Puheenaiheet
Image

Autoilun opetuksia

Autoilun opetuksia

Auton omistaminen saattaa pelastaa ilmaston ja terveyden, kirjoittaa NIklas Thesslund pääkirjoituksessaan.
Teksti Niklas Thesslund
Kuvat Juha Törmälä
Mainos

Juttelimme viime vuoden lopulla toimituspäällikkö Sonja Saarikosken kanssa Messengerissä. Vastikään avattu Länsimetro takkuili ja Saarikosken metro oli myöhässä. Kirjoittelimme joukkoliikenteestä ja yksityisautoilusta Helsingissä, ja Saarikoski mainitsi, että hänellä ei ole ajokorttia. Vielä muutama viesti, ja olimme keksineet juttuidean: automieheksi tiedetty Jyrki Lehtola opettaisi opetusluvalla Saarikoskea ajamaan. Juttu ei käsittelisi niinkään autokoulua kuin yksityisautoilua, kaupunkeja ja liikennettä, mutta se huipentuisi inssiajoon.

Asetelma tuntui herkulliselta: maailmat ja sukupolvet törmäävät, tai kohtaavat, kun suljetaan kolmekymppinen joukkoliikenteen ystävä ja yli viisikymppinen katumaasturikuski pariksikymmeneksi tunniksi autoon. Sen verran ajotunteja kuuluu nykymuotoiseen ajo-opetukseen opetusluvalla. Heinäkuussa voimaan tulevan uuden ajokorttilain myötä kymmenen tuntia ajo-opetusta riittää.

23 vuotta sitten kun itse ajoin ajokortin, se ei ollut minkäänlainen valinta tai pohdinnan tulos. Pikemminkin se oli yksi niistä asioista, jotka täysi-ikäisyyden tietämillä tulivat vastaan, samalla tavalla kuin ylioppilaskirjoitukset tai pääsykokeet. Luultavasti ajattelin, että on ihan hyvä osata ajaa autoa.

20 vuoden ajan ajokortti tarkoittikin oikeastaan vain sitä, mahdollisuutta ajaa tarpeen vaatiessa vanhempien tai jonkun toisen laina-autolla. Yksin liikkuva myös pärjää Helsingissä hyvin ilman autoa. Siitä ja Helsingin ja muun Suomen erilaisuudesta kertoo myös nuorten suhde autoiluun ja ajokortin hankkimiseen. Trafin tuoreimman tutkimuksen mukaan muualla maassa 18-vuotiaista ajokortin hankkii 60 prosenttia ikäluokasta mutta Helsingissä vain kolmannes ikäluokasta.

Kolme vuotta sitten poikamme aloitti sählykoulun toisella puolella kaupunkia. Vuoro kesti kolme varttia mutta koko edestakainen reissu julkisilla melkein neljä tuntia. Menimme kyllä ensin väärälle hallille ja jouduimme tarpeettomalle kävelylle, mutta vaikka viikkoa myöhemmin valitsimme oikean hallin ja bussivuoron, aikaa meni silti kolme tuntia.

Kolmansiin harjoituksiin menimme jo omalla autolla. Nyt sählyharrastus on jäänyt, mutta niin on jäänyt myös auto perheeseen. Ja se juuri on autoilun ongelma. Se on niin kohtuuttoman mukavaa ja vaivatonta, että autokauppojen jälkeen ei ole paluuta entiseen.

Tästä olisi tietenkin helppo syyllistyä, mutta ehdin jo ennen sitä keksiä selityksen ja oikeutuksen hankinnalleni. Siksi katumusharjoitusten sijaan lista siitä, mitä kolmen vuoden autoilu on opettanut.

Laina- ja kimppa-autoja kannattaa välttää. Autolla asiat hoituvat niin kätevästi ja nopeasti, että kannattaa välttää mahdollisuuksia kokeilla sitä. Sama vaivattomuus takaa myös sen, että autot eivät aivan hetkeen katukuvasta häviä. Kategorista autottomuutta ratkaisevampaa on, kuinka pitkäksi autottomien vuosien ketjun saa. Auton hankkiminen ei automaattisesti pilaa ilmastoa, mutta jokainen autoton vuosi auttaa sitä.

Jalankulkijat yllättyvät joka kerta, kun Bemari-kuski pysähtyy suo-jatien eteen. Siksi teen sitä usein.

Auton omistaminen saattaa pelastaa maapallon ja palvelut. Vähänkään vanhempaa autoa saa käyttää huollossa niin usein, että ne rahat, jotka olisi helppo panna lomalentoihin, tuleekin antaneeksi korjaamoille.

Ehdottomasti parasta automusiikkia on Tehosekoitin, myös The Killers on hyvää.

Auton omistaminen saattaa pelastaa myös terveyden. Mitä useammin autolla on mentävä paikasta toiseen, sitä useammin on oltava ajokunnossa.

ABC-asemilla tuntee kuuluvansa tielläliikkujien yhteisöön.

Tärkein lisävaruste on nahkaverhoilu. Kangaspenkkeihin lika imeytyy, mutta nahkapenkeiltä on helppo pyyhkäistä pois matkapahoinvoivan lapsen oksennus.

Tuskin on tehty parempaa artikkelia autoilusta kuin Lehtolan ja Saarikosken Nasta lautaan.

Julkaistu: 20.6.2018