Asiantuntija: Jääkiekkoliitto veteli kriisiviestinnän taas rumasti vihkoon – "Surkeimman suorituksen tuotti puheenjohtaja Heikki Hietanen"
Kun MM-jääkiekon kriisiviestintä kyykkää, kikkareesta ei saa konvehtia, pohtii Katleena Kortesuo – ja antaa Jääkiekkoliiton puheenjohtajalle Heikki Hietaselle ja Leijonien päävalmentaja Antti Pennaselle välttävät arvosanat. Puhtaat paperit saa vain Leijonien hyökkääjä Harri Pesonen.
Leijonien MM-tulos ei lämmitä ketään, ellei lasketa tuomarityöskentelyn aiheuttamaa hiiltymistä. Kisojen jälkeen on jälkipyykin aika. Mikä meni pieleen, miten tästä noustaan ja onko valmentajilla vielä luottamusta? Kun tästä raportoidaan yleisölle ja urheilutoimittajille, sitä kutsutaan kriisiviestinnäksi.
Jos viestinnän hoitaa fiksusti, se palauttaa fanien, mainostajien ja sponsoreiden luottamuksen. Hyvällä kriisiviestinnällä valetaan uskoa suomalaiseen jääkiekkoon ja saadaan jokainen joukkueen jäsen puurtamaan entistäkin enemmän.
Huonolla viestinnällä taas luodaan epäilyksiä, osoitellaan syyllisiä, kylvetään kiukkua ja saadaan aikaan myötähäpeää. Pahimmillaan huono kriisiviestintä karkottaa faneja ja sponsoreita.
Katsotaanpa, miten kriisiviestintää on hoidettu tappioiden jälkeen.
”Surkeimman suorituksen tuotti Jääkiekkoliiton puheenjohtaja Heikki Hietanen.”
Surkeimman suorituksen tuotti Jääkiekkoliiton puheenjohtaja Heikki Hietanen. Hän turautti oman maalin kertoessaan Ylelle, että “se on tietysti aina hyvä, että päästään parantamaan tämän vuoden tuloksista.”
Hetkinen. Se on hyvä, että päästään parantamaan tämän vuoden tuloksista. Ovatkohan pelaajat ja valmentajat tästä samaa mieltä? Kätevää että hävittiin, koska pohjalta on helpompi kivuta ylöspäin? Tuolla perusteella kannattaisi ottaa takkiin joka kerta, koska sitten on varaa parantaa.
Seuraavan kädenlämpöisen viestintälerpun tarjoili päävalmentaja Antti Pennanen, joka kertoi Ylen haastattelussa seuraavan klassikon: “Varmaan taustalla on jotain isompiakin asioita, mistä meidän pitää keskustella. Niiden aika on myöhemmin.”
Hyvä kriisiviestintä on suoraa ja täsmällistä, mutta Pennanen heittelee epätarkkoja ja ympäripyöreitä lausuntoja. Mitä ihmettä hän tarkoittaa “taustalla olevilla isommilla asioilla”? Ongelmia Jääkiekkoliiton johtamisessa? Ongelmia valmentajayhteistyössä? Ongelmia Leijonien kokoamisessa?
Annan Pennaselle kätevän vinkin: sano suoraan äläkä vihjaile. On lapsekasta yrittää ohjata huomio joihinkin “isompiin asioihin”, joita on muka “taustalla”. Tällainen on hyödytöntä ja vihjailevaa viestintää, jonka tavoitteena on ainoastaan siirtää huomio pois Pennasesta itsestään.
Huvittavinta on, että näihin “taustalla oleviin asioihin” ei koskaan palata. On helppo kuvailla mediapaineessa, kuinka asioista pitää keskustella ja tämä vaatii laajempaa läpikäyntiä, mutta mitään ei silti tapahdu.
Tosiasia on, että “tästä pitää puhua myöhemmin” on pelkkä vapaudut vankilasta -kortti. Kun sen heittää pöytään, kaikki jäävät odottamaan keskustelua, jota ei ikinä käydä. Pennanen voi pokkana sanoa, että hän kyllä vaati dialogia – mutta hänen ei silti koskaan tarvitse aloittaa sitä.
”Siinä kiteytyi kaikki kriisiviestinnän parhaat elementit: tunne, totuus, suoruus ja pettymyksen tuottama ymmärrettävä alatyylisyys.”
Sen sijaan parasta kriisiviestintää teki USA-tappion jälkeen Leijonien laitahyökkääjä Harri Pesonen. Hän laukaisi harmissaan suorassa lähetyksessä Maikkarin toimittajalle: “Olihan se ihan housuun paskominen”.
Siinä kiteytyi kaikki kriisiviestinnän parhaat elementit: tunne, totuus, suoruus ja pettymyksen tuottama ymmärrettävä alatyylisyys.
Kukaan ei olisi uskonut Pesosta, jos hän olisi sanonut Hietasen tapaan “täältä pohjalta onkin kuulkaas tosi kiva nousta”. Tai Pennasen malliin “tappion taustalla oli kyllä suurempia syitä, mutta puhun niistä myöhemmin”.
Antakaa Pesoselle jokin palkinto. Joskus alatyylisyys on parasta mahdollista kriisiviestintää.
