Apu

Näihin kirjoihin kannattaa tarttua nyt: arvioitavana 15 uutuutta Gösta Sundqvistista Mikko Kuustoseen ja koukuttaviin dekkareihin

Näihin kirjoihin kannattaa tarttua nyt: arvioitavana 15 uutuutta Gösta Sundqvistista Mikko Kuustoseen ja koukuttaviin dekkareihin
Arvioitavana 15 kirjaa: koukuttavia dekkareita, historiallisia aiheita, elämäkertoja ja suosikkikirjailijoiden uutuuksia.
Julkaistu: 29.4.2022

1|Kesäteatteri jää kesken

Ninni Schulmanin arkidekkarit jatkuvat julmalla murhasarjalla, joka tuntuu liittyvän paikalliseen historialliseen hahmoon ja hänestä kerrottuun legendaan. Kuka tappaa kesäteatterin nuoria?

Schulmanin lukijoille tutut poliisit Petra Wilander ja Christer Berglund ja toimittaja Magdalena Hansson selvittelevät tapauksia tahoillaan, mutta jokaisella on myös omia murheita. Hansson on aikaisemmissa kirjoissa pärjännyt etsivänä miltei paremmin kuin poliisi, mutta nyt masennus ajaa häntä syvälle. Uskaltaako hän pyytää apua, ennen kuin on myöhäistä?

Schulman on taas keittänyt varsin muhevan sopan, jossa on hänelle tyypillinen, toimiva yhdistelmä ihmissuhteita ja tavallista arkea ja rikoksia.

Ninni Schulman: Kun kellot seisahtuvat (Tammi)

Arvio: Selina Keränen

2|Menneisyyden haamut

Metta Fock oli tosielämässä Carlstenin linnoituksen historian ainoa naisvanki, mutta nyt hän on myös yksi Marstrandin myrkyttäjän päähenkilöistä.

Ann Rosman on toki ottanut taiteellisia vapauksia, mutta yleisesti ottaen totuus vaikuttaa taas tarua uskomattomammalta. Kovan elämän elänyt ja vääryyksiä kokenut Metta ei ole kirjan ainoa päähenkilö, sillä hänen tarinansa limittyy nykypäivän fiktioon.

Samassa pahamaineisessa Carlstenissa järjestetään nimittäin naamiaiset, jotka päättyvät verisesti. Taustalla on riita perinnöstä, mutta myös yhtymäkohtia Metta Fockin tapaukseen löytyy. Palaavatko menneisyyden virheet kummittelemaan?

Kirja pitää otteessaan, ja lukija pitää peukkuja Metta-paralle viimeisille sivuille asti.

Ann Rosman: Marstrandin myrkyttäjä (Bazar)

Arvio: Selina Keränen

3|Liekit kostavat

Tuhopolttojen sarja piinaa Etelä-Ruotsia, ja vähitellen selviää, että tapauksilla on yhteys paitsi toisiinsa myös vuosien takaiseen murhaan. Tekoihin liittyy mysteerejä: paloista selvinneet kertovat surumielisestä jousimusiikista, ja talojen seinistä löytyy numeroita.

Selvittämättömiä tapauksia ryhmänsä kanssa ratkova rikostutkija Tess Hjalmarsson alkaa tutkia tuhopolttosarjaa.Sa­maan aikaan hänen yksityis­elämässään myrskyää. Vähitellen alkaa näyttää siltä, että myös Tess itse on vaarassa.

Ruotsalainen Tina Frennstedt tietää, mistä kirjoittaa, sillä hän on myös rikostoimittaja. Palava kosto on oikeista tapauksista ammentavan Cold case -sarjan kolmas osa ja erittäin vetävä dekkari.

Tina Frennstedt: Palava kosto (Like)

Arvio: Selina Keränen

4|Uutta suuntaa etsimässä

Jäin koukkuun Denise Rundbergin Marianne Jidhoff -dekkarisarjaan heti ensimmäisestä kirjasta. Niinpä toivoin Ruotsin suosituimpiin kirjailijoihin kuuluvan Rundbergin loistavan myös tässä kevyempää tyyliä edustavassa kirjassa, jossa 40 vuoden rajapyykkiä lähestyvän Paulan on pakko lopettaa isän rahoilla eläminen ja löytää suunta elämälleen.

Toinen kirjan päähenkilöistä, menestynyt rikosjuristi Tom yrittää puolestaan päästä eroon lapsitähden maineestaan.

