikantuvat tiettyihin naapurustoihin. Jokaisen valinnat vaikuttavat siihen, millaiseksi kaupunki muuttuu ja kehittyy.

Julkaistu: 25.1.2018