Image

Autolla asutusmuseossa


Suomessa riittää muistomerkkejä menneestä, kirjoittaa Niklas Thesslund pääkirjoituksessaan.
Kuvat Juha Törmälä

K

esälomalla kävi taas kuten aina: tuli ajateltua paljon sukupolvia. Helsingin pohjoispuolisessa Suomessa niin tuntuu käyvän vääjäämättä. Yleensä niin käy rantasaunassa, eikä ihme. Edustaahan juuri se ainakin yhden sukupolven käsitystä hyvästä elämästä.

Tällä kertaa niin kävi kuitenkin auton ratissa, lomareissun viimeisellä etapilla Vaasasta Iisalmeen. (Autot toki muistuttavat osin saunoja. Nekin ovat vanhempien polvien suosiossa ja luontevia paikkoja jutella, kun ei tarvitse istua vastatusten.) Viitasaaren kautta ajettuna reitti Savoon seuraa lähes koko matkaltaan Sinistä tietä, matkailutietä Mo i Ranasta Äänisen rantaan Venäjälle. Suomen osuus tiestä kulkee Vaasasta Viitasaaren, Siilinjärven ja Joensuun kautta itärajalle Niiralaan. Tietä esittelevä verkkosivusto tähdentää maiseman muuttumista matkan varrella, ja totta se onkin. Kivisen Merenkurkun jälkeen lakeudet, sitten Järvi-Suomen karuhko länsilaita, Keski-Suomen järvimaisemat ja niiden jälkeen Pohjois-Savon pusikkoinen sekametsä. Maisemista uskalsi jopa nauttia, sillä poikittaisreittien tapaan liikennettä oli vähän.

Luonnon perässä on tullut eläminen. Tiheämpänä parhaiden vesireittien ääreen ja sen jälkeen tipotellen kantatien varteen. Matkailutietä ajaessa muutoksen huomasi kuitenkin nopeasti: moni sodanjälkeinen talo tienvarressa oli jo tyhjä ja kuntakeskukset kohta. Luonto on määrännyt kaupunkien paikat ja niiden elinkeinot mutta kulttuuri niiden muuttumisen.

Jos kuntien mainoslakanoille teidenvarsissa on tähän asti voinut hymähdellä, enää ei voinut kuin miettiä, onko pidetty jo se kokous, jossa on päätetty, että uutta lakanaa ei enää osteta, vaan nykyisellä mennään loppuun asti, ja onko asiasta pitänyt äänestää.

Keski-Suomen reunaseutujen hiljainen tyhjeneminen ei tullut yllätyksenä, olin nähnyt varsinkin reitin loppupuoliskon niille sijoilleen jääneet talot monta kertaa ennenkin. Jatkuvat uutiset muuttovoiton keskittymisestä yhä harvemmille alueille ja asuntojen hintakehityksen repeämisestä kahtia olivat herkistäneet muutoksen tarkkailemiselle. Osaltaan sitä teki myös tieto siitä, että lomani aikana toimituspäällikkö Sonja Saarikoski istui kirjoittamassa artikkelia Paimion parantolasta (Matalissa portaissa auringonkeltainen s. 44). Parantola on eritystapaus, funktionalismin merkkipaalu, mutta samalla se jos mikä on osoitus siitä, että menneistä tarpeista muistuttavat usein enää tyhjät kuoret.

Mäntymetsään, raittiiseen ilmaan kaupunkien ulkopuolelle rakennetun parantolan tehtävä oli olla hoito tuberkuloosiin itsessään, mutta kun tautiin löydettiin lääke, parantola menetti alkuperäisen merkityksen olemassaololleen. Kun parantolan tehtävää ei voi erottaa itse rakennuksesta, jopa Alvar Aallon mestariteos on jäänyt muistomerkiksi menneestä.

Osin samoista aiheista kirjoittaa tässä numerossa myös Kaarina Hazard. Artikkelissa Vanhat nartut (s. 54) Hazard kävelee koiransa kanssa Helsingin metron itäpäästä Vuosaaresta sen länsipäähän Matinkylään Kehä kolmosta seuraillen. Reitin eteläpuolella on koko urbaani Suomi, mutta se pilkahtaa vain Tikkurilassa, muutoin on pelkkää peltoa ja metsää sekä siellä täällä kahdenlaista asutusta: vanhaa, jokivarteen asettunutta ja uudempaa, päätösten synnyttämää. Talojen rivistöjä lähellä liiketoimintaa, ratkaisuja eri vuosikymmenten ja elinkeinojen vaatimuksiin.

Hazardin artikkeli on eräänlainen lähikuva koko Suomesta, joka tyhjenee vanhojen elinkeinojensa syntysijoilta. Kehä kolmosta myötäilevä rakennettu maisema on eri aikakausien vaatimusten seurauksista syntynyt tilkkutäkki, johon tietotyö ja kevyt liikenne jättävät nyt erilaista jälkeä kuin teollisuus ja autoilu. Siinä missä muutos herkästi jättää rakennuksia ja asuntoja tyhjilleen syrjemmällä, Hazardin reitillä ei näy ketään sammuttelemassa valoja: vanhoihin puitteisiin on löytynyt uusia yrittäjiä.

Tämä ei johdu siitä, että Keski-Suomessa olisi huonommat puitteet. Ne vain ovat turhan kaukana sieltä, missä suurin osa mahdollisista uusista yrittäjistä ja asiakkaista on. ■

Julkaistu: 28.8.2019