Kokonaisuus jäi odotettua laimeammaksi, henkilöhahmot eivät ole yhtä kiinnostavia kuin Jidhoff tiimeineen. Niin se sitten meni etenee silti sujuvasti, ja tarinassa on monia kiinnostavia käänteitä, joten lukukokemuksena se on miellyttävä. Hyväntuulinen kirja kevyttä lukemista kaipaavalle.

Denise Rudberg ja Hugo Rehnberg: Niin se sitten meni (Into)

Arvio: Jaana Vainio

5|Uusi kirjasarja alkaa

Elly Griffiths tunnetaan Ruth Galloway -kirjoistaan, mutta nyt hän aloittaa uuden sarjan. Sen tähtenä on rikosylikonstaapeli Harbinder Kaur, vanhempiensa luona asuva intialaistaustainen nuori nainen, joka ei ole uskaltanut kertoa perheelleen olevansa lesbo.

Muukalaiset päiväkirjat on murhamysteeri, jossa taustalla kulkee kauhun fiktiivisen mestarin R. M. Hollandin samanniminen teos. Romaanin asiantuntija Clare Cassidy joutuu keskelle tosielämän kauhutarinaa, kun hänen ympäriltään alkaa kuolla ihmisiä Hollandin tyyliin. Pian Cassidyn päiväkirjaan ilmestyy merkintöjä, joista käy ilmi, että yhteys ei ole sattumaa.

Ensimmäisen kirjan perusteella Kaur tuo hyvää vaihtelua sinänsä ihaniin Galloway-kirjoihin, sillä hänellä ei ole tapana voivotella ulkonäköään eikä miesongelmiaan. Rakenteeltaan kirja on poukkoileva, sillä siinä käytetään useita kertojia, minkä seurauksena osa kohtauksista käydään läpi useaan otteeseen. Toisto tekee kirjasta hieman junnaavan, mutta rinnalla kulkeva Hollandin murhamysteeri on erittäin koukuttava.

Elly Griffiths: Muukalaisen päiväkirjat (Tammi)

Arvio: Selina Keränen

6|Surun aikoja

Erilainen äitienpäiväkirja, sellaiseksi voisi Kira Poutasen romaania kuvailla. Poutanen on kirjoittanut romaanin ylisukupolvisesta traumasta. Romaanin päähenkilö joutuu sektioon. Toimenpiteestä tulee painajainen, ja kukaan muu ei tunnu ymmärtävän jälkikäteenkään, mitä päähenkilölle synnytyksessä tapahtui. Pariisilaisen kodin seinien sisäpuolella tuore äiti valuu vauva-arjen ja oman järkyttävän kokemuksensa aiheuttamaan ahdistavaan luuppiin. Samalla Surun kartta tulee kommentoineeksi sitä, kuinka terveydenhuolto usein unohtaa äidin sen jälkeen, kun lapsi on saatettu maailmaan. Traumaattinen synnytyskokemus rikkoo lukkoja päähenkilön mielessä, ja lopulta romaani valottaa myös suvun historiaa ja siihen liittyvää sotatraumaa.

Poutanen kirjoittaa taidokkaasti muistamisen vaikeudesta ja vaikenemisen kulttuurista, joka on suomalaisille tuttua.

Kira Poutanen: Surun kartta (WSOY)

Arvio: Laura Myllymäki

7|Koodinpurkajat natsien kimpussa

Kate Quinnin kaksi edellistä kirjaa Metsästäjätär ja Koodinimi Alice olivat huiman koukuttavia, ja uusi Ruusukoodi jatkaa samaa, erinomaista linjaa.

Faktaa ja fiktiota yhdistelevät tapahtumat sijoittuvat tälläkin kertaa toiseen maailmansotaan, pahiksia ovat tietenkin natsit ja iso osa päähenkilöistä naisia. Myös etenkin naisten välinen ystävyys on kirjassa keskeinen teema. Quinnillä on kyky nostaa valokeilaan historian ohittamia naisia, jotka ovat tehneet poikkeuksellisia tekoja poikkeuksellisilla hetkillä. Kaikkien miehiin keskittyneiden sotakirjojen jälkeen se on todella virkistävää.

