Jarno Pikkarainen parempi kuin Jonne Virtanen parempi kuin Toni Söderholm yhtä hyvä kuin Petri Matikainen – "Paljastuivat"
Aition jääkiekkoasiantuntija Petteri Sihvonen otti tarkasteluunsa SM-liigakierroksen ottelut Ässät-Jukurit ja TPS-JYP.
Katsoin rinnan ja vertaillen SM-liigakierroksen kahta ottelua Ässät-Jukurit (lopputulos 4–0) ja TPS-JYP (lopputulos 1–2, VL). Kirjoitan seuraavassa noista otteluista erä erältä, pysykää kyydissä mukana.
Jos vielä joitakin vuosia sitten Liigassa pelattiin maailman taktisinta jääkiekkoa, joka sai vaiheilleen sekä kiitos että moitteita siitä, että kaikki joukkueet pelasivat oikeastaan yhtä ja samaa Meidän peliä pienin variaatioin, nyt on eri ääni kellossa. Pelitavat ovat hyvinkin joukkuekohtaisia.
”JYP olin ennen matsia vieraspelisarjataulukossa keskikastin joukkue, kotipelien sarjataulukossa kakkonen.”
Ässien ja Jukureiden ottelu erosi paikoin kuin päivä yöstä verrattuna TPS:n ja JYPin matsiin.
Isomäessä Ässät ja Jukurit pelasivat, niin kuin aikoinaan suomalaisen lätkän kultavuosina pelattiin – täysimääristä Meidän peliä nopeine lähtöineen mutta myös runsain viivelähdöin ja trapein.
TPS:n peli-identiteettiä on vaikea vangita sanoin, se on kuin puoliksi yksilövetoista pelitilanteen selvittämistä ja puoliksi taktiikkaa. JYP taas on leimallisesti vahva aggressiivisen jääkiekon joukkue, mutta sen on sitä lähinnä kotimatseissaan Jyväskylässä.
Vierasottelussaan Turussa JYP oli ikään kuin vesivelliversio itsestään, korkeintaan puoliaggressiivinen nippu. JYP olin ennen matsia vieraspelisarjataulukossa keskikastin joukkue, kotipelien sarjataulukossa kakkonen.
”Ässät pelasi korkeampaa trapia, Jukurit hyvin matalaa.”
Ässät-Jukurit oli 0–0 ensimmäisen erän jälkeen. Avauserää hallitsi hienoisesti Jonne Virtasen Jukurit erittäin vahvalla kiekkokontrollispelaamisellaan, mutta Jarno Pikkaraisen Ässät ei jäänyt jälkeen juurikaan.
Ässät pelasi rytmin rytmistä Jukureita vastaan ja oli etenkin puolustuspelivalmiudeltaan rautaa. Ässät pelasi korkeampaa trapia, Jukurit hyvin matalaa.
JYPin Jere Lassila onnistui tekemään ensimmäisessä erässä hieman varkain 1–0-osuman. Muutoin peli oli aaltoilevaa hallintaa ikään kuin vuorovedoin. Kahta samankaltaista hyökkäystä TPS ja JYP eivät saaneet aikaan.
Hyökätessä molempien joukkueiden runsas kaistavaihtopelaaminen ja varioituvat viisikon sisäiset etäisyydet tekivät pelistä syklistä ja yllätyksellistä.
”Pidän, että Pikkaraisen tapa lähestyä toisen erän pelaamisen tematiikkaa löi laudalta Virtasen tavan. ”
Ässät lähti toiseen erään aivan kuin hieman tutkimaan ja häiritsemään Jukureiden yltiöpäisen kiekottelun virheitä, mutta porilaiset tekivät sen taiten, liiallista riskiä välttäen. Jukureilla oli lievää pyrkimystä samalla, kun se kiekotteli alhaalla tai otti viivelähdön, lähettää kiekottomia hyökkääjiä ylemmäksi kärkkymään pidempää syöttöä. En saa ihan kiinni tuosta Jukureiden ideasta.
