Karmea tautisyksy jyllää – Infektiosairauksien ylilääkäri Asko Järvinen kehottaa tarkkailemaan jälkitauteja: ”Kunto voi romahtaa tunneissa”
Suomessa saa nyt tosissaan väistellä hengitystieinfektiota, eikä kahden taudin saaminen peräkkäinkään ole poissuljettua. HUSin Asko Järvinen kertoo, mitkä oireet on syytä ottaa vakavasti.
Rino-, rs- ja enteroviruksia, influenssaa, koronaa. Virusta viruksen perään, ja lisäksi bakteerien aiheuttamaa hinkuyskää ja mykoplasmaa. Suomessa leviää nyt täyslaidallinen tartuntatauteja, kun korona-ajan korot tulevat maksuun. Onneksi valtaosa selviää näistä hengitystieinfektioista suhteellisen helpolla, mutta vakavampiakin tapauksia on.
Mistä oireista on syytä huolestua, HUSin infektiosairauksien ylilääkäri Asko Järvinen?
– Jälkitautien oireita on syytä tarkkailla. Yksi merkki on se, että yleiskunto heikkenee ja vointi on heikompi kuin aiemmin on flunssan yhteydessä ollut. Toinen on se, että kuume tulee uudestaan, kun tauti on ollut jo paranemassa. Se voi olla keuhkokuumeen merkki.
– Vaikeammassa keuhkokuumeessa kunto voi romahtaa aika nopeastikin, pahimmillaan jopa tunneissa. Lapsille tyypillinen jälkitauti on korvatulehdus, jolloin lapsi voi haroa korviaan tai on huomattavan kipeän oloinen.
Yksi syy tämän syksyn tautimyräkälle on se, että ihmisten vastustuskyky on laskenut kontaktien ja altistuksen vähenemisen myötä. Olisiko siis kansanterveysteko liikkua kaupungilla pikkuflunssassa ja levittää vastustuskykyä?
– No ei, kyllä niitä altistuksia saadaan, emmekä me tule immuuniksi kiertäville hengitystieinfektioille. Jos niitä treenaisi, samaa tautia ei ehkä silloin saisi yhtä nopeasti, mutta kaikkiaan sairastaisi enemmän [muita tauteja].
Pikkulapsilla 8–10 hengitystieinfektiota vuodessa menee vielä normaalina, aikuisilla neljä. Lapset paitsi altistuvat taudeille muun muassa päiväkodissa, myös todella treenaavat immuunijärjestelmäänsä sairastamisen kautta.
– Ehkä se on se syy, miksi aikuisena sairastaa vähemmän. Toki aikuisilla myös käyttäytyminen on erilaista, ei laiteta samoja leluja suuhun eikä tulla yhtä lähelle.
Sairastumisherkkyyteen ja sairastumiskierteen syntyyn vaikuttavat paitsi infektioiden tarjonta, myös yksilöllinen alttius, stressi ja muut sairaudet. Taudin sairastaminen kehittää vastustuskykyä juuri sille virukselle, mutta samalla se jossain määrin myös altistaa muille taudinaiheuttajille.
– Kun hengitystievirukset rikkovat hengitysteiden limakalvon pintaa ja limantuotto lisääntyy, sen myötä hengitysteiden ilmastoituminen on vähäisempää. On enemmän limaa ja limakalvot voivat olla rikki, mikä altistaa bakteereille ja viruksille. Tai limakalvo menee rikki viruksen kanssa ja tulee bakteeritauti, esimerkiksi pikkulapselle korvatulehdus tai aikuiselle keuhkokuume tai poskiontelontulehdus.
”Nyt tullaan herkemmin vanhan mallin tyyliin flunssassa töihin.”
Korona-aikana useimmat oppivat käsihygienian, maskien ja sairastuneena eristäytymisen merkityksen. Kun korona on hiljalleen kadonnut uutisista ja keskusteluista, myös nämä opit ovat väljähtyneet. Esimerkiksi flunssaisia ihmisiä tuntuu liikkuvan nyt aiempaa enemmän.
– Varmaankin näin on, nyt tullaan herkemmin vanhan mallin tyyliin flunssassa töihin. Isolla osalla tauti alkaa kuitenkin tartuttaa jo päivää ennen oireita, eli välttämättä sillä, että jäädään pois, ei ainakaan kaikkia tartuntoja voida estää. Jos ollaan kipeitä, silloin käsien pesemisellä ja muiden läheisyydestä pikkuisen irrottautumalla voi tartuntoja yrittää estää.
Järvisen mukaan metrin turvaväli on jo hyvä ja kaksi metriä vielä parempi. Etenkin koronatartunnoissa etäisyydellä on suuri merkitys, ja mitä lähempänä ollaan, sitä suurempi taudin tarttumisen todennäköisyys on.
Entä onko vielä syytä käyttää maskia, jos on itse kipeä tai pelkää tauteja?
– Maski on tehokkain sairastuneen kasvoilla, ja toki jokainen voi itseään suojata. Usein tartunnat kuitenkin saadaan lähipiirikontakteista, jolloin maski ei ehkä ole päällä.