Tarina kulkee kahdessa eri aikatasossa, sotavuosissa ja vuodessa 1947. Tapahtumien pääpiste on Bletchley Park, paikka, jossa britit purkavat vihollisarmeijan koodeja. Bletchley Park toi yhteen yläluokkaisen Oslan, työväenluokkaisen Mabin ja sosiaalisesti hataran mutta poikkeuksellisen älykkään Bethin. Lopulta se myös erotti heidät. Löytävätkö naiset vielä yhteisen sävelen ennen kuin tapahtuu jotakin hirveää ja peruuttamatonta?

Kate Quinn: Ruusukoodi (HarperCollins)

Arvio: Selina Keränen

8|Muusikon lapsuus kaivoskylässä

Tämän Mikko Kuustonen on kertonut: on olemassa hauska ja symppis, sattumuksia pudotteleva mediahahmo Kuustosen Mikko ja sitten on Mikko Kuustonen, kokonainen ihminen taustoineen ja taipumuksineen. Jälkimmäinen on nyt kirjoittanut omaelämäkerran, jonka sivuilta ensimmäinen pilkahtelee.

Kronologisesti etenevä Omaelämäkerta on parhaimmillaan, kun aiheena ovat Kuustosen lapsuus- ja nuoruusvuodet Oravikosken kaivoskylässä Savossa. Lapsen havainnot ovat olleet tarkkoja ja kokemukset kipeitäkin, mutta siitä kaikesta Kuustonen kirjoittaa elävästi ja verevästi. Eri puolilta Suomea tulleet kaivoslaiset muodostivat kylälle kielellisesti rikkaan maailman, jonka vuorovaikutuksessa ovat varmasti myös Kuustosen Mikon juuret.

Samalla tavalla elävästi Kuustonen kirjoittaa muusikon uransa alkupuolesta, mutta mitä enemmän alkaa suosituksi nousseen muusikon elämässä tapahtua, sitä luettelomaisemmaksi kirja käy. Kunnes se lopussa jälleen rauhoittuu. Katsoo sisäänpäin ja lähipiiriin, merkityksiin.

Nyt kun Mikko Kuustonen on elämäkertansa tehnyt, toivottavasti seuraavaksi on Kuustosen Mikon vuoro.

Mikko Kuustonen: Omaelämäkerta (Johnny Kniga)

Arvio: Niklas Thesslund

9|Parasta kuunneltuna

Emmi-Liia Sjöholm on kirjoittanut tarinan, joka on tarkoitus kuunnella, ei lukea. Miten upea kokonaisuus hänen käsissään onkaan syntynyt!

Kaksi toisilleen vierasta kohtaa kesäyössä ja antautuu keskusteluun elämästä: rakkaudesta, työstä, perheestä, seksuaalisuudesta, lapsuudenperheen rooleista ja kipupisteistä. Välillä itkettää, toisinaan naurattaa. Romaanin lukijat Samuli Niittymäki ja Pihla Viitala herättävät henkilöhahmonsa eloon tavalla, joka saa kuuntelijan tuntemaan itsensä kiehtovan keskustelun salakuuntelijaksi.

Emmi-Liia Sjöholm: Virtahevot (Kosmos)

Arvio: Elisa Miinin

10|Palloon kiinni kasvaneet

Suomen futiskulttuurin nousu on nostanut esiin myös idoleita, joiden nimeen vannotaan pihoilla.

Pukki, Linda, Jolle! Miten tähtiä kasvoi kentällä ja sen laidalla? Miksi yksi nousi pikkukylästä Eurooppaan, kun toisesta tuli entinen lupaus? Perheen, koulun, valmennuksen, yhteisön ja lähipiirin merkitys?

Futistoimittaja ja -kuvaaja Jussi Eskola on tehnyt fiksuista nuorista fiksun kirjan, joka kertoo paljon enemmästä kuin kuningas jalkapallosta.

Jussi Eskola: Avauskokoonpano. Unelmana A-maajoukkue (Tammi)

Arvio: Samuli Isola

11|Paluu juurille

Norjalainen bestseller-­kirjailija Jørn Lier Horst on tätä nykyä niin kova nimi, ettei tuotanto pysy kysynnän perässä. Otava onkin kääntänyt katseen kirjailijan uran alkuun ja suomentanut Wisting-sarjan ensimmäisen osan, alkuperäiskielellä jo vuonna 2004 ilmestyneen Avaintodistajan. Poikkeuksellisen kirjasta tekee se, että se perustuu tositapahtumiin.