Pidän, että Pikkaraisen tapa lähestyä toisen erän pelaamisen tematiikkaa löi laudalta Virtasen tavan. Ässät sai palkinnon, joka toki oli karvas Jukureille: Aleksi Anttalainen iski lämärillä viivasta 1–0 Kasper Puution ja Peter Tiivolan syötöistä p-pistealoituksen jälkeen. Tuollainen maali on ikään kuin pikkuseuran kirous hetkellä, jolloin peli oli muutoin ollut varsin hyvää.
JYP meni toiseen erään TPS:ää vastaan pelaamaan ikään kuin akateemisen järkevästi, se viljeli jopa trapia. Tämä tällainen johti siihen, ettei erän puoliväliin mennessä jyväskyläläisillä ollut hyökkäämistä ollenkaan.
Päävalmentaja Petri Matikainen selvästi kipuilee joukkueensa peli-identiteetin kanssa. Toni Söderholmin TPS otti kiekkokontrolilla peliotetta itselleen ja sai tehdyksi turkulaisille turhan harvinaisen ylivoimapelimaalin.
Kolmanteen erään mentiin Turussa lukemista 1–1.
”JYPin Tukiainen veti pidemmän tikun.”
Jukurit otti kolmannessa erässä siipeensä myös toisen pahan onnen altavastaajajoukkueen maalin, kun Ässien Johan Olofsson riensi suoraan jäähyaitiosta maalintekoon 2–0. Ässien 3–0 oli sentään tekomaali. Siinä Ässät rummutti pari viivelähtöä, sai aikaan pitkän hyökkäyksen, pelasi siinä jatkopelit riistoineen ja hyökkäysalueen sentteripelin, josta se otti mukaansa tuoreen Valtteri Lipiäisen vaihtoaitiosta – ja peli oli ohi.
Todella suuri kunnian Ässien pelaamisesta on annettava sikäli päävalmentaja Pikkaraiselle, että hänen pokerinsa piti katsoa kortit loppuun asti. Ässät olisi voinut koittaa oikaista voittoon, mutta sen sijaan Pikkarainen piti pelaajiensa suitset tiukalla. Ässät on ollut tällä sesongilla liki aina todella vahva silloin, kun se ei yhtään aliarvio vastustajansa tekemisiä.
Pikkarainen oli tänään esiintyneistä neljästä päävalmentajasta selvästi paras. Hänen suorituksensa oli optimaalinen. Jokaisen koutsin arkipelitekemisestä selvisi mielenkiintoisia seikkoja, tavallaan he paljastuivat.
”Voittomaalikilpailu ratkottiin eeppisesti kultakypärien Lukas Wernblomin ja Leevi Tukiaisen lukuisten yritysten kesken.”
TPS ja JYP pelasivat lopulta osaltaan kumpikin parhaan eränsä ottelun lopuksi. Tuossa äsken moitin Matikaisen JYPiä ehkä hieman syyttä siitä, että se yrittää pelata vieraissa fiksummin kuin kotona. Kolmannessa erässä tuo tuollainen toimi. Myös TPS haki päätöserässä peliotetta rytmien kautta.
Jatkoaikakaan ei tuonut ratkaisua Turussa. Voittomaalikilpailu ratkottiin eeppisesti kultakypärien Lukas Wernblomin ja Leevi Tukiaisen lukuisten yritysten kesken.
JYPin Tukiainen veti pidemmän tikun. Hänen viiden yrityksensä ja onnistumistensa repertuaari oli maagisen monipuolinen.
”Vaikka Porin pelin tulos repsahti, oli se silti jääkiekko-otteluna pelin laatutekijöiden osalta parempi kuin Turun matsi.”
Mieleeni juolahti niputtaa ja laittaa edellä mainitut neljä joukkuetta ja etenkin niiden päävalmentajat ”matemaattiseen” paremmuusjärjestykseen tänään tiistaikierroksella.
Minun papereissani sen menee näin: Pikkarainen oli parempi kuin Virtanen oli parempi kuin Söderholm oli yhtä hyvä kuin Matikainen.
Vaikka Porin pelin tulos repsahti, oli se silti jääkiekko-otteluna pelin laatutekijöiden osalta parempi kuin Turun matsi.