Kirja alkaa ryöstöllä, mutta pääpaino siirtyy nopeasti ­murhaan. Julmasti tapettu mies löytyy alastomana kotoaan. Murhaaja on ilmeisesti etsinyt jotain, sillä uhria on kidutettu ja talo on myllätty. Mutta miksi yksinäinen vanhus on joutunut moiseen käsittelyyn? Komisario William Wisting ottaa tapauksen selvitykseen.

Jørn Lier Horst: Avaintodistaja (Otava)

Arvio: Selina Keränen

12|Hevosten jäljillä

Teos, jota lukiessa unohtaa lukevansa raporttia tosi­tapahtumista, pikemminkin se on yhdistelmä vakoojatrilleriä ja veijariromaania. Näin kuvaa ­kustantaja taide-etsivä Arthur Brandin kirjaa Hitlerin hevoset, jossa jäljitetään nimen mukaisesti Hitlerin aikanaan tilaamia suuria pronssiveistoksia.

Kirja tosiaan on tehty tarinamuotoon ja luultavasti tosi­tapahtumia on hieman muokattu tarinaan sopivaksi. Valitettavasti se ei oikein toimi trillerinä, sillä kunnollinen jännite jää syntymättä ja ongelmat ratkeavat yllättävän vaivattomasti.

Aihe on kuitenkin kiinnostava ja loppua kohti Brand saa myös tarinaan ryhtiä.

Arthur Brand: Hitlerin hevoset (Gummerus)

Arvio: Sammeli Heikkinen

13|Venetsian vieraampi menneisyys

Tunnemme gondolit, kanavien kaartuvat sillat ja Pyhän ­Markuksen torin, jossa myydään maailman kalleinta pikkukahvia. Mutta Venetsia on paljon muutakin. Italiassa paljon työskennellyt ja maasta usein kirjoittanut säveltäjä Eero Hämeenniemi luo totta ja puolitotta yhdistävän tarinoiden kudelman kaupungin historiaan. Kulkija Venetsiassa tuo eteen juutalaisten merkityksen kaupungin ­historiassa, musiikin suuret nimet, joilla on vahva Venetsia-yhteys, orpokodit, ilotalot ja suljetut luostarit, joiden takaa kaupunki näytti kovin erilaiselta. Ja ­naiset, unohdetut ja hylätyt ­naiset, jotka ovat tehneet suuria, sellaista minkä miehet ovat halunneet painaa unohduksiin. Kirjaa voi kutsua feministis-­historialliseksi fantasiamatkaksi kaupunkiin, joka on rakennettu myyttien päälle.

Eero Hämeenniemi: Kulkija Venetsiassa (Basam)

Arvio: Samuli Isola

14|Leevin tiellä taas

Saattaa olla, että Leevi and the Leavings ja sen nokkamies Gösta Sundqvist (1957–2003) ovat Suomen eniten ­palstatilaa saaneita muusikkoja, jotka antoivat piutpaut keikoille ja julkisuudelle. Tai itse asiassa Sundqvist loi itsensä ja yhtyeensä ympärille Leevi-julkisuutensa. Bändiä johti kaikesta oudosta innostuva, lahjakas ja mystinen Gösta, joka loi musiikkia ehdoillaan. Tuutista tuli peräkkäin loistavaa ja loskaa.

Timo Kalevi Forssin Hitti­tehtaan tarina on varsin ­perinteinen elämäkerta, jossa edetään kronologisesti yhtyeen ajasta ja levystä toiseen, aikalaisten ja bändin jäsenten tuodessa tapahtumille omat tarkennuksensa. Ei tämä maailmoja räjäytä, mutta kurkistaa hyvin sinne, missä suomalaisuuden suuria säveliä syntyi.

Timo Kalevi Forss: Leevi and the Leavings. Hittitehtaan tarina (Like)

Arvio: Samuli Isola

15|Murhakerho jatkuu

Richard Osmanin Torstain murhakerho esitteli seniorikylän persoonalliset amatöörietsivät, ja nyt nelikon tarina jatkuu. Tällä kertaa rikokset tulevat erityisen lähelle, sillä kvartetin jäsenistä Ibrahim pahoin­pidellään. Poliisi on tietenkin voimaton, joten nelikon pitää itse järjestää oikeutta. Samaan aikaan Elizabethin menneisyys saapuu kolkuttamaan mukanaan timantteja ja gangstereita.

Osman yhdistelee tälläkin kertaa huumoria ja juonen­käänteitä erittäin viihdyttävästi.

Richard Osman: Mies joka kuoli kahdesti (Otava)

Arvio: Selina Keränen

Kommentoi »